Substanssi
Wikipedia
Substanssi eli perusaines on filosofiassa perinteisen ontologian käsite, jolla tarkoitetaan olion sellaista ominaisuutta, jota ilman olio ei olisi olemassa.
Aristoteelisessä perinteessä substanssi tarkoitti sekä 1) yksinkertaisia olioita, perimmäistä substraattia, jota ei enää predikoida mistään muusta, kuten maata, tulta, kappaleita, jne., että 2) edellä mainitun kaltaista ominaisuutta, jonka hävitessä myös kokonaisuus häviäisi (Metafysiikka V.8). 1600-luvun filosofia jatkoi tätä perinnettä. Baruch Spinoza määritteli substanssin tarkoittavan olion keskeisintä olemusta, joka ei tarvitse mitään muuta ollakseen olemassa.
Substanssin esimerkkinä voidaan ajatella poikamiestä. Poikamiehen substanssi on naimattomuus, sillä naimisissa oleva poikamies ei olisi poikamies. Substanssin vastakohtana pidetään aksidenssia, joka vaatii jonkun substanssin ollakseen olemassa. Esimerkiksi punaisuuden olemassaolo vaatii kappaleen, jossa punaisuus on. Kuitenkin ontologisessa idealismissa punaisuus on yhtä todellinen kuin se substanssi, josta se ilmentyy.
Substanssi on olio joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta.
