Carl Albert Edelfelt
Wikipedia
Carl Albert Edelfelt (27. syyskuuta 1818, Karlshamn, Ruotsi – 5. maaliskuuta 1869, Helsinki[1]) oli Suomessa vaikuttanut ruotsalainen arkkitehti. Edelfelt oli sukujuuriltaan Itä-Göötanmaalta lähtöisin olevasta aatelissuvusta. Hän muutti isänsä kuoleman jälkeen enonsa luo Suomeen 14-vuotiaana, ja jäi Suomeen. Hän opiskeli arkkitehdiksi ja sai nimityksen Hämeen lääninarkkitehdiksi v. 1855. Vuonna 1867 hänet nimitettiin yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajaksi. Edelfelt kuoli v. 1869 verensyöksyyn.
Edelfelt meni naimisiin v. 1852 porvoolaisen laivanvarustajan tyttären Alexandra Brandtin kanssa. Esikoisesta Albertista tuli Suomen tunnetuimpiin kuuluva taidemaalari.
Edelfeltin tunnetuin työ oli asemarakennusten suunnitteleminen Suomen ensimmäiselle rautatieosuudelle, Helsinki–Hämeenlinna-rautatielle. Alkuperäiset asemapaikkakunnat olivat Helsinki, Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki, Turenki ja Hämeenlinna. Edelfelt suunnitteli asemat 1850-luvun lopussa ja ne valmistuivat v. 1861. Pääteasemat Helsinki ja Hämeenlinna sekä tärkeä vaihtoasema Tikkurila saivat tiiliset asemarakennukset, muut tehtiin puusta. Nykyaikaan asti ovat säilyneet Tikkurilan, Järvenpään, Hyvinkään ja Turengin asemat. Helsingin asema purettiin vuonna 1909 Eliel Saarisen aseman valmistuttua, Hämeenlinnan asema tuhoutui sisällissodassa vuonna 1918 ja Riihimäen asema purettiin 1930-luvulla uuden aseman tieltä. Vaikutteita Edelfeltin sanotaan saaneen saksalaisista ja sveitsiläisistä asemarakennuksista.
Edelfeltin muista töistä tunnetuin on Helsingin yliopiston Arppeanum-rakennus. Vuonna 1869 Senaatintorin koilliskulmaan valmistunut, yliopiston rehtorin A. E. Arppen mukaan nimetty Arppeanum rakennettiin alkuaan yliopiston kemian laitosta ja museokokoelmia varten. Nykyisin rakennuksessa toimii Yliopistomuseo. Arppeanum edustaa venetsialaistyylistä uusrenessanssia, ja se on kuuluisa etenkin valurautaisesta, neljän kerroksen korkuisesta pääportaikostaan.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 Helsingin yliopisto. Luettu 2. helmkuuta 2007.
