Daniil Harms

Wikipedia

Daniil Harms

Daniil Harms (ven. Даниил Хармс, 30. joulukuuta 1905 – 2. helmikuuta 1942) oli radikaali neuvostoliittolainen kirjailija, joka on tunnettu absurdeista pikkutarinoistaan.

Harms, oikealta nimeltään Daniil Ivanovitš Juvatšov (Даниил Иванович Ювачёв), syntyi Pietarissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924 ja opiskeli sen jälkeen sähkötekniikkaa ja taidehistoriaa saamatta opintojaan kuitenkaan valmiiksi. Salanimen Harms hän kehitti jo lukioaikanaan. Vähäisen elantonsa hän ansaitsi kirjoittamalla tarinoita lastenlehtiin, kuten Jožiin, vaikka hän kirjoituksistaan päätellen vihasi lapsia. Hän kirjoitti myös lyhyitä teatterikohtauksia, lastenkirjoja ja tarinoita aikuisille.

Jo lapsuudessaan Harms oli pyrkinyt jäljittelemään Velimir Hlebnikovin ja Aleksei Krutšonyhin futuristista proosaa. Hän luopui kaavamaisesta runomuodosta 1920-luvulla pitäen sitä näsäviisautena, ja hänestä tuli avantgardismin keskeisiä nimiä Neuvostoliitossa. Harmsin tarinat ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä, vain muutaman kappaleen pituisia. Niissä sekä tapahtumat että kieli etenevät epäloogisesti, jopa kaoottisesti: unenomaiset tapahtumaketjut vuorottelevat silkan komedian kanssa, tarina alkaa toistaa itseään tai katkeaa odottamattomaan katastrofiin. Harms loi surrealismiin ja dadaismiin verrattavia tekstejään aikana, jona vain sosialistinen realismi oli hyväksyttyä. Useimmat hänen kirjoituksistaan julkaistiin maanalaisina. Taiteilijan kuoleman jälkeen tuotantoa on koottu erilaisista epävirallisista painoksista ja tämän huoneesta löytyneistä paperilapuista. 1960-luvulta alkaen Harmsin tekstit levisivät salaisesti, kopioina kädestä käteen (samizdat).

Harmsin ulkomuoto oli omalaatuinen ja luonteenlaatu ristiriitainen. Hän esiintyi mielellään mutta vältteli joutumista puheisiin ihmisten kanssa. Hän oli aktiivisesti mukana Todellisen taiteen yhdistyksen (OBERIU) toiminnassa. OBERIU vaati taiteilijoille täydellistä vapautta, kaikkien taiteenlajien ja -suuntausten hyväksyntää. Ryhmän manifesti kuului: "Vastustamme niitä jotka kuohivat sanan. Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä."

OBERIUN riehakkaat illanvietot yhdistelivät eri taiteenlajeja kuten runoutta, kirjallisuutta, teatteria ja musiikkia. Järjestö luokiteltiin valtiolle vihamieliseksi, taiteilijoita syytettiin "kirjallisesta huliganismista" eikä julkinen kokoontuminen ollut vuoden 1930 jälkeen enää mahdollista. Vuonna 1931 Harms tuomittiin kolmeksi vuodeksi rangaistusleirille valtionvastaisesta toiminnasta. Hän vietti muutaman kuukauden vankilassa Kurskissa. Kun hänet pidätettiin uudelleen vuonna 1941 tappiomielialan vuoksi, hän ei enää selviytynyt vankilan psykiatrisen osaston vaikeista olosuhteista, vaan kuoli vuotta myöhemmin Leningradin piirityksen aikana nälkään.