B. B. King
Wikipedia
Riley B. King eli B. B. King (s. 16. syyskuuta 1925, Itta Bena, Mississippi) on yhdysvaltalainen blueskitaristi ja laulaja. Kirjaimet "B.B." tarkoittavat "Blues Boy".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
[muokkaa] Puuvillapelloilta maailmanmaineeseen
B.B. King työskenteli lapsena puuvillapelloilla ja haaveili traktorin kuljettajan ammatista. Hän on sanonut traktorikuskien olleen puuvillaplantaasien "supertähtiä". Myöhemmin B.B. King pyrki kuitenkin tienaamaan elantonsa laulamalla. Hän kertoo pitäneensä aluksi enemmän gospel -musiikista kuin bluesista. King kuitenkin huomasi, että ihmiset maksavat paljon paremmin palkkioita blues -musiikin esittämisestä, ja tämän vuoksi hän siirtyi lopulta kokonaan bluesiin. B.B. King päätti tulla kitaristiksi sen jälkeen, kun hän kuuli blues-sähkökitaran pioneerin, T-Bone Walkerin, kuuluisan kappaleen "They Call It Stormy Monday". Ajan myötä B.B. Kingistä kehittyikin kenties kaikkien aikojen arvostetuin blues-kitaristi. Hänen tunnetuimpia omia levytyksiään ovat esimerkiksi "Sweet Sixteen", "Everyday I Have the Blues", "Rock Me Baby", "Long Nights", "How Blue Can You Get?" ja "It's My own Fault"
[muokkaa] B.B. King muusikkona
B.B. hioi blueskitaroinnin tyylin huippuunsa kehittäen esimerkiksi oman persoonallisen vibraattonsa. On myös sanottu, että B.B King oivalsi laulavista blueskitaristeista parhaiten laulun ja kitaransoiton välisen yhteyden. Vuodesta 1949 lähtien B.B. on nimennyt jokaisen kitaransa "Lucilleksi". Laulajana B.B.:n maine on lähes samaa luokkaa kuin kitaristina. Kappaleitaan B.B. King ei ole juuri kirjoittanut itse, vaan hän on useiden muiden vanhojen blueslaulajien tapaan tyytynyt valmiiseen materiaaliin. Varsinaisen bluesin lisäksi B.B. Kingin levyiltä löytyy paljon myös "kevyempää" rhythm and bluesia. Hän on on myös julkaissut yhden gospel-levyn, johon on itse tyytyväinen, sekä epäonnistuneena pidetyn country-levyn. B.B. King on melkein aina halunnut musiikkiinsa vanhalle rhythm and blues -musiikille ominaisen ison taustaryhmän, johon kuuluu esimerkiksi flyygeli sekä suuri puhallinsektio. B.B. on myöntänyt, ettei osaa kovin hyvin sointuja, ja hänen soittonsa monien muiden blueskitaristien tapaan koostuukin enimmäkseen yksittäisistä nuoteista.
[muokkaa] Bluesin sanoman levittäjä
Monet pitävät B.B. Kingin parhaina studiolevytyksinä hänen 1950- luvun ja 1960-luvun alun tuotantoaan. Parhaiten menestystä saavuttanut single oli vuonna 1969 julkaistu "Thrill is Gone" (Roy Hawkins -coveri), joka menestyi myös pop-listalla. B.B. Kingin kaksi arvostetuinta live-levyä, Live at Regal (1964) sekä Live at Cook County Jail (1971), ovat kaiketi blues -musiikin tunnetuimmat live-taltioinnit. Ahkerasti konsertteja pitänyttä B.B. Kingiä luonnehditaan usein blueskitaristien kuninkaaksi, ja hän kiertää maailmaa edelleen "levittäen bluesin sanomaa", kuten hän itse luonnehtii missiotaan. B.B. King ei ole sukua hänen aikalaisilleen Freddie Kingille ja Albert Kingille, vaikka musiikkinsa puolesta nämä kaikki kolme kitaristia ovat läheisiä toisilleen. B.B. on toiminut esikuvana monille häntä seuranneille blues- ja rock- kitaristeille. Blues-musiikin lisäksi B.B. on harrastanut esimerkiksi lentämistä (hankkien itselleen pilotin koulutuksen), pelannut paljon uhkapelejä sekä kampanjoinut diabetesta vastaan. Vanhana hän on muuttanut elintapojaan terveellisempään suuntaan, ja hän on nykyään päihteetön, savuton ja kasvissyöjä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
