Beat-sukupolvi
Wikipedia
Beat-sukupolvi oli 1950- ja 60-luvulla vaikuttanut beatnik-kirjailijoiden, -runoilijoiden ja muiden taiteilijoiden liike. Termiä beat käytti ensimmäisen kerran Jack Kerouac suurin piirtein vuonna 1948 kuvatakseen ystäviään novellisti John Clellon Holmesille. Holmes puolestaan kirjoitti ensimmäisen beat-novellin Go vuonna 1952 New York Times -lehdessä julkaistun manifestin ("We are the beat generation") seuraksi. Adjektiivilla beat tarkoitettiin "väsynyttä" ja "kelkasta pudonnutta".
Tämän suhteellisen pienen kirjailijoista, taiteilijoista, kadun asukkaista ja huumeaddikteista koostuvan joukon kutsuminen "sukupolveksi" pyrki luomaan kuvaa jostakin ajanhengelle tärkeästä ja edustavasta - aivan kuten Gertrude Stein teki puhuessaan kadonneesta sukupolvestaan. Beat-sukupolveen lukeutuvat ihmiset olivat uusia boheemeja, spontaanin luovuuden puolestapuhujia.
Beat-sukupolvi muodostaa keskeisen vaiheen amerikkalaisen kirjallisuuden lähihistoriassa. Sen edustajat vaikuttivat erityisesti New Yorkissa ja San Franciscossa. San Franciscossa toimii edelleen Lawrence Ferlinghettin vuonna 1953 perustama City Lights Bookstore-kirjakauppa, jolla oli ja on yhä edelleen tärkeä asema Beat-kirjallisuuden julkaisijana.
[muokkaa] Henkilöt
Alkuperäiset Beat-sukupolven keskiössä olivat Jack Kerouac, Allen Ginsberg ja William S. Burroughs 1950-luvulla sekä Gregory Corso 1960-luvulla. 1960-luvun alussa ensimmäiset teoksensa julkaissut Charles Bukowski, vaikkei beat-sukupolven ydinpiireihin kuulunutkaan, oli selvästi tyyliltään "beat".
Myöhemmin 1970-luvulla beat-sukupolven perinnettä jatkoivat esimerkiksi Bob Dylan läheisineen sekä Rolling Thunder Revue -kiertueen että Basement tapes -istuntojen myötä.
Suomessa Beat-kirjallisuudesta ammensi esimerkiksi Pentti Saarikoski (joka tosin myöhemmin koki beat-suuntauksen vähemmän arvokkaaksi kirjallisuuden muodoksi) ja jo 1960-luvulla oli Suomessa myös varsinainen beatnikiksi laskettava kirjailija Pekka Kejonen.
