Achille Starace
Wikipedia
Achille Starace (18. elokuuta 1889, Gallipoli—29. huhtikuuta 1945, Milano) oli italialainen poliitikko ja fasistisen Partito Nazionale Fascista -puolueen jäsen.
Achille Starace syntyi Gallipolissa. Hänen isänsä oli paikallinen viinikauppias. Hän opiskeli nuoruudessaan Leccen teknisessä instituutissa. Vuonna 1909 hän liittyi Italian armeijaan, ja vuonna 1912 hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan saaden erinomaisen sotilaan maineen. Sodan päätyttyä hän lähti armeijasta ja muutti asumaan Trentoon, jossa hän vuonna 1920 liittyi Benito Mussolinin kasvavaan fasistiliikkeeseen, Fasci di Combattimentoon. Hänestä tuli nationalististen aatteidensa vuoksi merkittävä hahmo fasistien keskuudessa, ja lopulta hänestä tuli Trenton piiritoimiston päällikkö.
Starace osallistui fasistien kuuluisaan marssiin Roomaan vuonna 1922. Marssin aikana hän johti pientä mustapaitojen ryhmää. Mussolinin noustua valtaan Staracen poliittinen ura lähti nousuun. Hän sai innokkuutensa ansiosta Mussolinin huomion ja kohosi fasistien arvoasteikossa aina fasistipuolueen sihteeriksi, merkittävään virkaan jonka hän sai vuonna 1931. Sihteerinä Starace järjesti mahtipontisia paraateja, laajensi Mussolinin ympärille rakennettua henkilökulttia sekä kehitti fasistien nuorisojärjestöjen toimintaa. 1930-luvulla Mussolini nimitti Staracen johtamaan Italian militarisointia, kun militarisoinnin alkuperäinen johtaja Roberto Farinacci oli alkanut kinastella Mussolinin kanssa. Aikanaan Starace omaksui kansallissosialisteilta juutalaisvastaisia aatteita.
Vuonna 1935 Starace luopui sihteerin virasta voidakseen osallistua Etiopian sotaan. Hänen johdollaan italialaiset joukot miehittivät Abessinian entisen pääkaupungin Gondarin. Lokakuussa 1939 hänestä tuli mustapaitojen johtaja, mutta vuonna 1941 hänet erotettiin syytettynä epäpätevyydestä.
Vuonna 1943 Mussolini syöstiin vallasta ja marsalkka Badoglion johtama uusi hallitus pidätti Staracen. Myöhemmin Starace yritti päästä Salòn tasavallan nukkehallitsijaksi asetetun Mussolinin suosioon, mutta hän epäonnistui ja vietiin vangiksi Veronassa sijaitsevalle keskitysleirille. Lopulta hänet vapautettiin ja siirrettiin Milanoon, mutta huhtikuussa 1945 kommunistiset partisaanisissit sieppasivat hänet. 29. huhtikuuta 1945 Starace teloitettiin ampumalla sissien toimesta. Samana päivänä hänen ruumiinsa vietiin Milanon Piazzale Loreto -keskusaukiolle ihmisten nähtäville. Staracen ohella sissit ripustivat aukiolle pystytettyyn telineeseen roikkumaan Mussolinin, tämän rakastajattaren Clara Petaccin ja muiden Salòn tasavallan fasistijohtajien ruumiit.
