Eugeniikka

Wikipedia

Eugeniikka (kreikan sanasta εὐγενής, "hyväsyntyinen", aikaisemmin rotuhygienia) on termi, joka viittaa ihmisten tai eläinten valikoivaan jalostamiseen kannan parantamiseksi sukupolvien myötä. Termin kehitti vuonna 1883 Sir Francis Galton. Myöhemmin hän jakoi termin kahteen osa-alueeseen - positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpien yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista ja negatiivinen eugeniikka huonoimpien yksilöiden lisääntymisen rajoittamista tai estämistä kokonaan. Erityisen pitkälle viety eugeniikka lähenee rotuhygieniaa, jota järjestelmällisesti on toteutettu lähinnä kansallissosialistisessa Saksassa ja joka on osa natsi-ideologiaa.

Eugeniikkaan liittyvät toimet ovat eräiden ihmisoikeussopimusten vastaista ja monet tuomitsevat eugeniikkaan kuuluvat pakkosteriloinnit. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen eugeniikka on tuomittu laajasti.^[1]

[muokkaa] Taustaa

Lisääntymisen kontrollointi on jo varhainen ajatus. Sitä esitti esimerkiksi Platon, joka ehdotti, että viranomaiset valvoisivat lisääntymistä. Hän ehdotti, että valinta suoritettaisiin lavastetulla, hallinnon valvomalla arvonnalla, jotta ihmisten tunteet eivät pahoittuisi valintaperusteiden tietämisestä.

Galtonin mukaan ihmisyhteiskunta murentaa selviytymisen luonnonlait. Yksi yhteiskunnan tehtävistä on jollakin tavalla auttaa vähäosaisia ja heikkoja, ja näin muodostuu ristiriita luonnonvalinnan kanssa, joka saattaa heikot tuhoon. Eugeniikan kannattajien mukaan tämän mekanismin estäminen saattaa johtaa heikkojen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. He siis ehdottivat tämän yhteiskunnan aiheuttaman luonnonvalinnan heikkenemisen tasapainottamista eugeniikan keinoin. Tämä perusajatus innoitti lukuisia ja usein hyvin erilaisia näkemyksiä.

Nykyisessä käytössään eugeniikka viittaa useammin ihmisten valikoivaan lisääntymiseen tavoitteena edistää haluttujen ominaisuuksien esiintymistä lapsissa, etenkin niiden ominaisuuksien, jotka kuuluvat kulloinkin vallitsevan "rotupuhtauden" käsitteen sisälle. Termiin kuuluu myös ajatus epätoivottavien ominaisuuksien kantajien lisääntymisen rajoittamisesta tai estämisestä. Tämä niin sanottu negatiivinen eugeniikka on johtanut historiallisesti toimiin aina eristämisestä ja sterilisoimisesta jopa suoraan tuhoamiseen. Positiiviseen eugeniikkaan on useimmiten kuulunut erilaiset palkinnot "hyvien rotuominaisuuksien" vanhemmille, joita siten rohkaistaan tekemään useampia lapsia. Myös avioliittoneuvonnassa oli sen varhaisvaiheissa kytköksiä eugeniikan ajatuksiin. Missikisat ovat saaneet alkunsa eugeniikasta: niiden tarkoituksena oli löytää mahdollisimman "rotupuhtaita" naisia, joista tulisi muotovalioiden ihmisten äitejä myöhemmin.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eugeniikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja ympäri läntistä Eurooppaa. Yhdysvalloissa rotuhygieeninen liike oli huipussaan 1924, heikkeni sen jälkeen ja viisi vuotta myöhemmin kaatui kokonaan. Pörssirömahdus 1929 nähdään merkittävänä tekijänä kaatumisessa - rahataloudellisen eliitin itsemurhat ja keskiluokkaisten ammattilaisten ja akateemisen väen joutuminen samoihin työttymyysjonoihin heikompia rotuperimää edustaneiden maahanmuuttajien kanssa teki mahdottomaksi ylläpitää myyttiä tietynlaisten ihmisten perimän paremmuudesta.^[2] 1930-luvulta alkaen eugeniikka oli mukana Natsi-Saksan ja monien muiden maiden käytännöissä. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa 1930-luvulla omaksutusta pakkosterilointilainsäädännöstä luovuttiin (Suomen osalta pääosin) 1970-luvulla. Tarkkaan ottaen pakkosterilointi on Suomessa edelleen mahdollista, mutta nykyisen lainsäädännön ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kriteerit pakkosteriloinnille vaikuttavat enemmänkin käytännöllisyyteen ja lapsen etuun liittyvistä näkökulmista esityiltä kuin eugeniikkaan liittyviltä.

[muokkaa] Saksa

Adolf Hitlerin Kansallissosialistinen Saksa on kuuluisa eugeniikkaohjelmastaan, joiden tavoitteena oli säilyttää "puhdas" saksalainen rotu. Kansallissosialistit suorittivat laajoja, usein julmia kokeiluja ihmisillä koetellakseen perinnöllisyysteorioitaan. 1930- ja 1940-luvulla kansallissosialistinen hallinto sterilisoi kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka katsottiin mielenterveydeltään epätoivottaviksi. Suurin osa heistä surmattiin myöhemmin toisen maailmansodan aikana. Eugeniikka huipentui Natsi-Saksan T4-eugeniikkaohjelmaan, jossa toistasataatuhatta ihmistä murhattiin "elinkelvottomana elämänä" (Lebensunwertiges Leben).

[muokkaa] Yhdysvallat

Saksan lisäksi laajamittaisin eugeniikkaliike on esiintynyt Yhdysvalloissa. Connecticutia (1896) seuraten monet osavaltiot säätivät eugeniikkaan perustuvia avioliittolakeja, jotka estivät "epileptisten, imbesillien ja vähämielisten" avioliitot. Vuonna 1904 Charles B. Davenport, arvostettu amerikkalainen biologi, otti vastaan johtajuuden biologisella tutkimusasemalla Cold Mountain Springissä. Siellä hän aloitti kasvien ja eläinten evoluution tutkimisen. Tutkimusohjelmaa laajennettiin myöhemmin kattamaan myös ihmisten evoluutio ja 1910 perustettiin Eugenics Record Office, jonka tehtävänä oli ajaa eugeniikan asiaa. Seuraavien vuosien aikana ERO keräsi arkiston perhesukupuita, jotka osoittivat "epäsopivien" olevan ekonomisesti ja sosiaalisesti köyhistä oloista. Tuloksena läpi saatiin viimein 1924 maahanmuuttolaki, joka rajoitti maahanmuuttoa ja karsi joukosta epäsopiviksi katsottuja tulijoita. Laki pyrki myös estämään rotujen sekoittumisen. ERO suljettiin vuonna 1939, kun eugeniikka joutui huonoon valoon kansallissosialistien käytettyä sitä juutalaisia vastaan. Eugeniikan ajatukset jäivät silti kytemään esimerkiksi insestilainsäädännössä ja joissain valtioissa jatkettiin suurimman osan 1900-lukua "imbesillien" steriloimista. Ennakkopäätöksistä voidaan huomioida esimerkiksi korkeimman oikeuden päätös tapauksessa Buck vs. Bell 1927, joka päätyi siihen tulokseen, että Virginian osavaltio voi halutessaan steriloida epäsopiviksi katsomansa. Vuosien 1907-1963 välillä Yhdysvalloissa steriloitiin pakolla yli 64 000 henkilöä eugeniikkalainsäädännön takia. Kun kansallissosialismin johtajat olivat tuomiolla Nürnbergin oikeudenkäynnissä, he perustelivat massasterilisaatio-operaationsa (yli 450 000 vuosikymmenessä) sillä, että he olivat hakeneet innoituksensa Yhdysvalloista.

Monet ovat korostaneet sitä, että Yhdysvaltain 1920-luvulla säädetyt siirtolaislait (jotka uudistettiin kokonaan 1965) olivat eugenisten tavoitteiden motivoimat. ^[2]Pyrkimyksenä oli estää "alempia" rotuja sotkemasta kansallista geenikantaa. 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltoihin ja Kanadaan alkoi saapua entistä enemmän siirtolaisia eteläisestä ja itäisestä Euroopasta. Eugeniikan asiantuntijat, esimerkiksi Lothrop Soddard ja Harry Laughlin esittivät väitteitä, että nämä olivat alempia rotuja, jotka saastuttaisivat kansallisen geenikannan, jos heidän lukumääräänsä ei rajoitettaisi. Väitetään, että juuri tämä sai Yhdysvallat ja myös Kanadan luomaan saapuville siirtolaisille hierarkian kansallisuuden mukaan - korkeimmalla hierarkiassa olivat siirtolaiset anglosaksisista maista ja Pohjoismaista, kun taas vastaavasti kiinalaisia ja japanilaisia estettiin lähes kokonaan saapumasta maahan. Näkemystä on myös vastustettu ja on esitetty, että todellisuudessa siirtolaislait perustuivat yhdysvaltalaisen kulttuurisen yhtenäisyyden varjelemiseen.

[muokkaa] Muu maailma

Lähes kaikki ei-katoliset länsimaat ottivat lainsäädäntöönsä jonkin verran piirteitä eugeniikasta, suurimpana poikkeuksena Iso-Britannia. Esimerkiksi Ruotsi steriloi 62 000 epäsopiviksi katsomaansa eugeniikkaohjelmassaan 40 vuoden aikana. Samanlaisia ohjelmia oli Kanadassa, Australiassa, Norjassa, Suomessa, Virossa, Sveitsissä ja Islannissa - ohjelmia joissa steriloitiin hallituksen vähämielisiksi julistamia.

[muokkaa] Vaikutus

Eräät eugeniikan periaatetta sinänsä vastustavat toteavat lainsäädännön vaikuttaneen myös myönteisesti ehkäisyn laillistamiseen.

[muokkaa] Eugeniikka nykyisin?

Vasta kansallissosialismin murtuminen sekä toisen maailmansodan jälkeinen Ihmisoikeuksien julistus katkaisivat eugeniikan voittokulun. Eugenistisia piirteitä ovat kuitenkin jotkut katsoneet olevan sikiönseulontaohjelmissa ja siinä, että esimerkiksi Suomessa voidaan löyhemmin kriteerein suorittaa abortti tilanteessa, jossa lapsen epäillään olevan vammainen. Myös steriloinnin kriteereissä Suomessa on mukana epäily lapselle kehittyvästä vakavasta sairaudesta ja ruumiinviasta. ^[3] Lain mukaan tahdosta riippumattomaan sterilointiin voidaan ryhtyä vain, kun "painavat syyt puoltavat toimenpidettä". ^[4] Useimmiten näitä käytäntöjä pidettäneen pikemminkin käytännön syihin ja vaikeiden elämäntilanteiden ja kärsimyksen välttämiseen perustuvina kuin eugeniikkana.

2000-luvulla väestön geeniperimään vaikuttamiseen liittyviä puheenvuoroja on esitetty yleensä maahanmuuttoa puolustavissa näkökannoissa. Tällöin tavoitteeksi on nähty geeniperimän yksipuolistumisen välttäminen, päinvastainen kuin 1800- ja 1900-lukujen eugeniikan tavoitteena ollut rotupuhtauden puolustaminen. Muun muassa kirurgi, kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara^[5], europarlamentaarikko Lasse Lehtinen^[6] ja kirjailija Jari Tervo^[7] ovat esittäneet, että suomalaisten perimän parantamiseksi olisi suosittava maahanmuuttoa sisäsiittoisuuden välttämiseksi.