Dietrich Eckart
Wikipedia
Dietrich Eckart (s. 23. maaliskuuta 1868 Neumarkt in der Oberpfalz; k. 26. joulukuuta 1923 Berchtesgaden) oli kirjailija ja sanomalehtimies, kansallissosialistisen puolueen varhainen jäsen ja Adolf Hitlerin tukija ja isällinen ystävä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Dietrich Eckart syntyi lakimiesperheeseen. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan kymmenvuotiaa. Eckart aloitti lääketieteen opinnot Münchenin yliopistossa, mutta keskeytti ne 1891 ja siirtyi työskentelemään sanomalehteen. Isänsä kuoleman jälkeen 1885 hän muutti perimänsä omaisuuden turvin Leipzigin ja Berliinin kautta Regensburgiin. 1899 hän muutti uudelleen Berliiniin, jossa hän yritti paikata harjovaa talouttaan tarjoamalla kirjoittamiaan näytelmiää ja runoja julkaistavaksi. Eckart vietti valtakunnan pääkaupungissa lähinnä varattoman taiteilijan boheemia elämää. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat, ja 1913 Eckart palasi takaisin Müncheniin. Siellä hän liittyi kansalliskonservatiiviseen salaseuraan Thule-seuraan ja julkaisi kansallismielisiä ja antisemiittisiä kirjoituksia. Hän alkoi kiinnostua yli-ihmisideologiasta sekä mayojen vanhasta uskonnosta. Myös Henrik Ibsenin Peer Gyntin fantasiamaailma kiehtoi häntä. 1913 Eckart meni naimisiin varakkaan leskirouva Rose Marxin kanssa, liitto päättyi kuitenkin eroon 1920.
1919 Dietrich Eckart liittyi kansallissosialistisen puolueen edeltäjään, Deutsche Arbeiter-Parteihin eli Saksalaiseen työväenpuolueeseen yhtenä sen perustajajäsenistä. Eckart otti käyttöön puolueideologiassa tärkeän käsitteen "Kolmas valtakunta". Käsite oli noudettu yhtäältä esoteerisesta mystiikasta ja toisaalta poliittisesta historiasta; Kolmannen valtakunnan oli määrä olla Saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja Saksan keisarikunnan jatke, siis kolmas kansallinen valtakunta vastakohtana Weimarin tasavallan demokraattisille ja tasavaltalaisille ideoille. 1920 Eckartista tuli puolueen pää-äänenkannattajan "Völkischer Beobachterin" päätoimittaja. Tätä ennen Eckart oli julkaissut kahden vuoden ajan omaa oikeistolaista ja juutalaisvastaista lehteään nimeltä "Auf gut Deutsch. Wochenschrift für Ordnung und Recht" ("Hyvää saksaa. Viikkolehti lain ja oikeuden puolesta").
Eckart oli tutustunut Hitleriin eräässä puhetilaisuudessa 1919. Hän ystävystyi tämän kanssa ja oli tämän vanhempi tukija ja neuvonantaja. He asuivat vuodesta 1921 samalla kadulla, Münchenin Thierschstraßella, vain muutaman korttelin päässä toisistaan. Hitler ja Eckart kävivät usein toistensa luona vierailulla ja keskustelivat pitkiä aikoja keskenään. Eckart lienee vaikuttanut syvästi Hitlerin muotoutumassa olevaan maailmankuvaan ja poliittisiin näkemyksiin. Eckart kirjoitti SA:lle tunnetun kansallissosialistisen taistelulaulun "Sturm, Sturm, Sturm!", joka tunnettiin myös nimellä "Deutschland erwache!" ("Saksa herää!"), mistä muodostui kansallissosialistien tunnuslause. Olutkapakan vallankaappausyritykseen osallistunut Eckart pidätettiin kaappauksen jälkeen, mutta hänet vapautettiin pian terveydellisistä syistä. Hän kuoli kuitenkin sydänkohtaukseen Münchenissä 26. joulukuuta 1923, vain muutama päivä vapautumisensa jälkeen.
Adolf Hitler omisti Eckartille 1924 ilmestyneen kirjansa Mein Kampf (suomennettu nimellä "Taisteluni"), jossa hänet esitettiin kansallissosialistisen liikkeen marttyyrina ja Hitlerin läheisenä ystävänä. Eckartin kuoleman jälkeen häneltä ilmestyi 1924 postuumisti teos "Der Bolschewismus von Moses bis Lenin. Zwiegespräche zwischen Hitler und mir", jossa hän kuvailee kommunismia juutalaisten salajuoneksi. Teos on ollut näihin päiviin saakka uusnatsien suosiossa. Suomeksi se ilmestyi 1993 Pekka Siitoimen kustantamana nimellä "Bolshevismi Mooseksesta Leniniin. Keskusteluni Hitlerin kanssa".
[muokkaa] Teoksia
[muokkaa] Näytelmät
- Der Froschkönig. Romantische Komödie, 1904
- Familienväter. Tragische Komödie, 1904
- Der Erbgraf. Schauspiel, 1907
- Ein Kerl, der spekuliert. Komödie, 1909
- Henrik Ibsens Peer Gynt. In freier Übertragung, 1912
- Heinrich der Hohenstaufe. Deutsche Historie, 1915
- Lorenzaccio. Tragödie, 1920
[muokkaa] Lyriikkaa, kiistakirjoituksia, sanomalehtiartikkeleita
- In der Fremde. Gedichte, 1893
- Ibsen, Peer Gynt, der große Krumme und ich, 1914
- Abermals vor der Höhle des Großen Krummen. Erneute Aussprache über Theaterkritik, 1915
- Der Bolschewismus von Moses bis Lenin. Zwiegespräche zwischen Hitler und mir, 1924 (postum)
- Auf gut deutsch. Wochenschrift für Ordnung und Recht, 1918-1920
- Völkischer Beobachter (1920-1923)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Claus-Ekkehard Bärsch: Die politische Religion des Nationalsozialismus. Die religiösen Dimensionen der NS-Ideologie in den Schriften von Dietrich Eckart, Joseph Goebbels, Alfred Rosenberg und Adolf Hitler. 2., vollst. überarb. Aufl. München: Fink 2002. ISBN 3-7705-3172-8
- Paul Wilhelm Becker: Der Dramatiker Dietrich Eckart. Ein Beitrag zur Dramatik des Dritten Reichs. Köln: Univ. Diss. 1970.
- Richard Euringer: Dietrich Eckart. Leben eines deutschen Dichters. Hamburg: Hanseat. Verl.-Anst. 1938.
- Wilhelm Grün: Dietrich Eckart als Publizist. 2. Aufl. München: Hoheneichen-Verl. 1942.
- Margarete Runte-Plewnia: Auf dem Weg zu Hitler. Der „völkische“ Publizist Dietrich Eckart. Bremen: Schünemann 1970. (= Studien zur Publizistik/Bremer Reihe; 14) ISBN 3-7961-3012-7
- Paul Hermann Wiedeburg: Dietrich Eckart. Ein lebens- u. geistesgeschichtlicher Beitrag zum Werden des neuen Deutschlands. Hamburg: Hanseat. Verl. Anst. 1939.
