Adventismi

Wikipedia

Suomessa vain seitsemännen päivän adventtiseurakunnan jäsenet tunnetaan adventisteina. Laajemmin ymmärrettynä adventistit ovat niitä, jotka odottavat Kristuksen (Jeesuksen) pikaista toista tulemista. Sanoilla seitsemännen päivän adventistit viitataan tapaan viettää pyhäpäivää lauantaina. Ajattelu lähtee siitä, että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja lauantai seitsemäs. Perustelut laskutavalle ovat peräisin Raamatun käyttämästä viikkorytmistä.

Adventistit ovat siis kristillinen protestanttinen kirkkokunta. Kirkkokunnalle on ominaista Raamatun arvovallan korostaminen. Raamatun tulkintaa ohjaavassa traditiossa merkittävänä tekijänä voidaan pitää liikkeen sisällä profeettana pidettyä Ellen G. Whitea.

Adventistinen teologia on yhdistelmä kaikista kolmesta protestantismin pääsuunnasta: luterilaisuudesta (erityisesti pietismistä), kalvinismin arminiolaisesta haarasta (metodismi) ja radikaalireformaatiosta (anabaptismi), jonka vaikutus on huomattavin.

Periaatteessa adventistien mukaan korkein valta on Jumalalla, mutta muodollista korkeinta valtaa käyttää kansainvälinen viiden vuoden välein kokoontuva yleiskokous. Adventtiseurakunnalla ei ole uskontunnustusta vaan nykyisin 28 perustavanlaatuista opinkohtaa, joiden sisältöön on vuosien varrella tehty tarkennuksia, ja niitä on lisätty tarpeen mukaan virallisen kannan vahvistamiseksi. Niiden perustana on adventtikirkon mukaan aina Raamattu. Adventistien näkemykset eroavat merkittävimmin muiden kristittyjen vallitsevista näkemyksistä seuraavissa kohdissa:

Kymmenen käskyn neljännessä käskyssä mainittu sapatti eli lauantai on myös kristittyjä koskeva lepopäivä.
Kristitty on vastuussa elämäntavoistaan Jumalalle, mikä koskee myös ruokavaliota. Adventistit pidättäytyvät tämän takia kahvista, tupakasta, alkoholista, huumeista ja Raamatussa mainittujen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten lihasta. Monet adventistit haluavat lisäksi olla kasvissyöjiä.
Kristus toimii taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä ylipappina ja puolustajana oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona. Tämä oikeudenkäynti alkoi vuonna 1844 ja jatkuu Kristuksen tulemiseen saakka. Sen aikana käydään läpi uskovien asiat, jotta tiedetään, ketkä voivat osallistua elämän ylösnousemukseen ja ketkä tuhotaan yhdessä jumalattomien kanssa. Tätä erottelua adventistit perustelevat muun muassa Jeesuksen vertauksella vehnästä ja rikkaviljasta.
Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja jossa Jeesukseen uskovat herätetään kuolleista elämän ylösnousemuksessa. Tästä tapahtumasta alkaa Ilmestyskirjassa viitattu tuhatvuotiskausi, jonka uskovat viettävät taivaassa.
Helvettiä ei ole tällä hetkellä olemassa, eikä se ole ikuinen. Helvetti on väliaikainen paikka, jossa jumalattomat tuhotaan tuhatvuotiskauden jälkeen. Helvetissä sielut tuhoutuvat, ja niiden olemassaolo siis lakkaa.