Traktori

Wikipedia

Moderni traktori (New Holland)

Traktori (latinaksi trahere 'vetää') on raskaiden esineiden siirtelyyn ja koneiden vetämiseen tarkoitettu moottoriajoneuvo. Tyypillisesti traktoreita käytetään maatiloilla. Traktorissa on voimakas, nykyään lähes aina dieselkäyttöinen, moottori ja suuret kuvioidut renkaat. Usein kaikki pyörät ovat vetäviä. Nykyään traktoreissa on turvaohjaamo pakollisena, työkoneiden kiinnittämistä varten 3-pistenostolaitteet ja peräkärryn tai työkoneiden vetämistä varten vetokoukku. Joissakin malleissa on myös etunostolaitteet työkoneiden kiinnittämiseksi traktorin eteen. Etukuormain on yleinen traktorin eteen kiinnitetty työkone.

Suomessa oli vuonna 2003 342 259 rekisteröityä traktoria. (Lähde: Tilastokeskus)

Valmet 505

Traktorit voidaan luokitella vetotavan ja ohjattavuuden mukaan takavetoisiin traktoreihin, nelivetoisiin traktoreihin ja ns. varsinaisiin nelivetoisiin, runko-ohjattaviin suurtraktoreihin. Lisäksi on olemassa monia erikoiskäyttöä varten suunniteltuja traktoreita.

Sisällysluettelo

1 Traktorin kehitys
2 Nykyaikainen maataloustraktori
3 Traktorimerkkejä
4 Aiheesta muualla
- 4.1 Suomessa myytävien traktorimerkkien internetsivuja
- 4.2 Suomalaisia traktorisivustoja

[muokkaa] Traktorin kehitys

Englantilainen automobiili-traktori vuodelta 1905

Fordson-traktori vuodelta 1921

Traktorin korjausta vuonna 1943

Farmall Super FC vuodelta 1955

Ensimmäiset moottorivetäjät eli traktorit valmistuivat 1800-luvun lopussa. Ensimmäinen valmistusmääriltään tuhansiin noussut traktorimalli oli Henry Fordin Fordson 1910-luvulla. Menestys perustui traktorin keveyteen ja edullisuuteen. 1930-luvulla tehtiin kaksi merkittävää innovaatiota: traktoreihin tuli ilmakumirenkaat ja Harry Ferguson kehitti kolmipistenostolaiteen työkoneiden kiinnittämiseen.

[muokkaa] 1946: kolmipistenostolaite

Kolmipistenostolaitteen läpimurto tapahtui harmaassa Ferguson TE-20:ssa, joka tuli markkinoille vuonna 1946. Siinä oli 29-hevosvoimainen bensamoottori (myöhemmin myös petrolikäyttöinen ja diesel), neljä vaihdetta ja kolmipistenostolaite. TE-20:aa valmistettiin noin puoli miljoonaa kappaletta. 1950-luvulla traktoreissa siirryttiin yleisesti bensamoottoreista suorasuihkutteisiin dieselmoottoreihin.

[muokkaa] 1960-luku: traktorimyynnin huiput Suomessa

1960-luvun suosituimmissa traktoreissa oli tehoa 40-50 hevosvoimaa. Vaihteita oli tyypillisesti 6 eteen ja 2 taakse. Muutamissa traktoreissa vaihteiden määrä saatiin tuplattua ilman kytkintä käytettävän pikavaihteen avulla. Kyntöä helpottivat vetovastukseen perustuva painonsiirtojärjestelmä ja tarvittaessa kytkettävä tasauspyörästön lukko. Traktorimyynnin huippuvuosi oli Suomessa 1963, jolloin myytiin lähes 16 000 traktoria. Suosituimpia merkkejä olivat Fordson, Massey Ferguson, Valmet, David Brown ja Nuffield. Euroopassa lopetti 60-luvun aikana lukuisia pieniä traktorinvalmistajia.

[muokkaa] 1970-luku: turvaohjaamo suojaa

Vuonna 1969 tulivat Suomessa pakollisiksi turvaohjaamot, jotka ovat pelastaneet monta ihmishenkeä traktorin kaatuessa ja toimineet sääsuojana sateella. Samaan aikaan alkoivat yleistyä synkronoidut vaihteistot ja hydrostaattiset ohjaukset. 1970-luvulla suosioon nousivat 60-80 –hevosvoimaiset traktorit. Ohjaamojen melutasoa ja tärinää saatiin alennettua, kun ohjaamo suunniteltiin jo tehtaalla traktorin osaksi ja se asennettiin kumityynyjen päälle. Aikaisemmin ohjaamot oli yleensä tehty Suomessa ja melutaso saattoi nousta jopa 100 desibeliin. Vuonna 1979 melurajaksi tuli 85 dB.

[muokkaa] 1980-luku: nelivetoa ja elektroniikkaa

1980-luvun alkupuoliskolla tapahtui nelivetotraktorien lopullinen läpimurto ja sen jälkeen takavetoisia traktoreita on myyty hyvin vähän. 1980-luvun lopussa alkoi elektroniikka lisääntyä traktoreissa. Esimerkiksi nostolaitteen toimintoja hallittiin uusimmissa malleissa sähköisesti ja toimintoja automatisoitiin. Vaihteiden määrä nousi jopa kymmeniin, huippunopeus nousi 30:sta 40 km/h:iin ja melutasoa saatiin alennettua parhaimmillaan 75 desibeliin. Suomen traktorimyynnissä Valmet alkoi tehdä selvää pesäeroa Fordiin ja Massey Fergusoniin.

[muokkaa] Nykyaikainen maataloustraktori

Nykyaikaisen traktorin moottori on yleensä 3-, 4- tai 6-sylinterinen vesijäähdytteinen, turboahdettu suorasuihkutusdiesel. Ruiskutus ohjataan useimmissa traktoreissa sähköisesti. Yhteispaineruiskutus (common rail) ja moniventtiilitekniikka ovat yleistymässä kiristyvien päästönormien takia. Iskutilavuus sylinteriä kohti on yleensä hieman yli 1 litra eli tyypillinen nelisylinterinen moottori on 4,0-4,5 -litrainen.

Suosituimmat teholuokat Suomessa ovat 100-140 hevosvoimaa (74-103 kW). Tätä suurempia traktoreita käytetään enimmäkseen traktoriurakoinnissa. 100-hevosvoimaiset traktorit ovat yleensä 4-sylinterisiä ja 140-hevosvoimaiset 6-sylinterisiä. Suurimman tehon käyntinopeus traktorin moottorissa on 2000-2500 r/min. Suurin vääntömomentti saavutetaan noin 1500 kierroksella. 100-hevosvoimaisen traktorinmoottorin suurin vääntö on noin 400 Nm.

Vaihteita traktorissa on eteenpäin yleensä vähintään 16. Joissakin malleissa vaihteita on jopa 40. Useimmissa traktoreissa ajosuunta vaihdetaan mekaanisella tai hydraulisella, öljykylpyisiin kytkimiin perustuvalla suunnanvaihtajalla. Näin taaksepäin saadaan samat ajonopeudet kuin eteen. Ajokytkin on pienimmissä traktoreissa kuiva, suuremmissa käytetään öljykylpyisiä monilevypakkoja, joiden yhteydessä on 3-6 pikavaihdetta. Näiden avulla ajonopeutta voidaan muuttaa kytkintä käyttämättä ja monissa traktoreissa pikavaihteen valinta on automatisoitu. Kaikkein kehittyneimmissä traktoreissa ajovoimansiirto on portaaton CVT-järjestelmä.

Hydrauliikkaa käytetään nostolaitteen lisäksi mm. ulkopuolisten työkoneiden käyttämiseen, ohjaukseen ja traktorin toimintojen (kuten vaihteensiirron) käyttämiseen. Hydraulipumppujen tuotto on yhteensä noin 100 l/min ja hydrauliikan paine noin 200 bar. Useimmissa traktoreissa käytetään nykyään ns. suljettua hydraulijärjestelmää eli säätötilavuuspumppua, jossa männät kytkeytyvät lepoasentoon, kun tuottoa ei tarvita. Nostolaitteen nostovoima on suosituimmissa traktoriluokissa 5000-8000 kg. Kolmipistenostolaitteen lisäksi traktoreissa on vetokoukku perävaunun ja hinattavien työkoneiden kiinnittämistä varten.

Ohjaus on hydrostaattinen eli ohjauspyörän ja etupyörien välillä on hydraulinen välitys. Jarrut ovat hydrauliset, öljykylpyiset monilevyjarrut. Traktorin jarruihin yhteydessä oleva perävaunun jarrujärjestelmä tulee jatkossa pakolliseksi.

Ohjaamo on sijoitettu kumityynyjen päälle tärinän ja melun vaimentamiseksi. Tulevaisuudessa ohjaamon jousitus tulee yleistymään tärinädirektiivin takia. Muuta jousitusta traktorissa ei ole lukuun ottamatta useimmissa traktoreissa lisävarusteena olevaa etuakselin jousitusta, joka on useimmiten hydraulinen. Istuin on kalliimmissa traktoreissa ilmajousitettu. Ohjaamon suurin melutaso on 70-80 dB. Ilmastointilaite on suosittu lisävaruste ja vakiona yhä useammissa malleissa.

Lamborghini R6

Elektroniikkaa käytetään mm. nostolaitteen toimintojen ja vaihteensiirron toiminnan ohjaamiseen. Monissa uusissa traktoreissa sähköjärjestelmän runkona on CAN-väylä. Jatkossa tulevat yleistymään traktorin elektroniikan keskusteleminen työkoneiden elektroniikan kanssa, pyörien luistoa mittaavat tutkat ja GPS:ään perustuvat osittaiset automaattiohjaukset ja paikkatiedon hyödyntäminen täsmäviljelyyn eli esim. lannoitteiden käytön säätäminen pellon viljavuus- ja satokartoituksen perusteella.

Renkaat ovat nykyään vyörenkaita, yhä useammin matalaprofiilisia. Takapyörät ovat läpimitaltaan noin 1,3-kertaiset etupyöriin verrattuna. Yhtä suurilla etu- ja takapyörillä varustetut traktorit eivät ole yleistyneet Euroopassa. Renkaan mahtuminen kyntövakoon rajoittaa renkaan suurimman mahdollisen leveyden 600 mm:iin. Keväällä peltotöissä käytetään rinnalla paripyöriä maan tiivistymisen ehkäisemiseksi.

Yli 60-hevosvoimaisia traktoreita valmistetaan maailmassa noin 300 000 kappaletta vuodessa eli kyseessä on sarjatuote, joka varustellaan yksilöllisesti tilaajan tarpeiden mukaan. Traktorinvalmistajien määrä on vähentynyt lähinnä yritysostojen kautta. Suurin traktorinvalmistaja on Fiat-konserniin kuuluva Case New Holland, jonka juurilta löytyvät mm. merkit Ford, Fiat, International ja David Brown. Toisena on AGCO, joka on syntynyt lukuisten yritysostojen kautta. Sen merkkejä ovat Euroopassa Massey Ferguson, Valtra ja Fendt. Kolmas suuri valmistaja on John Deere. Suuri on myös intialainen Mahindra & Mahindra, joka kuitenkin keskittyy pientraktoreihin. Yksittäisistä merkeistä Suomessa ja Brasiliassa valmistettava Valtra on sijalla neljä.

Suomessa suosituimpia merkkejä ovat Valtra noin 40 % osuudella, John Deere, Massey Ferguson ja New Holland. Suomessa myydään noin 4500 traktoria vuodessa. Koneurakointiin käytettävien traktoreiden osuus kokonaismyynnistä on kasvanut.