Flanderi (kreivikunta)
Wikipedia
Flanderi (ransk. Flandre, holl. Vlanderen) oli aiemmin kreivikunta ja yksi Ranskan ruhtinaskunnista, jonka hallitsijalla oli Ranskan päärin arvo. Kreivikunnan rajoilla sodittiin paljon aina vuodesta 866, kun kreivikunta katsotaan perustetuksi, vuoteen 1384 saakka, jolloin viimeinen Flanderin kreivi Louis de Male kuoli Saint-Omerissa. Flanderin kreivikunta on historiallinen kokonaisuus, jonka päättyy alueen jakoon uuden ajan koitteessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alue
Flanderin kreivikunnan muinainen alue on vain osittain sama kuin nykyisen Belgian Flanderin alue. Alue oli muinoin suurempi ja sijaitsi maantieteellisesti lännempänä kuin nykyisin, eli nykyiset provinssit Flaamilainen Brabant, Antwerpen ja Limburg eivät olleet kreivikunnan alueen osia.
Historiallinen Flanderin kreivikunta koostui:
- Belgiasta:
- kaksi nykyisen valtion maakuntaa: Läntinen Flanderi (Brugge), ja Itäinen Flanderi (Gent);
- Romaanisesta Flanderista, joka käsitti nykyisen Hainaut’n provinssiin liitetyn historiallisen Tournain alueen;
- Ranskasta:
- Ranskalainen Flanderi, jossa puhutaan flaamia eli Nord-departementin alueen luoteisosassa, joka koostuu Bootlandista eli meri tasangosta (Dunkerque) sekä sisemmästä Flanderista eli sydän Flanderin (Cœur de Flandre), jonka keskuksena on Houtland (Hazebrouck), ja Lysin tasangosta, jonka keskuksena on Armentières;
- Romaanisesta Flanderista (Lille, Douai), Jotka olivat Flanderin kreivikunnan laajennuksia ranskalaisen kulttuurin ja picardin kielen alueelle;
- Nämä alueet liitettiin Ranskan valtioalueeseen Ludvig XIV toimesta Lillen piirityksen jälkeen.
- Alankomahin liitettiin muu Flanderi eli Zeelantilainen Flanderi [hol. Zeeuws-Vlaanderen), joka on pieni alue Schelden alajuoksulla, sen oikealla puolella, eli Zelannin maakunnan eteläinen osa.
Artois, alueen eteläosa, irrottautui Flanderista vuonna 1237.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Varhaishistoria
Alueen ensimmäiset asukkaat olivat siirtyneet jääkauden etenemisen myötä alueelta, mutta jotain jälkiä heistä on jäänyt noin vuodelta 700.000 eaa. Erityisesti kalkkikivikerrostumiin. Näistä muinaisista jäänteistä vanhin on Wimereuxissa.
Ensimmäinen homo sapiensiin liittyvät järjet ovat vuodelta 38.000 eaa. Alue oli tällöin aroa, jossa paimennettiin poroja. Kuitenkin kehitys oli hidasta sillä varhaisimmat maanviljelyyn ja metallien käyttöön liityvät löydökset (Mont-St-Eloi, Wissant, Etrun, Mont-Noir, etc.). ovat noin vuodelta 3700 eaa.
Noin vuoden 3.000 eaa. paikkeilla ilmasto muuttui ja alueen puusto kasvoi. Tällöin saapui uusia asukkaita etelästä ja tältä ajalta ovat tiedot ensimmäisistä sodista alueella. Pronssikaudelta noin vuoden 1.500 eaa. paikkeilta on jäänteistä merkittävistä kulttuurivaihdannoista, joka Ison-Britannian alueen kanssa.
[muokkaa] Kelttiläinen aika
Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua itäisestä Euroopasta tuli uusia asukkaita, jotka toivat mukanaan maanviljelyyn ja karjanhoitoon, eritonen hevosten hoitoon tarvittavaa tekniikkaa. Baijesissa asuneet keltit toivat alueelle mukanaan raudan käytön.
Toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkuo oli belgien vuoro asettua alueelle. Uudet asukkaat assimiloituivat aiempien kelttien kulttuuriin, joskin he säilyttivät germaanisen kielensä ja tapansa. Alueen asutus oli melkoisen taaja, joskin se säilyi vielä maalaismaisena. Vain harvoin tehtiin asumuksiin varustuksia, jotka olivat tyypillisiä vain alueen keskuskylille. Alueelta oli voimakasta muuttoliikettä nykyisen Ison-Britannian alueelle ja se edisti kulttuuri- ja kauppasuhteiden kehitystä.
Pohjoisten seutujen vauraus ja hyvinvointi kiinnostivat myös Ceasaria ja alueen valloittaminen kesti pitkään. Kuitenkin samaan aikaan jatkui idästä päin tuleva muuttoliike ja alleen oli kyettävä sopeuttamaan uudet asukkaansa entisten kanssa.
[muokkaa] Pax romana
Gallialais-Roomalaisella ajalla alue oli yhdistetty suuraleseen nimeltään Belgia, jossa asuivat Morin-heimon (kelttiläiset) asukkaat, nämä heimot tarjosivat tiukan vastustuksen roomalaisille valloittajille. Alue oli jaettu kaupunkeihin, joista useat olivat roomalaisten perustamia. Alue oli idästä länteen ja pohjoisesta etelään kulkevien teiden risteyksessä, ja roomalaisille hyvät tiet olivat todella tärkeitä. Myös aikakaudella elämä oli huvin maaseutukeskeistä ja se keskittyi kahden tuotantohaaran ympärille, viljan ja villan.
Aikakaudella kristinusko oli vielä hyvin heikoissa asemissa Maximianuksen ja Diolectionuksen aikana. Kuitenkin vuonna 445 Clodion le Chevelu, joka oli alueen frankkien johtaja ja roomalaisten voittaja valloitti tämän alueen Tournaita ja Cambraita myöden. Tätä valloitusta seurasi Attilan suosittamat ryöstöt ja valloitukset vuonna 449. Tällöin olivat kuitenkin latinan vaikutuksesta hävinneet kelttiläiset kielet, paitsi alueen pohjoisosassa. Alueen vauraus ilmeni voimakkaana väestönkasvuna, joskin invaasiot olivat alituisena uhkana.
Vuonna 486 Klodovig ensimmäinen valloitti maan, joka hänen jälkeläistensä aikana oli osa Neustriaa ja sitä hallitsivat ”metränvartijat”. Vasta 600-luvulla ilmaantuu käsitteistöön Flanderi, mutta se tarkoitti ilmestymisajankohtamaan vain Bruggen ympäristön seutua.
[muokkaa] Varhaisvaiheet ja kasvu (866-1127)
[muokkaa] Alkuvaihe: 866-879
Katso: Luettelo Flanderin kreiveistä
Flanderin kreivikunta löysi 800-luvulla alueellisen sijaintinsa Lys-joen laaksosta, Schelden länsipuolella sekä Bruggen ja Saint-Omerin väliseltä alueelta. Suuri osa maa-alueesta oli mereltä vapautunutta alankoa. Alueella ylläpitivät muutaman karolingiperheet sekä hallinnollista, että kirkollista valtaa, mutta se ei ollut sidottuna alueen suoraan hallintaan.
Frankkien valtakunnan useat jaot (Verdun 843, Ribemont 880) ja eritoten normannien (viikingit) valloitusretket repivät ja heikensivät tätä alueen tasapainoa. Tuleva kreivikunta sijaitsi frankkien kuningaskunnan rannikkoalueella (Francia occidentalis), eli Shelde-joesta etelään, jossa valtarakenteet kaikkien ensinnä heikkenivät. Syynä oli kuninkaallisen vallan kykenemättömyys taistella normanneja vartaan ja näiden suorittamat ryöstöretket, Seuraksena tästä oli alueen väestön turvautuminen paikallisiin mahtimiehiin, jotta olisivat saaneet turvan jokapäiväisille toiminnoilleen.
Tässä historiallisessa tilanteessa tuli esiin Baudouin, ensimmäinen Flanderin kreiveistä. Omaten markiisin tittelin, hän oli tehtäviltään lähinnä rajakreivi. Hänen asemansa ja varallisuutensa kasvoivat lähinnä hänen vuonna 863 solmimastaan avioliitosta Judithin, Kaarle II Kaljun tyttären, kanssa. Baudouin käytti valtaansa lähinnä Flanderin ”sydänalueella”, Bruggen kreivikunnassa, Gentissä ja Memposcissä (nykyisin Bergues). Nämä alueet yhdistettiin yhdeksi Flanderin kreivikunnaksi hänen seuraajansa aikana. Hänen kuollessa 879, vallan periytyminen sai kuninkaallisen vahvistuksen. Tämä sama perhe säilytti valtansa Flanderin kreivikuntaan aina vuoteen 1280 saakka.
[muokkaa] Flaamien vaurauden perustus: 879-1070
Boudouin I vanhin poika Boudouin II (879 – 918) rakensi varisainaisen flaamien vahvan yhteisön. Jos normannit ryöstelivätkin pahasti aluetta vuosina 879 – 883, niin hän rakennutti lukuisia linnoituksia (bourg) alueelle ja vaaran uhatessa asukkaat saattoivat paeta niiden turviin. Poliittisesti hän pyrki laajentamaan alueitaan ja osittain hän siinä onnistuikin, jopa murhaamalla vastustajansa. Näin Saint-Omerin alue liitettiin kreivikuntaan. Hänen seuraajansa Arnoul I Suuri (918 – 965) onnistui paremmin kreivikunnan laajennuksessa ja hänen aikanaan mm. Arras ja Douai liitettiin kreivin alueisiin.
Arnoul Suuri laajensi alueitaan myös ottamalla Boulonnaisin ja Ternoisin veljeltään Adalolphe Boulognelaiselta (k. 933) ja törmäsi tämän jälkeen itseensä kuninkaaseen sekä myös muihin suurin valtakunnanvasalleihin: Normandian herttuaan. Vermandoisin kreiviin sekä Ranskan herttuaan. Vaikkakin nämä mahtavat vasallit olivat kovia sotilaita, niin he olivat myös syvällisesti uskonnollisia. Näin Arnoul I tuki luostarilaitosta vahvistanutta liikettä sekä kannatti uskonnollista reformaatiota, ei kuitenkaan uskonpuhdistuksen tavoitteiden mukaista.
Vuonna 962 Adalolphe Boulognelaisen lapset onnistuivat Frankkien kuninkaan Ludvig IV avustuksella saamaan uudelleen haltuunsa Boulognen kreivikunnan, joka oli kuulunut heidän isälleen. Boulognen kreiville Arnoul II:lle, mutta alisteisena Flanderin kreivikunnalle. Kaksi peräkkäistä alaikäisyyttä (Arnoul II de Flandre, Baudouin IV), eivät onnistuneet todellisuudessa vähentämään Flanderin hallitsijasuvun valtaa. Vuonna 988 Fralnderin Arnould II varakas leski Provencen Rozala, joka oli Baudouin IV:n holhooja, avioitui kapetingihallitsija Robert IIn kanssa, mutta samanaikaisesti Flanderi säilytti itsenäisyytensä.
Kreivikunnan maa-alue stabilisoitui ja se ei muuttunut lähes kahteensataan vuoteen. Kreivikunnan sydänalueen, johon kuuluivat Gent, Brygge, Lille ja Saint-Omer ympäristöineen, oli suoraan kreivin hallinnassa. Eteläisissä osissa kreivi edustivat paikalliset linnanherrat, jotka eivät olleet maataomistavaa luokkaa. Aivan eteläisissä- ja itäisissä osissa kreivikunttaa olivat kreivin vasallitkreivit Boulognessa, Guînesissa, Hesdinissä, Saint-Polissa ja Lensissä. Näin kreivikunnan suurin vaara eli sen mureneminen pienempiin osiin oli jo kirjoitettu.
Kreivien Baudouin IV (988 – 1035 ja Baudouin V (1935 – 1067, joka kuoli Ranskan kuninkaan Filip I holhoojana ja Vilhelm Valloittajan appena, muodostavat Flanderin kreivikunnan ensimmäisen vaiheen kukoistusajan. Joskin tämä aikana alueellinen laajeneminen etelään pysähtyy, niin se kuitenkin jatkuu kohden Keirarikuntaa Schelden toisella puolen. Keisarit ovat perustaneen rajavasallikuntiaan alueelle: Vanenciennes, Ename ja Antwerpen, sekä vahvistaneet Cambrain piispan valtaa. Tähän Flanderin kreivit vastasivat anastamalla Valenciennesin vuonna 1007, vastapalvelukseksi annettiin Waein alue, joka oli Gentistä pohjoiseen ja Alostin alue, joka jäi Schelden ja Dendrejoen väliin. Täten muodostui myös keisarillisen Flanderin alue ja Keiveistä tuli myös Pyhän keisarikunnan ruhtinaita. Avioliitto tulevan kreivin Paudouin VI:n ja Hainaut’n kreivikunnan operillisen Richilden vällilä mahdollisti näiden kahden kreivikunnan henkilökohtaisen unioni (1067 – 1070).
[muokkaa] Hallitsijasukujen ongelmia: 1070-1128
Baudouin VI:n kuolema aikaansai dynastisen eli hallitsijasukua koskevan kriisin. Hainaut’n kreivikunta meni hänen nuorimmalla pojalleen, kun taas itse Flanderin kreivikunta vanhimman pojan Arnoult III:n kuoltua (1071) siirtyi, lyhyen sodan jälkeen, edellisen kreivin Baudouin VI:n veljelle Robert I:lle. (1071 – 1093. Robert I:n jälkeläiset hallitsivat Flanderia aina vuoteen 1119 saakka : Robert II vuosina 1093 – 1111 ja Baudouin VII vuosina 1111 – 1119. Tämän jälkeen perintö siirtyi Baudouin VII:n testamentilla tämän serkulle Tanskan Kaarlelle, joka hallitsi vuosina 1119 – 1127[1].
Flanderin kreivit ovat vaikutusvaltaisia ja mahtavia feodaaliruhtinaita sekä esimerkillisiä kuninkaallisia vasalleja. He perustivat hallintomallin, joka salli ensimmäisenä tavallisten kansalaisten mielipiteiden esilletulemisen. Tämä liittyi aikakauteen jona ensimmäiset uudet kaupunkimaiset yhdyskunnat syntyivät. Kaupunkien väestö lisääntyi ja samalla ne kasvoivat. Kasvuvaiheeseen liittyi horisontaalisen kudontaa käytätettävien ja polkimin varustettujen kangaspuiden ilmestyminen kaupunkien tekstiilitehtaisiin. Tämä oli aiemmin ollut käytäntönä vain maaseudulla. Tämä jälkeen tekstiiliteollisuus liittyi olennaistesti koko kreivikunnan historiaan ja samalla myös koko laajemmankin alueellisen kokonaisuuden historiaan. Englantilaisen villan, joka oli tunnettua erinomaisesta laadustaan, kauppaa tehtiin yhteistyössä saarivaltion kanssa. Myös Reininmaalle suuntautui kaupankäyntiä ja alueen kaupunkien kauppiaat (Brugge, Gent, Lille, Arras, Saint-Omer ja Douai) alkoivat järjestäytyä. Kreivien varallisuus vain lisääntyi taloudellisesta aktiivisuudesta ja niin saatettiin luoda alueelle myös vahva hallinto. Tämä toimi jopa niin hyvin, että jopa kolmesti Flanderin kreivit saattoivat luopua alueen hallinnosta ja matkustaa Palestiinaan sekä pyhiinvaeltajina että ristiretkeläisinä. Kuitenkin sosiaalinen paine kohosi kun teollistuminen kiihtyi vuosina 1125 – 1128. Nälänhätä, unohtunut vitsaus koetteli aluetta vuonna 1125.
Bertuffin eli Bertholfien ryhmittymää syytettiin viljan salakuljetuksesta. Päähenkilö oli entinen maaorja, josta oli tullut Saint-Donatien kirkon verojen kerääjä ja hallinnon johtaja, sekä vuodesta 1091 lähtien hän toimi kreivillisen hallinnon ylimpänä virkamiehen. Kutenkin 2. maaliskuuta Bertulfin ryhmittymän jäsenet murhasivat kreivi Kaarle Hyvän Bruggen SaintDonatien kirkossa tuhkakeskiviikon messun aikana. Tämä ennekuulumaton tapahtuma herätti laajaa huomiota. Bruggen ja Gentin aateliset ja porvarit olivat uskollisia kreiville ja vastustivat Bertulfien valtaa ja Bertulf itse mestattiin.
Flanderin kreivi Kaarle Tanskalainen kuoli ilman perillisiä tällöin Ranskan kuningas Ludvig VI Paksu, joka käytti ylintä suvereniteettia, sekaantui asiaan ja määräsi Vilhem Clitonin (25. lokakuuta 1102 – 28. heinäkuuta 1128), Normandian herttua Robert II pojan, omaksi kandidaatikseen keriväkunnan perilliseksi. Vilhelm Cliton sai kreivikunnan haltuunsa 23. maalikuuta 1127, kun hänen oli yleisesti hyväksytty tehtävään, joskin hänen oli pitänyt luvata ensimmäiset vapaakaupunkioikeudet alueen kaupungeille kuin myös eräistä veroista luopumisen. Kuitenkin Wilhelm unohti pian lupauksensa ja Flanderin kaupungit kapinoivat ja pitivät parempana erästä toista ehdokasta kreiviksi. Thierry Elsassilainen pääsi lopultakin näkyviin vuonna 1128.
[muokkaa] Politiikan ja talouden kukoistus (1128-1280)
[muokkaa] Elsassilaisen suvun vahvuus 1128-1191
Elsassin Thirry, joka oli Lothringenin Thierry II (1128-1168) poika ja puolestaan hänen poikansa Elsassin Filip (1128-1191) olivat riittävän älykkäitä hallitakseen Flanderin kaupunkien hankalaa porvaristoa ja samalla he säilyttivät kaupunkien vapaudet. Hienovaraisella avioliittopolitiikalla he laajensivat kreivikunnan aluetta ja onnistuivat liittämään siihen Vermandois'n, Amiens'n ja Boulognen kreivikunnan sekä Cambrain hiippakunnan. Alueen tekstiiliteollisuus jatkoi ripeätä kasvuaan ja sitä jatkui aina 1300-luvun puoliväliin saakka. Kaupallinen toiminta keskittyi erityisesti viiden kaupungin markkinoilla, jotka olivat: Ypres, Brugge, Torhout, Lille sekä Messines (nyky-Flanderin Mesen).
Flanderin verkaa myytiin eritoten Champagnen maakunnan markkinoilla ja ympäri Eurooppaa aina Genovasta Novgorodiin.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Kaarle oli Tanskan kuninkaan Knut IV eli Pyhän sekä Flanderin Adèlen poika, sekä Kreivi Robert II:n sisarenpoika ja siten Robert I:n tyttärenpoika.
