Émile Durkheim
Wikipedia
David Émile Durkheim (15. huhtikuuta 1858 – 15. marraskuuta 1917) tunnetaan, Auguste Comten ohella, modernin sosiologian isänä, sillä suurelta osin hänen ansiostaan moderni sosiologiasta tuli yliopistollinen oppiaine ja itsenäinen tieteenala. Hänellä oli, Pariisissa, ensimmäinen sosiologian professorin virka.
Hän oli myös ensimmäisen yhteiskuntatieteille omistetun aikakausjulkaisun Année Sociologiquen perustaja. Kyseistä nimitystä käytetään myös viittaamaan joukkoon Durkheimin koulukuntaan kuuluneita opiskelijoita, jotka kehittivät hänen sosiologista ohjelmaansa.
Durkheimin mukaan jokainen tieteenala tarvitsee oman tutkimuskohteensa. Sosiologian tutkimuskohteena olivat hänen mukaansa sosiaaliset faktat, joita sosiologin tuli pitää esineinä. Sosiologian tehtävä on tutkia sosiaalisia faktoja sekä selittää sosiaalisia ilmiöitä sosiaalisella, tällöin luonnontieteelliset ja psykologiset selitykset tulee sulkea ulkopuolelle.
Malliesimerkin sosiaalisten ilmiöiden sosiaalisella selittämisestä Durkheim tarjoaa laajassa itsemurhatutkimuksessaan. Siinä Durkheim osoittaa laajoja tilastollisia menetelmiä käyttäen itsemurhien johtuvan pääosin sosiaalisista tekijöistä. Esimerkiksi sosiaalisen yhteisön kiinteydellä sekä yhteisön aktiivisuudella on suora yhteys itsemurhien aktiivisuuteen.
1. Egoistinen itsemurha
- Sosiaaliset suhteet katkenneet
- Ei paikkaa yksilölle, pettynyt yhteisöön.
- Protestanttiset/kapitalistiset yhteiskunnat, joissa kilpailua ja omia päämääriä korostetaan
- Alhainen sosiaalinen integraatio
2. Anominen itsemurha
- Ei mahdollisuutta elää tavalla johon pyrkii; koulutus liian kallista tms.
- Liittyy sosiaalisen epäjärjestyksen tai muutoksen aikoihin; ei osaa sopeutua uuteen
3. Altruistinen itsemurha
- Korkean integraation yhteisöt (primitiiviset, sotilaalliset)
- Samat päämäärät ja tunteet sekä tavat toimia
- Ihminen uhraa itsensä yhteisölle; rintamalla kaatuneet, Japanin kamikatze -lentäjät
Vaikka Durkheimin itsemurhatutkimukseen on vuosien varrella kohdistunut runsaasti kritiikkiä, se oli ilmestyessään malliesimerkki sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta yksilöiden elämään. Sitä kautta tutkimus loi pohjaa sille työlle, mitä sosiologit tänäkin päivänä tekevät.
Durkheimin poika kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, jolloin Durkheim pettyi maailmaan, masentui ja kuoli. Hänen pääteoksensa jäi vielä tuolloin kesken.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Durkheim, Émile (1980): Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. (Alkuteos: Les formes élémentaires de la vie religieuse, 1912.) Suomentanut Seppo Randell. Helsinki: Tammi. ISBN 951-30-5061-0.
