Etiikka (Spinoza)
Wikipedia
Etiikka (lat. Ethica ordine geometrico demonstrata, "Etiikka geometriseen tapaan esitettynä") on Baruch Spinozan kirjoittama filosofinen teos. Se on kirjoitettu latinaksi noin vuosina 1665-1675. Teos julkaistiin vasta Spinozan kuoleman jälkeen, mutta se on silti hänen tunnetuin teoksensa ja sitä pidetään hänen filosofisena pääteoksenaan.
Etiikan tyylinä ja esitysjärjestelmänä on teoksen nimen mukaisesti geometrinen esitys metafysiikasta ja etiikasta. Näin se koostuu määritelmistä ja aksioomista, joita seuraavat propositiot, sekä lemmoista, korollaareista ja todistuksista. Spinozalle tämä oli huomattava edistysaskel verrattuna Descartesin kirjoitustyyliin joka oli kuin päiväkirjasta.
[muokkaa] Sisältö
Teoksen nimi on Etiikka, koska sen päätarkoituksena on osoittaa, että eettinen ja tyytyväinen elämä voidaan saavuttaa järkeilyn ja ajattelun kautta, mikä Spinozalle tarkoitti kirjaimellisesti Jumalan, yhden ja ainoan äärettömän substanssin, mietiskelyä. Spinoza myös opetti, että ihminen voi saavuttaa mielenrauhan ymmärtämällä, että kaikki on ennalta määrättyä ja sitä ei voida muuttaa. Periaatteessa kaikki tapahtui Jumalan tahdosta. Meidän ei tarvinnut pelätä tulevaisuutta.
Teos on jaettu seuraaviin osiin:
- Jumalasta
- Tajunnan luonteesta ja alkuperästä
- Affektien alkuperästä ja luonteesta
- Inhimillisestä orjuudesta eli ihmisen affekteista
- Ymmärryksen voimasta eli inhimillisestä vapaudesta
[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi
- Spinoza, Benedictus de: Etiikka. Suomennos, esipuhe ja selitykset Vesa Oittinen. Helsinki: Oy Gaudeamus Ab, 1994.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Spinoza: The Ethics (englanniksi)
- Part One - Concerning God. Table of Contents.
- Part Two - Of the Nature and Origin of the Mind. Table of Contents.
- Part Three - Of the Origin and Nature of the Emotions. Table of Contents.
- Part Four - Of Human Bondage or the Strength of the Emotions. Table of Contents.
- Part Five - On the Power of the Understanding, or of Human Freedom. Table of Contents.
