Erkki Salomaa
Wikipedia
Erkki Salomaa (16. lokakuuta 1917 Jyväskylä – 11. marraskuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, tutkija ja ammattiyhdistysmies. Hän toimi Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtajana 1966–1971 ja Rakennustyöläisten liiton puheenjohtajana 1966–.
Jyväskylässä syntynyt Salomaa muutti jo varhain Tampereelle. Isä kuoli punakaartissa 1918 ja äiti kasvatti pojan. Hän liittyi Tampereen sosialidemokraattiseen nuorisoseuraan 17-vuotiaana ja Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) 1936. 1940 Salomaa oli Moskovan rauhan jälkeen perustamassa Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Tampereen osastoa. Epäilyttävät aktiviteetit veivät talvisotaan panssaridivisioonassa osallistuneen veteraanin jatkosodan alettua vankileirille.
Jo 1930-luvun puolivälissä Salomaa nousi luottamustehtäviin Tampereen rakennustyöläisten keskuudessa. Vapauduttuaan vankilasta hän päätyi Rakennustyöläisten liiton leipiin valistussihteeriksi. Ura eteni tämän jälkeen ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisiin tehtäviin, joissa mies viihtyi vuoteen 1960. Vuonna 1966 Salomaa valittiin kommunistijohtoisen Rakennustyöläisten liiton puheenjohtajaksi Aarne Saarisen siirryttyä SKP:n puheenjohtajaksi.
Salomaa joutui konfliktiin SKP:n johdon kanssa jo vuoden 1949 lakkoliikkeen aikana ehdotettuaan yhdessä Arvo Aallon kanssa uuden kommunistisen ammatillisen keskusjärjestön perustamista. Salomaan epäortodoksiset aatteelliset linjauksetkaan eivät parantaneet miehen mainetta SKP:n marxilais-leniniläistä puhdasoppisuutta vaalineiden mielissä. Vuonna 1956 kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä tapahtuneiden muutosten seurauksena Salomaasta tuli puolueensa johtavia stalinismin vastustajia. Hän ei pelännyt olemassa olleen sosialismin arvostelua ääneen.[1]
Vuonna 1960 Salomaa vaihtoi ay-uran sivistystehtäviin tultuaan valituksi Sirola-opiston rehtoriksi. Hän luki itsensä maisteriksi Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta 1953 ja oli tästä syystä kieltäytynyt, tapojen vastaisesti, jopa arvostetusta mahdollisuudesta opiskella Neuvostoliitossa. Hallintotehtävien ohella Salomaa luennoi Sirolassa ahkerasti ja harjoitti tutkimustyötä. Salomaan kirjallinen tuotanto oli laajaa. Hän aloitti ammattiyhdistysaiheisilla opuksilla siirtyen Sirola-vuosina myös suomalaisen työväenliikkeen historian pariin. Viimeiseksi teokseksi jäi Ammattiyhdistysliike tänään (1971).
Salomaan loppu tuli yllättäen. Tunnettu poliitikko löydettiin kotoaan Marjaniemestä hirttäytyneenä 11. marraskuuta 1971. Kasaantuneet paineet kävivät ylivoimaisiksi ja Erkki oli tarttunut pulloon yhä useammin, kärsi unettomuudesta ja käytti psyykelääkkeitä.[2] Salomaan rooli SKP:n 1960-luvun uudistajien näkyvänä ja sanavalmiina keulahahmona ei ollut helppo. Puolueoppositio piti Salomaata yhtenä SKP:n pahimmista luopioista ja suhtautui tähän kuin luokkaviholliseen.
