Aleksander Gutšov
Wikipedia
Aleksander Ivanovitš Gutšov (14. lokakuuta, 1862, Moskova, -14. helmikuuta, 1936) oli venäläinen poliitikko ja Venäjän väliaikaisen hallituksen sotaministeri.
Kuten muut konservatiivi politiikot Aleksander Gutšov ei kuulunut Venäjän aristokratiaan vaan hän oli rikas kapitalisti joka omisti ison vakuutusyhtiön.
17. lokakuuta Aleksander Gutšovista tuli Lokakuun 17. päivän liitton puolueen puheenjohtaja. Gutšov oli taistellut vapaa ehtoisesti Buurisodassa buurien puolella hän oli myös osallistunut Mukdenin taisteluun Venäjän-Japanin sodassa.
43 lokuutalaista Gutšov mukaan lukien oli valittu Duumaan helmikuussa vuonna 1907. Gutškov kannatti silloisen pääministerin Pjotr Stolypininin uudistuspolitiikkaa ja sai Stolypinin hallituksen tuen. Tästä syystä hän ajautui joidenkin muiden lokakuulaisten kanssa riitaan etenkin Pavel Ryabušinskinnin kanssa. Lokakuulaiset voitti jälleen duuman vaalit ja saivat 133 paikkaa. Myöhemmin hän rupesi kritisoimaan tiettyjä virkamiehiä joiden kanssa tsaari oli ajautunut vaikeusiin ja samalla menettänyt Pjotr Stolypinin luottamuksen. Sen jälkeen molemmat rupesivat tukemaan äärimonarkististä Sata musta järjestöä. Vuonna 1910 Gutšov valitiin duuman puhemieheksi mutta joutui eroamaan eräälle toiselle lokakuulaiselle Mihail Rodjankolle. Kun Pjotr Stolypin murhatiiin Gutšov piti puheen jossa hän sanoi "Ilman Stolypinia Venäjä ajautuu suohon".
Vuonna 1912 lokakuulaiset hävisivät yli 30 paikkaa duuman vaaleissa. Gutšov itse hävisi vaali kotikaupungissa Moskovassa. Muut jälkellä olleet lokakuulaiset jotka olivat päässeet duumaan hajosivat kahtia.
Vuoteen 1915 monet puolueen tuki pilarit ja puolueen oma sanomalehti "Moskovan ääni" lakkasi toimintansa. Gutšov ei luopunut politiikasta vaan ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli sotteollisuus komitean puheenjohtaja jonka oli perustanut muut teollisuusmiehet tukeakseen sota toimia.
Vuonna 1915 Gutšov oli perustamssa prosessi blokkia jonka tarkoitus oli hyväksyä kaikki ministeriöin toiminta ennen kuin ne käsiteltäisi duumassa. Nikolai II kieltäytyi tästä osin syy oli yksityiselämässä tapahtunut skandaali Rasputinin ja tsaarittaren välillä.
Myöhemmin Gutšov ilmoitti että he aikovat tehdä vallankaappauksen mutta mitään vastarintaa ei nähnyt tapahtuvan. Jo noina aikoina monet huomasivat että monarkia oli jo ajautunut romahduksen partaalle. Gutšov ja Vasili Štugin olivat armeijan tukikohdassa Pihkovassa kun tsaari luopui kruunusta 2. marraskuuta 1917.
Kun helmikuun vallankumous oli ohi lokakuulaiset lopettivat toimintansa virallisesti (itse asiassa puolue oli yhdistynyt vuonna 1915 kadettejen kanssa).
Gutšov oli sotaministeri Venäjän välikaisessa hallituksessa 29. huhtikuuta mennessä. Hänet pakotti eromaan epäsuosi jonka oli pannut alulle Miljukovin lista. Gutšo tuki Lavr Kornilovia ja pidätettiin koska oli yrittänyt vallankaappausta joka epäonnistui mutta vapautettiin seuraavana päivänä.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Gutšov antoi taloudellista tukea Venäjän valkoiselle armeijalle. Kun armeija vetäytyi pois Venäjältä Gutšov emigroitui Saksan kautta Ranskaan. Hän kuoli vuonna 1936 Pariisissa.
