Galitsia ja Volynia
Wikipedia
Galitsia ja Volynia (Ukrainaksi Галичина & Волинь) on luoteisen Ukrainan alue, johon kuuluvat osina Galitsiaa lännestä itään lueteltuina Lvivin,Ivano-Frankivskin ja Ternopilin sekä osina Volyniaa Rivnen ja Volynsin hallinnolliset alueet eli oblastit.
Nämä kaksi aluetta ovat olleet pari 12.vuosisadalta lähtien, mutta säilyttäneet eroavaisuutensa. Volynia on metsäinen ja täynnä järviä, Galitsia taas sekoitus ruskeita peltoaukeita ja kumpuilevaa kukkulamaastoa. Puolalainen vaikutus tuntuu kaikkialla, mutta Volynia pohjoisessa oli enemmän kallellaan Preussiin ja Liettuaan päin kun taas Galitsia oli osana aristokraattista Puolaa ja Itävalta-Unkaria.
Galitsia ajautui Puolan ensimmäisessä jaossa 1772 Itävallalle, kun taas Volynian jakoivat Preussi ja Venäjä keskenään Puolan kolmannessa jaossa 1795. Preussin Länsi-Volynian ja Venäjän Itä-Volynian välinen raja vahvistettiin 1797, minkä jälkeen Venäjä järjesti oman puolensa Volynian kuvernementiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alueen historia
1200- ja 1300- luvuilla Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta sijaitsi osaksi nykyisen Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan alueella. Se oli tärkeä itäslaavilainen valtio Kiovan suuriruhtinaskunnan lakattua olemasta. Se alisti valtaansa Kiovan, teki rauhansopimuksen Unkarin kanssa, loi diplomaattiset suhteet Bysanttiin ja vahvisti itäslaavilaista vaikutusvaltaa Liettuassa. 1205 Galitsian ja Volynian ruhtinaskunta kääntyi puolalaisia liittolaisiaan vastaan ja seuranneissa taisteluissa valtion luoja, prinssi Roman Mstislavich sai surmansa. Seurauksena Galitsian ja Volynian valtio jakautui pienemmiksi osasiksi sekä joutui Unkarin ja Puolan kiistakapulaksi.
Unkarin kuningas Andrei II julisti itsensä alueen kuninkaaksi, Rex Galiciae et Lodomeriae. Unkari ja Puola sopivat 1214 että valtaistuin annetaan Andrein pojalle Colomanille, joka oli mennyt puolalaisen hallitsijan tyttären kanssa naimisiin. Vuonna 1221 Mstislav Rohkea vapautti Galitsia ja Volynian unkarilaisten ikeestä, mutta vasta Danilo, Romanin poika, onnistui yhdistämään Volynian ja Galitsian sekä Kiovan voittamalla Jaroslavin taistelussa 1245 sekä puolalaiset että unkarilaiset. Samalla kuitenkin hänen oli tunnustettava mongolien viereisen Kultaisen Ordan valta-asema alueella.
Danilon valtakaudella Galitsiasta ja Volyniasta kehittyi voimakas ja kukoistava valtio. Kirjallisuutta tuotettiin ja kauppa kehittyi keskeisen, Mustanmeren ja Itämeren välisen sijainnin ansiosta. Tärkeimpiä kaupunkeja olivat L'viv (jonne valtaistuin siirrettiin), Halych, Volodymyr, Peremyshl ja Terebovlja. Danilon kuoltua 1264 hänen kuningaskuntansa hajosi jälleen. Nimellisesti valtaan nousivat Danilon pojat, mutta todellisuudessa valtaa käyttivät pajarit.
Vuonna 1352 lopulta valtakunta hajotettiin ja jaettiin Puolan ja Liettuan kesken. Lublinin sopimuksella 1569 nämä valtiot yhdistyivät ja alue oli sen jälkeen osa Puola-Liettuaa. Puola-Liettuan jaon aikoihin 1772 Itävallan keisarinna Maria Teresa, joka oli myös Unkarin kuningatar, otti esille unkarilaisten vanhan, lyhyen hallintajakson Galitsiassa ja Volyniassa ja käytti tätä verukkeena jakoon osallistumisessa. Itävallan ottaman alueen viralliseksi nimeksi tuli Galitsia ja Lodomeria, vaikkakaan se ei vastannut maantieteellisesti historiallista Galitsian ja Volynian aluetta.
[muokkaa] Galitsia
Eri aikakausien arkkitehtuurisine jäännöksineen Lviv, Ukrainen henkinen keskus, on koristeellinen ja monien mielestä maan kaunein kaupunki. Maaseutu on tuulahdus vanhasta maailmasta kiireettömyydessään, esteettisyydessään ja jonkinasteisessa taikauskossaan. Monia vanhimpia slaavilaisia uskonnollisia perinteita harjoitetaan vielä. Useiden kylien ulkopuolella on korkea ristien ja lippujen koristama kumpu Ukrainan vapauttamiseksi taistelleiden partisaanien muistoksi.
Nämä alueet ovat myös ukrainalaisen nationalismin vankinta kannatusaluetta. Galitsiassa yleinen ajatusmalli on, että täällä ollaan kaikista ukrainalaisimpia koko maassa.
