Dopamiini

Wikipedia

Dopamiinimolekyyli

Dopamiini (kemialliselta kaavaltaan C₆H₃(OH)₂-CH₂-CH₂-NH₂) on eräs keskushermoston välittäjäaine ja mielihyvähormoni.

[muokkaa] Dopamiinin vaikutuksesta

Dopamiinin merkitys hermoston toiminnassa on monitahoinen ja osittain epäselvä. Kuitenkin se on aivojen hypotalamuksen erittämä hormoni, joka ehkäisee aivolisäkkeen etulohkossa toisen hormonin - prolaktiinin - eritystä verenkiertoon. Tyvitumakkeissa dopamiinia tuotetaan liikesäätelyä varten, ja sen puute aiheuttaa mm. liikehäiriöitä ja dystoniaa. Dopamiini osallistuu myös tunteiden säätelyyn, ja eräät huumausaineet vaikuttavatkin tähän hormoniin.

Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena ja sillä on näiden ohella sydämen sykettä ja verenpainetta nostava vaikutus.

[muokkaa] Dopamiinista eri sairauksissa

Välittäjäaineena dopamiinilla on merkitystä eri sairauksissa. Parkinsonin taudissa keskushermostossa on liian vähän dopamiinivaikutusta. Dopaminergiset neuronit Substantia Nigrassa eli tyvitumakkeissa ovat tuhoutuneet suurelta osin. Dopamiinin annostelu potilaalle olisi sinänsä vaikeaa, koska aine ei läpise veriaivoestettä. Mahdollista on kuitenkin antaa levodopaa, joka on dopamiinin esiaste. Levodopalla on kuitenkin runsaasti sivuvaikutuksia, mm. pahoinvointia. Suurilla annoksilla se voi aiheuttaa aistiharhoja. Levodopan vaikutus heikkenee vuosien varrella ja se voi jopa jouduttaa solutuhoa tyvitumakkeissa, jossa se lisää oksidatiivista kuormaa. Dopamiinin hajoamista voidaan estää selegiliini-lääkkeellä, joka on monoamiinioksidaasi B:n (MAO-B) estäjä. Dopamiiniagonisteja voidaan myös käyttää. Niiden vaikutus perustuu siihen, että ne läpäisevät veriaivoesteen, mutta neuronit tulkitsevat ne kuitenkin dopamiiniksi.

Tarkkaavuushäiriöissä (ADHD, ADD) otsalohkojen dopamiiniratojen toiminta on puutteellista. Tähän perustuu mm. metyylifenidaatin (Ritalin) käyttö tarkkaavuushäiriöiden hoidossa. Metyylifenidaatti ei ole, kuten usein väitetään, amfetamiinijohdannainen, vaikkakin metyylifenidaatti on amfetamiinin tavoin stimulantti ja molemmilla lääkkeillä on joitain samoja vaikutuksia. Molemmat aineet kuuluvat fenetyyliamiineihin.

Stimulanttihoidon mielekkyydestä tarkkaavuushäiriöiden hoidossa kiistellään. Otsalohkoista on hermoratoja myös tyvitumakkeisiin. Otsalohkojen toiminnan häiriöihin liittyy usein motorisia oireita, kuten kömpelyys tarkkaavuushäiriössä. Dopamiinilla on paradoksinen vaikutus elimistössä; toisaalta se on stressihormoni, mutta toisaalta sillä on rauhoittava vaikutus, kuten mm. hyperaktiivisista lapsista tiedetään. Rauhoittava vaikutus perustunee siihen, että tarkkaavuuden parantuessa ympäristön virikkeet eivät aiheuta enää yhtä voimakasta stressiä.

Tiedetään sellaisten huumausaineiden kuin kokaiinin ja amfetamiinin aiheuttavan mielialan kohoamista nimenomaan dopamiinin välityksellä, ja kun näiden lääkkeiden käyttäjillä on kohonnut alttius psykooseihin, on erityisesti synapsissa vaikuttavien dopamiinireseptorien salpaajien käyttö ymmärrettävissä psykoosilääkkeenä. Näitä kutsutaan neurolepteiksi. Tähän sopivat erityisesti fentiatsiiniryhmän valmisteet. Neurolepteillä hoidetaan myös muita sairauksia kuin psykooseja.

Biochemistry of Parkinson's Disease

Fenetyyliamiinit
{2C-B} {2C-C} {2C-D} {2C-E} {2C-I} {2C-N} {2C-T-2} {2C-T-21} {2C-T-4} {2C-T-7} {2C-T-8} {3C-E} {Adrenaliini} {Amfetamiini} {Bupropioni} {Katiini} {Katinoni} {Dimetyylikatinoni} {Dopamiini} {Efedriini} {Eskaliini} {Fenfluramiini} {Fentermiini} {MBDB} {MDA} {MDMA} {MDEA} {Meskaliini} {Metamfetamiini} {Metkatinoni} {Metyylifenidaatti} {Noradrenaliini} {Tyramiini}