Ebla

Wikipedia

Ebla oli muinainen kauppakaupunki ja valtio nykyisessä Syyriassa Lähi-idässä noin 3500-1600 eaa. Ebla eli Tall Mardikh sijaitsi Alepposta lounaaseen, Orontes-joen varrella. Eblan valtio kattoi mahtavimmillaan n. 2400 eaa. osia Turkista, Iranista ja Syyriasta. Ebla hankki monien tuon ajan seemiläisten kaupunkien tapaan elantonsa kaupalla ja kasvoi kaupankäynnin ansiosta suureksi. Sen sijainti kauppateiden solmukohdassa ja Libanoninsetrimetsien lähellä sekä Anatolian ja Mesopotamian välillä teki maasta vauraan. Ebla-nimen merkitys on "Valkoinen kivi", joka viittaa kaupungin linnavuoren pohjakallioon. Eblan löytyminen italialaisten arkeologien toimesta oli merkittävä tapahtuma arkeologiassa. Eblalaiset puhuivat seemiläistä kieltä ebliittiä.

[muokkaa] Tell Mardikh

Tell Mardikh on alaltaan 50 hehtaaria, ylhäältä katsoen 700-800 metrin läpimittainen soikiomainen kumpu, jonka keskellä on pyöreä n. 170 m läpimittainen akropolis (linnavuori, yläkaupunki). Tell Mardikhin alakaupungin ala on 45 ha. Kaivaukset Eblassa alkoivat italialaisen arkeologi Paolo Matthiaen johdolla. 1968 löytyi Eblan kuninkaan Ibbit-Limin patsas. 70-luvulla löytyi kuuluisa savitauluarkisto.

[muokkaa] Eblan kuninkaallinen arkisto

Joko Akkadin Sargon tai Naram-Sin hävitti kaupungin luultavasti 2240 eaa. Ebla on tunnettu kuninkaallisen arkiston palosta, missä kovettuneet savitaulut ja savitaulun palaset säilyivät erittäin hyvin. Tutkijat Pettinato ja Matthiae löysivät savitauluarkiston 1975. Eblan kuninkaallisen palatsin tulipalossa paloi kivikoviksi n. 17 000 savitaulua ja sirpaletta. Koottua on saatu vasta 2500 taulua. Noin 2000 kokonaista taulua kertovat historiasta, hallitusmuodosta, politiikasta, uskonnosta ja tieteestä. Eblan arkistoista on löydetty mm. sumerilais-eblalaisia sanakirjoja ja sumerinkielen sanaluetteloita sekä ensyklopedioita, Lähi-idän maantieteellinen sanakirja eli luettelo 289 kaupungista.

[muokkaa] Eblan kauppa ja politiikka

Suurimmillaan Eblan kaupungissa oli noin 15 000-30 000 asukasta. Koko Eblan valtiossa asui noin 300 000 ihmistä. Ebla harjoitti monenlaista käsityöteollisuutta. Kankaat olivat päätuote niin kuin Mesopotamiassa yleensä, mutta kaupunki myi myös elintarvikkeita, metalleja ja puutuotteita. Libanonin setripuu lienee ollut Eblan päätuote sen ollessa voimakkaimmillaan n. 2400-2240 eaa. Eblalaiset antoivat lahjoja mm. faarao Pepi I:lle. Kauppaa käytiin hopealla ja kullalla sekä vaihtokauppana. Vaatteita tuottivat naistyöntekijät kutomoissa ja kehräämöissä palkkaa vastaan. Eblan kauppareitit ulottuivat Siinaille, Kyprokselle, Turkkiin ja Persianlahdelle sekä Pohjois-Iraniin. Eblan kuninkaat valittiin mahdollisesti aluksi vaaleilla seitsemän vuoden välein. Myös neuvosto tai senaatti valittiin samaan aikaan vaaleilla. Yleensä Ebla ei sotinut; sota Maria vastaan oli harvinainen. Eblan armeija koostui pohjoisiranilaisista Hamazin palkkasotureista, joilla oli vaikutusvaltaa maassa.

[muokkaa] Eblan historia

Ebla mainitaan melko harvoin Kaksoisvirtainmaan lähteissä; mm. Akkadin savitaulut ja Egyptin faarao Thuthmosis III:n annaalit mainitsevat Eblan.

Alussa 2900-2350 eaa. Ebla kasvoi nopeasti kontrolloiden lopulta alueen puutavaran, kuparin ja hopean kauppaa.

Voimakkaimmillaan Ebla oli vuosina 2400-2240 eaa. Samaan aikaan kukoistivat mm. Kishin dynastia ja Hamazi, joka sijaitsi Iranissa.

Noin 2450 eaa. Eblaa hallitsi kuningas nimeltä Igrish-Halam. Tunnetuin Eblan kuninkaista on Ebrium tai Ibrium, joka sopi Assyrian kuninkaan Tudian kanssa, että Ebla valvoo suurta osaa kauppateistä. Ebriumin poika Ibbi-Sipish julistautui itsevaltiaaksi. Hän oli kuninkaana, kun akkadilaiset hyökkäsivät maahan ja Ebla ryöstettiin ja poltettiin.

2250-1900 eaa. Eblan asutus oli pienempi ja kaupunki köyhempi, ja läheinen Ushun kaupunki hallitsi aluetta. Eblaan hyökättiin noin 2000 eaa., jolloin koko kaupungin väestö vaihtui akkadilaiseksi. Tuolloin Ebla saattoi joutua Marin haltuun, ja kuningas Ibbit-Lim olisi ollut Marin vasalli. Tämä seikka ja monet muut Eblan historiaa koskevat asiat ovat vahvasti kiistanalaisia.

Toisen kerran Ebla oli voimissaan 1850-1800 eaa. välillä, jolloin nousivat myös Yamkhad (Aleppo), Alalakh ja Qatna. Lähi-idässä elettiin liittokuntien aikaa ja odoteltiin Hammurabin valtakautta. Tällöin rakennettiin palatsi ja temppeli, ja kaupunki linnoitettiin vahvoin muurein. Tämäkin viittaa osaltaan taisteluihin. Ebla muuttui Aleppon vasalliksi n. 1800-1620 eaa., kunnes heettiläiskuningas Murshili I tai Hattushili I tuhosi kaupungin 1650-1600 eaa. Eblassa oli jonkinlaista asutusta vielä 720-535 eaa. aramealaisaikana ja persialaisaikana 535-200 eaa. Pieni kylä oli kuitenkin vain varjo entisistä suuruudenajoista.

[muokkaa] Eblan historian kaudet

Syyriassa oli Amuq-keramiikkaa vuodesta 6000 eaa. (Amuq A). Uruk-kautta vastasi Amuq G.

Mardikh IIA 2900-2350
Mardikh IIB (2400-2240 varhaispronssikausi IV?)
- Mardikh IIB1 (2400-2240 varhaispronssikausi )
- Mardikh IIB2 2250-1900
Mardikh IIIA 1850-1800 keskipronssikausi II
Mardikh IIIB 1800-1620

[muokkaa] Eblan tunnetut hallitsijat

^[1]

Igrish-Halam 2450 (tai Igris-Halam 2490)
Irkab-Damu (Irkab-Damu 2480
Ar-Ennum (Arennum 2470)
Ibrium (Ebrium) - suuri hallitsija (2460?)
Ibbi-Sipish (Ibbi-Zikir?) -2240 - julistautui yksinvaltiaaksi

[muokkaa] Ebla - yhteyksiä Raamattuun?

Uskonnon merkitys taloudessa ja politiikassa ei ollut tärkeällä sijalla. Uskonto on saattanut olla kehittymässä kohti yhden jumalan kohottamista muiden yläpuolelle. Monia entuudestaan tuttuja seemiläisiä jumalia tunnetaan Eblan arkistosta Dagan, Ishtar, Resheph, Kanish, Hadad) ja joitain muitakin (Kura, Nidakul) sekä muutama sumerilainen jumala (Enki, Ninki) ja hurrilaisia jumalia (Ashtapi, Hapat, Ishara), eli varsin tyypillinen tuon ajan seemiläinen pantheon.

Ebliitti on lähellä kanaanilaista ugaritin kieltä. Monet eblalaiset nimet ovat Raamatusta tuttuja yleisiä muinaisseemiläisiä nimiä, mutta muuten yhteyksiä Raamattuun on monesti liioiteltu.