Foinikialaiset

Wikipedia

Foinikialaiset olivat Lähi-idässä Välimeren pohjukassa nykyisen Libanonin tienoilla noin 3500-146 eaa. vaikuttanut kansa, joka perusti myöhemmän Rooman kilpailijan Karthagon vuonna 813 eaa. suojaisaan merenlahteen. Foinikialaiset, joita kutsuttiin myös kanaanilaisiksi, lienevät asuneet maassaan jo 3500-3000 eaa. Voimakkaimmillaan foinikialaiset olivat noin 1200-800 eaa.

Foinikialaiset olivat kauppiaita ja merenkulkijoita, jotka perustivat kauppasiirtokuntia hyvinkin kauas kotimaastaan. Foinikia laajeni merelle, koska ei pystynyt maalle laajenemaan - siellä oli jo muita kansoja. Foinikian yhdistivät maa- ja merikaupan reitit.

Foinikian seutu tuotti setripuuta, jota myytiin muun muassa Egyptiin. Foinikialaiset olivat taitavia laivanrakentajia ja merenkulkijoita, ja he tekivät matkoja tuhansien kilometrien päähän, muun muassa Espanjaan, ja ehkä Englantiin asti. Foinikialaisia siirtokuntia oli Karthagon lisäksi Kyproksella, Rodoksella, Kreetalla, Maltalla, Sisiliassa, Sardiniassa, Marseillessa Etelä-Ranskassa, Cádizissa Espanjassa.

Foinikialaiset olivat merkittävä sivistyksen välittäjä idän ja lännen välillä. Foinikialaiset harjoittivat myös orjakauppaa ja saattoivat olla kaupanteossaan petollisiakin.

Foinikialaiset puhuivat seemiläistä kieltä, joka oli erittäin läheistä sukua heprealle ja käyttivät aakkoskirjoitusta. Foinikialaiset käyttivät Ugaritissa omaa aakkosversiotaan nuolenpääkirjoituksesta.

Foinikialaiset olivat tunnettuja lasinvalmistajina ja purppuranvärisestä kankaastaan. Värin valmistusohje oli pitkään foinikialainen salaisuus. Väriä saatiin erään simpukan rauhasesta. Foinikialaiset valmistivat myös muita värejä. Foinikia toi idästä silkkiä. Foinikialaisten keksintöihin kuuluu tiettävästi myös väkevän alkoholin tislaaminen viinistä. Tämä lienee oheistuote meriveden muuttamisesta juomakelpoiseksi.

Foinikialaiset palvoivat monia jumalia, joita olivat esimerkiksi Raamatusta tuttu El (Elohim), Baal, Astarte (tunnettu myös nimillä Ištar tai Inanna).

[muokkaa] Historia

Pronssikautisen Levantin (nyk. Israelin, Libanonin ja Syyrian alueella) asukkaita ja foinikialaisten edeltäjiä kutsutaan yleensä kanaanilaisiksi. Jo 3000 eaa. kanaanilaiset perustivat linnoitettuja kaupunkeja sekä rakensivat temppeleitä. Kanaanilaisilla oli myös laajat kauppayhteydet muiden Välimeren kansojen kanssa.

Merkittävimpiä kanaanilaisia kaupunkeja olivat Ugarit (nyk. Syyrian alueella) sekä Ebla, joka hallitsi laajaa aluetta 2300-luvulla eaa. Useimmat kaananilaisten kaupungit tuhoutuivat sodassa Egyptiä vastaan 1500-luvulla eaa.; lopullisesti kanaanilaiskaupungit autioituivat 1200-luvun eaa. kaikkia Välimeren maita koskettaneessa suuressa mullistuksessa. Mullistuksista selvisivät kuitenkin nykyisen Libanonin rannikon kaupungit, joista merkittävimpiä olivat Sidon ja Tyros. Näiden asukkaita pidetään foinikialaisten esi-isinä.

Kanaanilaiset kirjoittivat sumerin kielellä sekä paikallisella seemiläisellä kielellä. Ensimmäiset yksittäisiin äänteisiin perustuvat aakkoset olivat luultavasti kaananilaisten kehitelmä. Foinikialaiset perivät kanaanilaisilta aakkoset ja välittivät ne edelleen kreikkalaisille. Kreikan kielen välityksellä kanaanilaisperäiset aakkoset siirtyivät puolestaan latinan kieleen. ^[1]

Foinikialaiset perustivat siirtokuntia eniten noin 1200-1100. Tunnetuimmat Foinikian kaupunkivaltiot olivat Siidon ja Tyros. Muita olivat Arvad (Aradus) , Byblos Ugarit (Ras Shamra), Tripoli, Batrun, Beirut, Baalbek. Foinikian kaupunkivaltiot liittoutuivat yhteen yhteisten etujen vuoksi. Johdossa oli Ugarit 1600--1500 eaa., Byblos 1400--1300:aa, Siidon 1200--1100, Tyros 1100--800 ja Tripoli 5:llä vuosisadalla (500--400). Eri aikoina eri kaupunki oli johtavassa asemassa.

Kreikkalaiset syrjäyttivät lopulta foinikialaiset Välimeren kaupassa. Foinikialaisille oli raskas isku, kun Babylonian Nebukadnessar valloitti maan 573 eaa. Kun Aleksanteri Suuri valloitti alueen 332, alueen loisto oli heikkenemässä, ja Foinikia liitettiin hellenistiseen imperiumiin. Sillä välin Karthago oli ehtinyt kasvaa suurvallaksi, mutta joutunut maata heikentäviin sotiin roomalaisten kanssa. Karthagokin tuhottiin 146 eaa.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Nina Jidéjian (1968): Byblos through the ages. Dar Al-Machreq, Beyrouth.
Jean-Pierre Thiollet (2005): Je m'appelle Byblos. H & D, Paris. ISBN 2-914-266-04-9.