Eila Kostamo
Wikipedia
Eila Kostamo (26. lokakuuta 1938, Oulu) on suomalainen kirjailija, suomentaja ja kustannustoimittaja.
Kostamo on valmistunut ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta vuonna 1957 ja Filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1965.
Kostamo aloitti kirjailijan uransa suomentamalla pääasiassa ranskan kielistä kirjallisuutta. Ensimmäinen oma teos – pienoisromaani Karinkävijät – on julkaistu vuonna 1975. Varsinaisen päivätyönsä Kostamo on tehnyt kirjallisuustoimittajana kustantamoissa vuosina 1969 – 2003.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuotanto
- Karinkävijät 1975
- Lapsinainen 1978
- Vaiteliaat vuodet 1983
- Mustarastas 1987
- Haava: Flaubertin kuuntelua 1992
- Heloisen taivas: kertomus abbedissa Heloisen rakkaudesta ja elämäntyöstä 1997
- Kosketus 1999
- Mulperipuun mehu 2002
- Kanssakulkija 2005
[muokkaa] Käännökset
- Charles Baudelaire: Pariisin ikävä - suom. 1963 (yhdessä Väinö Kirstinän kanssa)
- Charles Baudelaire: Välähdyksiä; Alaston sydämeni 1972
- Michel Tournier: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli 1980
- Oscar Parland: Peilipoika 2002
- Thomas Warburton: Kolmen metrin pino 2004
[muokkaa] Palkinnot
- Valtion kääntäjä-palkinto 1973
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1979
- Finlandia-palkintoehdokkuus 1987 (teoksestaan Mustarastas)
