152/45 C

Wikipedia

152/45 C (152 millimetrin 45 kaliiperin merikanuuna mallia Canet) oli suomalainen nimi venäläiselle kaliiperiltaan 152 millimetrinen tykille, jonka suunnittelija oli Canet. Putken pituus oli 45 kaliiperia. Kanuunoita oli käytössä Suomessa toisen maailmansodan aikaan vajaat sata kappaletta. Tykille käytetään myös sen lavetista riippuen nimeä 152/45 CL laivalavetilla, 152/45 CLo Lokomon valmistamalla lavetilla, 152/45 CR rannikkolavetilla tai 152/45 CMet Pietarin metallitehtaan valmistamalla lavetilla.

152/45 C:n kaliiperi oli 152,4 millimetriä eli tasan kuusi tuumaa. Ominaisuudet riippuvat tykin valmistushetkestä, käyttötarkoituksesta ja lavetista. Putken pituus oli noin 6 860 millimetriä. Toisen maailmansodan aikainen kantama oli noin 20 kilometriä sekä teoreettinen tulinopeus oli 5–8 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 4–7 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 0–1 upseeria, 1 aliupseeri ja 8–14 miestä.

152/45 C suunniteltiin 1890-luvun alussa. Tykin valmistuksen lisenssi ostettiin Venäjälle ja alkoi 1895. Tykit palvelivat Venäjän-Japanin sodassa, jossa niissä osoittautui suunnitteluvikoja, joiden vuoksi putki saattoi katketa laukaistaessa. Putkea vahvistettiin sodan jälkeen. Tykki palveli ensimmäisessä maailmansodassa myös maavoimissa.

Suomen itsenäistyttyä 152/45 C -tykkejä oli maassa noin sata. Suomalaiset kehittivät tykin lataustapaa niin, ettei sitä tarvinnut palauttaa nollakorotukselle, mikä paransi tulinopeutta. Siitä tuli Suomen raskaan rannikkotykistön pääase. Suomi menetetti tykeistä sotien aikana muutamakymmentä ja sai muutaman sotasaaliina. Noin 60 selvisi sodista, mutta kulunein putkin. Ne uudistettiin 1950-luvulta alkaen 152/50 T -tykeiksi korvaamalla putket Tampellan valmistamilla pidemmillä putkilla. Viimeiset alkuperäisillä putkilla varustetut tykit olivat palveluksessa 1980-luvulle asti. Kaksi tykkiä on nykyään museotykkinä.