Albert Speer

Wikipedia

Albert Speer syytettynä Nürnbergissä vuonna 1946.

Bethold Konrad Hermann Albert Speer kuuntele ääntämys^? (19. maaliskuuta 1905, Mannheim – 1. syyskuuta 1981, Lontoo) oli kansallissosialistisen Saksan pääarkkitehti ja myöhemmin teollisuudesta vastaava varusteluministeri. Toisin kuin Adolf Hitlerin lähipiirin muilla jäsenillä, kuten Hermann Göringillä tai Joseph Goebbelsillä, Speerillä ei ollut minkäänlaista asemaa kansallissosialistisessa puolueessa. Täten hän oli täysin riippuvainen Hitlerin suosiosta.

Albert Speer seurasi isänsä ja isoisänsä jälkiä arkkitehdiksi, opiskellen sitä Berliinin teknillisessä instituutissa. Opiskeluidensa jälkeen hän siirtyi itse luennoimaan. 1928 Speer meni naimisiin Margarete "Margret" Weberin kanssa. Vuosien saatossa pariskunnalle syntyi kuusi lasta (Albert, Hilde, Margarete, Arnold, Fritz ja Ernst). Albert Speer Jr. seurasi myöhemmin isänsä jalanjälkiä. Hänestä tuli kuuluisa kaupunkisuunnittelija. Vuonna 1932 Speer jätti Berliinin ja muutti synnyinkaupunkiinsa Mannheimiin. Hän perusti sinne arkkitehtitoimiston, muttei saanut yhtään suunnittelutehtävää.

Vuonna 1931 muutamat hänen oppilaansa houkuttelivat hänet mukaansa kansallissosialistisen puolueen NSDAP:n kokoukseen, jossa puhuneen Adolf Hitlerin sanat tekivät häneen suuren vaikutuksen ja hän liittyi puolueeseen.

[muokkaa] Arkkitehtinä

Speerin ensimmäinen työ puolueen sisällä oli Joseph Goebbelsin tilaama propagandaministeriön uudistus. Se onnistui niin hyvin, että Goebbels suositteli Speeriä Hitlerille.

Kun valtakunnan entinen pääarkkitehti Paul Troost kuoli 1934, Speer valittiin hänen sijaisekseen puolueen ykkösarkkitehtina. Speer toteuttikin monia kansallissosialistien kuuluisista töistä – kuten Nürnbergin puoluepäivän rakenteet ja ilmavalvontavalonheittimien yötaivaalle heittämien sinisten kiilojen muodostaman "katedraalin", joka mykisti muun muassa Olavi Paavolaisen, kuten hän kirjassaan Kolmannen valtakunnan vieraana kertoo. Hitler, joka nuorukaisena oli itse haaveillut arkkitehdin urasta, ihastui Speeriin ja hänen ideoihinsa. Speeristä tuli Hitlerin luotettu, jonka kanssa tämä keskusteli tuntikausia arkkitehtuurista ja taiteesta.

Suurinta osaa kansallissosialistien mahtipontisista rakennushankkeista ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Hitlerin käskystä Speer teki suunnitelmat Berliinin uudelleenrakentamiseksi "maailmanpääkaupunki" Germaniaksi (Welthaupstadt Germania), josta tulisi koko Euroopan pääkaupunki ja maailman mahtavin metropoli Saksan voitettua II maailmansodan. Suunnitelmasta ehti toteutua vain yksittäisiä osia – kuten valtava valtakunnankanslia – ja ne pääsääntöisesti tuhottiin sodan jälkeen.

[muokkaa] Varusteluministerinä

Vuonna 1942 Hitler, joka oli henkilökohtaisesti mieltynyt Speeriin, nimitti hänet varusteluministeriksi lento-onnettomuudessa kuolleen Fritz Todtin tilalle. Speer ryhtyikin määrätietoisesti työskennellen parantamaan valtakunnan teollisuustuotantoa, käyttäen useimmiten apuna sota- ja keskitysleirivankien orjatyövoimaa. Liittoutuneiden joukkojen lähestyessä Berliiniä 1945 Speer esti toiminnallaan Hitlerin määräämän poltetun maan taktiikan toteutumisen, joka olisi tarkoittanut Saksan valtakunnan siltojen, tehtaiden ja kulkuyhteyksien tuhoamista. Omien sanojensa mukaan Speer kertoi tästä suoraan Hitlerille sodan viimeisinä hetkinä, mutta lopulta Hitler piti Speeriä lojaalina ystävänään, aina loppuun saakka.

[muokkaa] Sodan jälkeen

Nürnbergin oikeudenkäynnissä Speer osoitti avointa katumusta ja poikkesi siten muista natsijohtajista. Hän kuitenkin väitti olleensa tietämätön holokaustista ja juutalaisten tuhoamisesta, vaikka olikin käyttänyt keskitysleirivankeja työvoimanaan. Speer tuomittiin pääasiallisesti orjatyövoiman käytöstä 20 vuoden vankeusrangaistukseen Spandaun vankilaan. Vapauduttuaan 1966 hän julkaisi useita osin elämäkerrallisia kirjoja ennen kuolemaansa Lontoossa 1981.

Speerin kriitikot epäilevät, että hän vähättelee kirjoissaan osallistumistaan natsien rikoksiin ja oli todellisuudessa tietoinen holokaustista.