Andrei Gromyko
Wikipedia
Andrei Andrejevitš Gromyko (ven. Андрей Андреевич Громыко, s. 18. heinäkuuta 1909 Minskin kuvernmentti, Keisarillinen Venäjä, nykyinen Valko-Venäjä – k. 2. heinäkuuta 1989 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko, Neuvostoliiton ulkoministerinä vuosina 1957–1985.
Gromyko syntyi kylässä Minskin kaupungin ulkopuolella talonpoikaisperheseen. Hän opiskeli maataloutta Minskin maatalousteknisessä koulussa ja valmistui vuonna 1936. Myöhemmin hän työskenteli ekonomistina talousinstituutissa Moskovassa.
Gromyko meni ulkoministeriöön Stalinin puhdistusten jälkeen vuonna 1939. Hänet lähetettiin pian Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli Neuvostoliiton lähetystössä vuoteen 1943 asti, jolloin hänet nimitettiin Neuvostoliiton suurlähettilääksi Yhdysvaltoihin. Gromykolla oli tärkeä tehtävä suunniteltaessa sodanaikaista yhteistyötä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä ja hän järjesti maiden tapaamista Jaltan konferenssissa vuonna 1943. Hänet tunnettiin tiukkana neuvottelijana. Lännessä hän sai kutsumanimet Mr. Njet (herra ei) tai toveri Njet, mikä kuvasi hänen neuvottelutyyliään.
Gromykosta tuli Neuvostoliiton edustaja YK:n turvallisuusneuvostossa 1946. Hän työskenteli lyhyen ajan suurlähettiläänä Iso-Britanniassa vuosina 1952–1953 jonka jälkeen hän siirtyi takaisin Neuvostoliittoon. Gromykosta tuli Neuvostoliiton ulkoministeri vuonna 1957. Gromyko oli avainhenkilö Kuuban ohjuskriisissä vuonna 1962, hän keskusteli Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn kanssa kriisin aikana. Gromyko oli myös neuvottelemassa aserajoitussopimuksista, erityisesti ABM-ohjusten rajoitussopimuksista, ydinkoekieltosopimuksista, SALT I ja SALT II ja INF (keskimatkan ohjusten) rajoitussopimuksista ja START-rajoitussopimuksista (strategisten aseiden). Gromyko oli liennytyspoliitikan toteuttaja supervaltojen välillä ja oli aktiivisesti sopimassa suhteita Länsi-Saksan kanssa.
Gromykon seuraajaksi ulkoministeriksi tuli Eduard Ševardnadze. Gromyko valittiin Politbyroohon vuonna 1973, viimein hänet valittiin Korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi vuonna 1985. Virka oli kuitenkin muodollinen ja hän oli pakotettu eroamaan näkemystensä vuoksi Gorbatšovin aikana vuonna 1988. Gromyko kuoli Moskovassa vuonna 1989.
