Eksegetiikka

Wikipedia

Teologia

Osa-alueita
Eksegetiikka Kirkkohistoria Käytännöllinen teologia Systemaattinen teologia Uskontotiede
Uskonnoittain
Juutalainen teologia Kristillinen teologia Islamilainen teologia

Eksegetiikka (kreik. eksêgeomai, "johdattaa", "selittää", "kuvata yksityiskohtaisesti") on teologian osa-alue, joka tutkii ja tulkitsee kirjoituksia, erityisesti uskontojen pyhiä kirjoituksia, kriittisesti. Yleensä sillä viitataan raamatunselitysoppiin, joka tutkii Raamatun alkutekstejä ja muita varhaisia juutalais-kristillisiä kirjoituksia. Nämä kirjoitukset on useimmiten kirjoitettu joko heprean, aramean, kreikan, syyrian, koptin tai latinan kielillä. Eksegetiikka voi tutkia myös muun muassa Talmudia, Midrashia, Koraania, jne.

Erityisen tärkeässä roolissa eksegetiikassa on erilaisten säilyneiden tekstiversioiden tutkimus sekä pyrkimys löytää kustakin tekstistä sen mahdollisimman alkuperäinen versio. Lisäksi tekstejä pyritään tulkitsemaan niiden historiallista, yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa vasten ilman myöhemmän perinteen tai tunnustuskirjojen vaikutusta. Eksegetiikkaan liittyy läheisesti Raamattuun liittyvä arkeologia. Lisäksi eksegetiikassa käytetään muun muassa kielitieteen, yleisen uskontohistorian ja uskontopsykologian metodeja.

Termi eksegeesi tarkoittaa tulkintaa, tekstin merkityksen löytämistä. Eksegeesiin kuuluu oleellisesti tekstin tutkiminen objektiivisesti. Eksegeesin vastakohtana voidaan nähdä eisegeesi, (kreik. eisegesis, "sisään tuominen"), joka tarkoittaa subjektiivista oman tulkinnan lukemista mukaan tekstiin. Eksegetiikan harjoittajaa kutsutaan eksegeetiksi.

Eksegetiikkaa käytetään joskus hermeneutiikan synonyyminä. Teologiassa termeissä on kuitenkin selvä ero. Eksegetiikka on Raamatun historiallista selittämistä osana oman aikansa kulttuuriympäristöä. Hermeneutiikalla viitataan eksegetiikassa tämän historiallisen merkityksen pohdintaan nykypäivän kannalta. Eksegeettinen kysymys kuuluu: "Mitä teksti tarkoitti omassa historiallisessa tilanteessa ja mitä kirjoittajat sillä alun perin tarkoittivat?" Hermeneuttinen kysymys kuuluu: "Mitä sama teksti merkitsee nykypäivän ihmiselle?"

Sisällysluettelo

1 Raamatuntutkimus
2 Eksegetiikka muissa uskonnoissa
- 2.1 Juutalaisuus
- 2.2 Islam
3 Katso myös
4 Kirjallisuutta suomeksi
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Raamatuntutkimus

Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus eli raamatunkritiikki tarkoittaa Raamatun tieteellistä tutkimusta. Tieteellinen raamatuntutkimus alkoi syntyä valistuksen myötä 1700-luvulla, kun Raamattu alistettiin samanlaiselle teksti- ja kirjallisuuskritiikille kuin muutkin kirjat, ilman mitään erityistä "pyhän kirjan" erityisasemaa. Pohjaa sille loivat jo renessanssioppineiden, kuten Erasmus Rotterdamilaisen, tekemä Raamatun alkutekstien toimitustyö. 1600- ja 1700-luvuilla Raamattua analysoivat muiden muassa Thomas Hobbes ja Isaac Newton. Nykyaikaisen raamatunkritiikin isinä voidaan pitää Julius Wellhausenia ja Adolf Harnackia.

Raamatun eksegetiikka jakaantuu Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikkaan. Kirkon perinteiden kautta muodostuneessa kanonisessa lukutavassa Raamattu nähdään yleensä kokonaisuutena, pyhien kirjoitusten kaanonina, jonka kaikki osat selittävät toisiaan — Vanhan testamentin katsotaan selittävän Uutta testamenttia, ja Uuden testamentin toimivan Vanhan testamentin avaimena. Koska historiallis-kriittisessä tutkimuksessa kukin kirjoitus pyritään ymmärtämään sen omaa historiallista taustaa vasten, Vanhaa testamenttia ei tulkita Uuden testamentin valossa. Näin varsinkin Vanhan testamentin eksegetiikka on Uuden testamentin eksegetiikkaan nähden itsenäistä. Kummatkin jakavat kuitenkin yhteisiä kriittisiä menetelmiä.

[muokkaa] Kriittisiä lukutapoja

Tekstikriittinen eli tekstihistoriallinen lukutapa – tutkii alkutekstien oikeaperäisyyttä ja käännösten tarkkuutta.
Redaktiokriittinen eli redaktiohistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien kokoonpanon ja toimittamisen historiaa eli redaktoreiden työtä.
Kirjallisuuskriittinen eli kirjallisuushistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien lähteitä ja teksteihin myöhemmin tehtyjä lisäyksiä.
Muotokriittinen eli muotohistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien esteettistä muotoa ja yhteyttä arkielämään tekstien historiallisessa tilanteessa.
Traditiokriittinen eli traditiohistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien taustalla olevaa vanhempaa perimätietoa.

[muokkaa] Vanhan testamentin eksegetiikka

Katso myös:

[muokkaa] Uuden testamentin eksegetiikka

Uusi testamentti perustuu kirjoittajien kuvaamaan kokemukseen, Vanhan testamentin kirjoituksiin, sekä myöhemmin tehtyihin tulkintoihin, ja sen kirjat ovat syntyneet näiden vuorovaikutuksena. Siksi Uuden testamentin eksegetiikassa kirjoja voidaan lähestyä samoin näistä kolmesta näkökulmasta: kokemuksesta, perinteestä ja tulkinnoista.

Tutkimuksen ongelman muodostaa se, ettei Uuden testamentin historiallisiksi kuvauksiksi tarkoitettuja osia ole kuitenkaan kirjoitettu nykyaikaisen historiankirjoituksen periaatteita noudattaen. Näin ongelmana on historiallisten kuvausten erottaminen mahdollisista vertauskuvista ja myyteistä.

Katso myös:

[muokkaa] Eksegetiikka muissa uskonnoissa

[muokkaa] Juutalaisuus

Pääartikkeli: Pesher

Perinteinen juutalainen eksegetiikka sijoittuu rabbiiniseen kirjallisuuteen, johon kuuluvat Mishnah, kaksi Talmudia, sekä Midrash-kirjallisuus. Juutalaisia eksegeettejä kutsutaan nimellä meforshim ("kommentaattori").

Midrash koostuu Pentateukin ja sen lainkohtien eksegeesistä. Halakhah koostuu kirjoitetun lain eksegeesistä, ja Aggadah niiden Pentateukin osien eksegeesistä, jotka eivät liity juutalaiseen lakiin.

Mikra koostuu koko Tanakhin kolmen osan eli Pentateukin, Profeettojen ja Kirjoitusten eksegeesistä. Masorah on eksegeesiä, joka on määritellyt raamatullisia tekstejä hallinneet säännöt ja periaatteet. Talmudin toimittaminen oli tulosta eksegeettisestä tutkimuksesta, ja nykyään Talmudista itsestään on tullut tutkimuksen ja analyysin kohde.

Juutalainen eksegeesi ei päättynyt Talmudin kirjoittamiseen, vaan se jatkui läpi antiikin, keskiajan ja renessanssin, ja on edelleen tutkimuskohteena. Juutalaisilla on eksegeettistä tutkimusta harjoittavia keskuksia ympäri maailmaa, ja juutalaisuus näkee eksegetiikan merkittävänä juutalaisuuden pyhien kirjoitusten ymmärtämisen työkaluna.

[muokkaa] Islam

Pääartikkeli: Tafsir

Tafsir on Koraanin eksegetiikkaa ja kommentointia. Tafsireja kirjoittavaa kutsutaan mufassiriksi.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

Hakola, Raimo; Merenlahti, Petri (toim.): Raamatuntutkimuksen uudet tuulet. Helsinki, 1997.

Luomanen, Petri (toim.): Osa "Eksegetiikka" teoksessa Teologia - johdatus tutkimukseen. Edita, Helsinki, 2001. ISBN 951-37-3456-0.

Riekkinen, Vilho; Veijola, Timo: Johdatus eksegetiikkaan. Metodioppi. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 37. 2. uudistettu painos. Helsinki, 1986.