Puola

Puolan tasavalta eli Puola on yksi Keski- ja Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, lounaassa Tšekki, etelässä Slovakia kaakossa Ukraina, idässä Valko-Venäjä ja koillisessa Liettua ja Venäjän Kaliningradin alue. Puola kuuluu Itämeren rannikkovaltioihin, merentakaisiin naapureihin lukeutuvat Tanskan Bornholm ja Ruotsi.

[muokkaa] Historia

Myyttisenä Puolan perustajana pidetään Piastia, mutta ensimmäinen historiallinen hallitsija oli Mieszko I, joka kääntyi kristinuskoon vuonna 966. Puola muodostui yhtenäiseksi valtioksi 1000-luvulla. 1100-luvulla valtakunta hajosi pikkuvaltioiksi, joita mongolien armeijat ryöstelivät 1241, 1259 ja 1287. Vuonna 1320 Władysław I:sta tuli uudelleen yhdistyneen Puolan kuningas. Valtakunta nousi loistoonsa Jagiellonien suvun aikana Liettuan kanssa vuonna 1386 tehdyn liiton jälkeen ja Saksalaisen ritarikunnan lyömisen Grunwaldissa vuonna 1410 jälkeen.

Lublinin sopimuksella 1. heinäkuuta 1569 perustettiin Puola-Liettuan tasavalta. Tasavallalle oli ominaista aateliston voimakas asema, uskonnonvapaus ja vähemmistöjen oikeus omaan kieleen ja oikeudenkäyttöön. Perustuslaki antoi jokaiselle valtiopäivien jäsenelle veto-oikeuden kaikkiin päätöksiin ja jokaiselle aatelismiehelle oikeuden muodostaa ns. konfederaatio muista vapaista miehistä ja nousta kapinaan keskusvaltaa vastaan. Aatelisvalta, maanviljelijäväestön hyvin heikko asema, väestön heterogeenisuus – puolalaiset, liettualaiset, latvialaiset, juutalaiset, saksalaiset, tataarit, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja virolaiset olivat merkittävimmät kansanryhmät – ja joidenkin vähemmistöjen vahva autonomia teki Puolasta hyvin hajanaisen valtion.

Puola-Liettua laajimmillaan

1600-luvun puolivälissä kasakkahetmanni Bohdan H'melnytskyn kapina, Pohjan sotiin liittyvät Ruotsin miehitys ja sodat Venäjää vastaan päättivät Puolan valta-aseman ja maa jäi naapuriensa armoille. Puolan valtaistuimelle asettivat kuninkaan milloin Saksi, milloin Ruotsi ja milloin Venäjä. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan heikkous johtivat 1700-luvun lopulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään kolmessa vaiheessa vuosina 1772, 1793 ja 1795. Loppuvaiheen uudistukset, kuten 1791 säädetty perustuslaki eivät pelastaneet maata. Napoleon muodosti Puolasta uudelleen itsenäisen Varsovan herttuakunnan Saksin kuninkaan alaisuudessa vuonna 1807, mutta Napoleonin kaaduttua Puola jaettiin jälleen Wienin kongressissa. Venäjälle kuuluvaa itäosaa Puolaa hallittiin ns. Kongressi-Puolana, jolla oli liberaali perustuslaki ja Venäjän keisari oli sen perustuslaillinen hallitsija. Puolalaiset kapinoivat usein hallitsijoitaan vastaan, ja Kongressi-Puola menetti vuoden 1830 kapinan jälkeen parlamenttinsa ja liitettiin suoraan Venäjän alaisuuteen vuonna 1864 toisen kapinan jälkeen. 1800-luvun lopulla puolalaisen kulttuurin keskukseksi muodostui Itävallan Galitsia, erityisesti Krakovan vapaakaupunki.

[muokkaa] Uusi itsenäinen Puola

Puola itsenäistyi uudelleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin ns. 14 kohdan ohjelman mukaan. Pian Saksan antautumisen jälkeen marraskuussa 1918 perustettiin Puolan toinen tasavalta. Puola kävi sodan Venäjän bolševikkejä vastaan 1919–1921, jossa Puolan armeija alun hyökkäyksessä valloitti Kiovan toukokuussa 1920 ja sitä seuranneen Puna-armeijan vastahyökkäyksen ja puolalaisten vetäytymisen jälkeen pysäytti Puna-armeijan Varsovan taistelussa elokuussa 1920 marsalkka Józef Piłsudskin johdolla. Sota päättyi 18. maaliskuuta 1921 solmittuun Riian rauhaan. Ukraina ja Valko-Venäjä jaettiin Neuvostoliiton ja Puolan kesken ja Puolalle jäivät mm. Vilna ja Lwów. Sen sijaan Puolan sisälle jäi Saksan Itä-Preussi pääkaupunkinaan Königsberg ja pääasiassa saksalaisten asuttama Danzig julistettiin Kansainliiton valvomaksi vapaakaupungiksi. Sen länsipuolelle jäi ns. Puolan käytävä Itämerelle.

Toukokuun 1926 sotasankari marsalkka Piłsudskin vallankaappaus nosti valtaan Sanacja-liikkeen. Piłsudski hallitsi aina kuolemaansa 1935 asti. Hänen kuolemansakin jälkeen vastakkain olivat maltillisemman presidentti Ignacy Mościckin "presidentin miehet" ja Piłsudskin asevoimien tarkastajaksi nimittämän Edward Rydz-Śmigłyn "marsalkan miehet."

Osana Natsi-Saksan ja länsivaltojen Münchenin sopimusta Puolakin sai palan jaettavaa Tšekkoslovakiaa Sleesiasta. Syyskuussa 1939 Neuvostoliitto ja Saksan solmivat Molotovin–Ribbentropin sopimuksen, joka tiesi Puolan jakoa niiden kesken. Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939, joka lasketaan toisen maailmansodan alkupisteeksi. Neuvostoliiton joukot liittyivät hyökkäykseen 17. syyskuuta ja Varsova antautui 28. syyskuuta. Maan länsiosasta osa liitettiin Saksaan ja osasta tehtiin Saksan alainen kenraalikuvernementti. Neuvostoliitolle jääneet osat liitettiin Valko-Venäjään ja Ukrainaan.

Toiseen maailmansotaan osallistuneista valtioista Puola kärsi pahiten; se menetti kuusi miljoonaa kansalaistaan, joista puolet Puolan juutalaisia. Sodan lopussa Puolan rajoja siirrettiin länteen, ja sen itärajaksi tuli ns. Curzonin linja, joka lordi Curzon oli ehdottanut 1919. Vastineeksi Puolan sai alueita Saksalta ja sen länsirajaksi tuli Oder-Neisse-linja. Sodan seurauksena Puola menetti viidenneksen pinta-alastaan.

[muokkaa] Kansantasavalta

Pääartikkeli: Puolan historia 1945–1989

Miehitetyssä Puolassa toimi vastarintaliike ja ensin Pariisissa ja myöhemmin Lontoossa pakolaishallitus. Sodan aikana noin 400 000 puolalaista taisteli itärintamalla neuvostojoukkojen mukana ja 200 000 länsirintamalla pakolaishallituksen alaisuudessa. Huhtikuussa 1943 Neuvostoliitto katkaisi yhteydet pakolaishallitukseen sen vaadittua Katyńin tapahtumien tutkimista. Heinäkuussa 1944 Puna-armeija eteni Puolaan asti ja Chełmissä perustettiin "kansallisen vapautuksen puolalainen komitea" (Polski Komitet Wyzwolenia Narodowego, PKWN), joka pian siirtyi Lubliniin. PKWN julistautui ainoaksi lailliseksi Puolan hallitukseksi. Siihen kuului aluksi kommunistien ja eri vasemmistopuolueiden edustajia, mutta vuoden 1944 lopussa siihen liittyi myös useita pakolaishallituksen jäseniä. Tammikuussa 1945 PKWN siirtyi Varsovaan ja siitä tuli Puolan tasavallan väliaikainen hallitus. Vuoden 1947 vaalien jälkeen johtoon nousi Puolan yhdistynyt työväenpuolue (Polska Zjednoczona Partia Robotnicza, PZPR) stalinisti Bolesław Bierutin johdolla. Vuonna 1952 Puola julistettiin virallisesti kansantasavallaksi (Polska Rzeczpospolita Ludowa). Stalinin kuoleman jälkeen Puolan johtoon nousi Władysław Gomułka. Kesäkuussa 1956 työläiset kapinoivat Poznańissa kulutustavaroiden puutteen ja ruuan hinnan vuoksi. 1960-luvulla Puolan talousongelmat olivat jatkuvia. Vuoden 1970 levottomuuksien jälkeen Gomułkan korvasi Edward Gierek. Länsilainojen turvin Puolan talouskasvu oli 1970-luvun alussa maailman nopeimpien joukossa. Yhdysvaltain presidentit Nixon, Ford ja Carter vierailivat kukin vuorollaan maassa. Vuoden 1973 öljykriisi johti uuteen talouskriisiin ja hinnankorotukset levottomuuksiin, erityisesti 1976 Radomissa. Puolalainen Krakovan piispa Karol Wojtyła valittiin lokakuussa 1978 paaviksi nimellä Johannes Paavali II. Hän vieraili kotimaassaan kesäkuussa 1979.

1980-luvun alussa maa oli raskaissa veloissa ja yritys nostaa lihan hintaa 1980 johti lakkoihin ja ammattiliitto Solidaarisuuden perustamiseen. Sitä johti Gdańskin Lenin-telakan sähkömies Lech Wałęsa. Solidaarisuus pakotti hallituksen neuvotteluihin. Syyskuussa 1980 Gierekin korvasi Stanisław Kania. Opposition voiman kasvun ja puolueen vallan murenemisen vuoksi johtoon nimitettiin 1981 puolustusministeri kenraali Wojciech Jaruzelski, joka julisti maan sotatilaan. Lähes kaikki Solidaarisuuden johtaja pidätettiin. Länsimaat asettivat Puolan ja Neuvostoliiton boikottiin ja levottomuudet jatkuivat vuosia. Sotatila kumottiin vähitellen ja vangitut vapautettiin 1980-luvun kuluessa.

[muokkaa] Puola kommunismin jälkeen

Hallituksen kyvyttömyys parantaa talouskehitystä johti uusiin lakkoihin 1988. Tuolloin hallitus tunnusti Solidaarisuuden ja aloitti neuvottelut Wałęsan kanssa. Uusi kierros aloitettiin helmikuussa 1989, ja niiden tuloksena järjestettiin avoimet kansankokouksen vaalit. Kesäkuun 1989 vaaleissa kolmanneksen paikoista saivat kommunistit, kolmanneksen muut puolueet ja kolmanneksen Solidaarisuuden tukevat ehdokkaat. Kansalliskokous nimitti Jaruzelskin presidentiksi, ja hän antoi hallituksen muodostajan tehtävän toimittaja Tadeusz Mazowieckille. Ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen Puolassa oli ei-kommunisti pääministerinä. Joulukuussa 1989 Sejm hyväksyi ehdotuksen muuttaa maan talous suunnitelmataloudesta vapaisiin markkinoihin perustuvaksi. Perustuslaista poistettiin maininta kommunistisen puolueen johtavasta asemasta ja maa nimettiin "Puolan tasavallaksi." Kommunistinen puolue hajosi tammikuussa 1990 ja suurin osa sen omaisuudesta siirrettiin valtiolle. Puolueen tilalle perustettiin Puolan sosiaalidemokraattinen puolue. Toukokuun 1990 vaalit olivat ensimmäiset täysin vapaat ja niihin osallistui yli sata puoluetta. Solidaarisuuden kansalaiskomiteoiden tukemat ehdokkaat saivat suurimman osan paikoista. Lokakuussa 1990 perustuslakia muutettiin ja presidentti Jaruzelskin kausi päätettiin kesken. Joulukuussa 1990 Lech Wałęsa valittiin presidentiksi. Hän nimitti Jan Krzysztof Bieleckin pääministeriksi.

Entiset Neuvostoliiton joukot alkoivat vetäytyä maasta vuonna 1992 ja 1994 Puola liittyi NATOn rauhankumppanuusohjelmaan. NATOn jäsen siitä tuli 1999.

Euroopan unioni alkoi neuvotella Puolan kanssa jäsenyydestä 1998 ja joulukuun 2002 EU:n huippukokous kutsui Puolan jäseneksi. Maassa järjestettiin kansanäänestys kesäkuussa 2003 ja Puola liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Entinen kommunisti Aleksander Kwaśniewski voitti Wałęsan presidentinvaalissa 1995 ja hänet valittiin uudelleen 2000. Demokraattinen vasemmistoliitto (SLD), vasemmistopuolueiden muodostama koalitio, johon kuuluivat myös entiset kommunistit, otettiin hallitukseen 1993. Vuoden 1997 vaalit voitti Solidaarisuuden tukema ryhmittymä AWS. Lokakuussa 2001 muodostettiin hallitus Demokraattisen vasemmistoliiton (SLD) ja Talonpoikien puolueen kesken. Talonpoikien puolue erotettiin hallituksesta maaliskuussa 2003, kun se kieltäytyi tukemasta hallituksen budjettiesitystä. SLD:n Leszek Miller jatkoi pääministerinä vähemmistöhallituksessa. Vuonna 2005 konservatiivinen Laki ja järjestys voitti parlamenttivaalit ja sen edustaja Lech Kaczyński valittiin presidentiksi.

[muokkaa] Politiikka

Puolan nykyinen perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä 25. toukokuuta 1997. Hallituksen keskuksena on ministerineuvosto, jota johtaa pääministeri. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksen mukaan, tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä.

Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen (Zgromadzenie Narodowe), jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm), ja 100-jäseninen ylähuone, senaatti (Senat). Alahuoneen jäsenet valitaan D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Puolueilla on 5 % äänikynnys, tämä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita. Ylähuoneen jäsenet valitaan lohkovaalilla, jossa valituksi tulevat kunkin vaalipiirin eniten ääniä saaneet ehdokkaat. Kansalliskokous kokoontuu yhteisistuntoon vain presidentin astuessa virkaansa, tai asetettaessa presidentti virkasyytteeseen tai julistettaessa hänet kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa.

Korkeimmat oikeusinstituutiot ovat korkein oikeus (Sąd Najwyższy), jonka jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella, ja perustuslaillinen oikeus (Trybunał Konstytucyjny) jonka tuomarit valitsee alahuone yhdeksänvuotiskausille.

Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen (Rzecznik Praw Obywatelskich) valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista.

Puolan puolueiden kannatus on vaihdellut nopeasti. Vuoden 1999 vaalien jälkeen maata hallitsi demokraattinen vasemmistoliitto (Sojusz Lewicy Demokratycznej) joka sai 200 alahuoneen 460:stä paikasta ja 75 senaatin 100:sta paikasta. Muu poliittinen kenttä on varsin hajanaista. SLD muodosti hallituksen maaseudunpuolueen (Polskie Stronnictwo Ludowe) kanssa, mutta PSL lähti hallituksesta maaliskuussa 2003. SLD:n kannatus on putosi mielipidekyselyissä nopeasti kymmenen prosentin alle, ja europarlamenttivaaleissa 2004 se sai enää 9 % äänistä ja viisi Puolan 54 paikasta.

Syyskuun 2005 parlamenttivaaleissa voittajaksi odotettiin oikeiston laki- ja oikeus -puolueen (Prawo i Sprawiedliwość) ja kansalaisperustan (Platforma Obywatelska) koalitiota, mutta vaalikamppailun aikana PiS hyökkäsi voimakkaasti PO:n talousliberaalia politiikkaa vastaan ja ohitti sen kannatuksessa. PiS muodosti keväällä 2006 hallituksen pääministerinä Kazimierz Marcinkiewicz pienten populististen ja agraaripuolueiden kanssa (Polskie Stronnictwo Ludowe; Puolan kansanpuolue, Samoobrona Rzeczypospolitej Polskiej, SRP; Itsepuolustus ja Liga Polskich Rodzin, LPR tai Puolan perheiden liiga). Hallitusyhteistyö on ollut ongelmallista ja hallitus hajosi kerran syyskuussa 2006, kun Itsepuolustus lähti hallituksesta budjettikiistojen ja Afganistaniin lähetettävien joukkojen vuoksi.

Lokakuun 2005 presidentinvaaleissa ennakkosuosikki Donald Tusk (PO) hävisi PiS:n Lech Kaczyńskille toisella kierroksella äänin 54 %–46 %. Heinäkuussa Marcinkiewicz erosi pääministerin virasta ja presidentti Kaczyński nimitti pääministeriksi identtisen kaksoisveljensä Jarosław Kaczyńskin. Laki- ja oikeus puolustaa katolilaisia arvoja ja vastustaa äärimmäisyyteen menevää markkinataloutta. Ulkopoliittisesti Puola on kiistellyt sekä Saksan että Venäjän kanssa, mutta tullut hyvin toimeen Yhdysvaltain kanssa.

Parlamentin paikkajako syksyn 2005 vaalien jälkeen:

Sejm	Senaatti	puolue
155	49	Prawo i Sprawiedliwość, PiS
133	34	Platforma Obywatelska, PO
56	3	Samoobrona RP
55	–	Sojusz Lewicy Demokratycznej, SLD
34	7	Liga Polskich Rodzin, LPR
25	2	Polskie Stronnictwo Ludowe, PSL
–	5	riippumattomat

[muokkaa] Osat

Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista lääniin eli voivodikuntaan: (województwa, yksikkö - województwo)

Varsova

Masovian lääni (Mazowieckie)
Sleesian lääni (Śląskie)
Iso-Puolan lääni (Wielkopolskie)
Ala-Sleesian lääni (Dolnośląskie)
Pommerin lääni (Pomorskie)
Vähä-Puolan lääni (Małopolskie)
Lodzin lääni (Łódzkie)
Kujavia-Pommerin lääni (Kujawsko-Pomorskie)
Länsi-Pommerin lääni (Zachodniopomorskie)
Lublinin lääni (Lubelskie)
Ala-Karpaattien lääni (Podkarpackie)
Swietokrzyskin lääni, Pyhänristinvuorten alue (Świętokrzyskie)
Lubuszin lääni (Lubuskie)
Ermlannin-Masurian lääni (Warmińsko-Mazurskie)
Opolen lääni (Opolskie)
Podlasian lääni (Podlaskie)

[muokkaa] Maantiede

Puola satelliittikuvassa helmikuussa

Puolan kartta

Puola on yksi Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Väkiluku on 38,7 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä (hieman Suomea pienempi). Puolan pääkaupunki on Varsova, muita suuria kaupunkeja ovat mm. Łódź, Kraków, Wrocław, Gdańsk, Poznań, Białystok ja Katowice. Naapurimaat ovat Saksa, Tšekki, Valko-Venäjä, Slovakia, Ukraina, Liettua ja Venäjä.

Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, ja maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä. Sudeetit ja Karpaatit muodostavat kuitenkin maan etelärajan. Karpaatteihin kuuluvassa Tatravuoristossa sijaitsee Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy.

Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (puolaksi Wisła), Oder (puolaksi Odra), Warta ja läntinen Bug. Tasaisessa maassa on myös yli 9300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Masuria on suurin järvialue ja suosittu turistikohde.

[muokkaa] Talous

Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004. Vuonna 2004 kasvu oli 5,4 %, vuonna 2005 3,3 % ja vuonna 2006 5,3 %. Maatalous on edelleen tehotonta ja arkoihin alueisiin, kuten hiilentuotantoon ei ole puututtu. Maatalous työllistää edelleen 16 % työvoimasta, mutta tuo vain 4,8 % BKT:stä^[1]. Puolassa on edelleen kaksi miljoonaa yksityistä maatilaa, jotka käsittävät 90 % viljelyalasta. Keskimääräinen tilakoko on vain kahdeksan hehtaaria^[2]. Työttömyys on korkea, 14,9 % ja budjettivaje 3,7 % BTK:sta.

Puolalainen teollisuus tuottaa mm. elektroniikkaa, autoja, busseja (Jelcz SA, Autosan, Solaris Bus & Coach), helikoptereita (PZL Świdnik), lentokoneita, sotakalustoa (mukaan lukien panssarivaunut kuten PT-91 Twardy), lääkkeitä, kemiallisia tuotteita, maataloustuotteita ym.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Varsova (1 700 536)
Krakova (757 500)
Wrocław (635 800)
Gdansk (458 053)
Szczecin (417 300)
Bydgoszcz (369 151)
Lublin (355 954)
Katowice (328 404)
Białystok (295 000)

[muokkaa] Väestöjakauma

Vangin sauvakirkko, Karpacz

Puolan on etnisesti varsin homogeeninen. Maassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (96,7 %). Pieniä vähemmistöjä ovat saksalaiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja liettualaiset. Noin 95 % väestöstä on katolisia, tosin vain 75 % tunnustautuu uskontoa harjoittaviksi. Jäljelle jäävään viiteen prosenttiin kuuluu mm. ortodokseja, uniaatteja, protestantteja ja juutalaisia.

Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui yli kaksi miljoonaa juutalaista, runsas miljoona sekä saksalaisia että valkovenäläisiä ja lähes neljä miljoonaa ukrainalaista. Toisen maailmansodan jälkeisessa rajojen siirrossa voittajatkin suorittivat puolalaisten laajamittaisia joukkosiirtoja.

Puolan kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)
kansallisuus	1921	1931	1946	1989
puolalainen	18.814.239 69,2 %	22.208.000 69,1 %	20.520.178 85,6 %	n. 37.380.000 98,7 %
ukrainalainen	3.898.431 14,3 %	muut yht. 9.925.000 30,9%	–	n. 230.000 0,6 %
juutalainen	2.110.448 7,8 %		–	–
valkovenäläinen	1.060.237 3,9 %		–	n. 190.000 0,5 %
saksalainen	1.059.194 3,9 %		2.288.300 9,6 %	–
liettualainen	68.667 0,3 %		–	–
venäläinen	56.239 0,2 %		–	–
tšekki	30.629 0,1 %		–	–
muut	78.634 0,3 %		399.526 1,7 %	n.80.000 0,2 %
vailla kansallisuutta	–		721.523 3,0 %	–
yhteensä	27.176.717	32.133.000	23.929.527	n. 37.875.000

[muokkaa] Kulttuuri

Katso myös: Puolan kirjallisuus

[muokkaa] Merkittävimmät nähtävyydet

Auschwitzin keskitysleiri Etelä-Puolassa Krakovan liepeillä
Malborkin linna Pohjois-Puolassa
Wawelin linna Krakovassa
Sukiennice eli vanha verkahalli Krakovan pääaukiolla (Rynek Główny)
Mariankirkko Krakovassa
Kazimierz, Krakovan juutalaiskaupunginosa

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

koneet, autot, laivat
rauta
terästuotteet

[muokkaa] Tunnettuja puolalaisia

Nikolaus Kopernikus. Jan Matejko maissa

Frédéric Chopin (Fryderyk Chopin) (säveltäjä, 1810–1849)
Nikolaus Kopernikus (tähtitieteilijä, 1473–1543)
paavi Johannes Paavali II (Karol Józef Wojtyła, 1920–2005)
Adam Małysz (mäkihyppääjä, 1977-)
Maria Curie-Skłodowska (tiedenainen, 1867–1934)
Stanisław Lem (tieteiskirjailija, 1921–2006)
Adam Mickiewicz (1798–1855)
Lech Wałęsa

[muokkaa] Puolalainen ruoka

Puolalainen keittiö on tyypiltään itäeurooppalainen ja perinteinen. Se on saanut vaikutteita sekä naapurimaidensa että juutalaisesta ruokatraditiosta vuosisatojen kuluessa. Puola on myös maantieteellisesti suuri maa, joten ruokaperinteet vaihtelevat jonkin verran eri puolilla maata.

Puolalaiseen ateriaan kuuluu erottamattomana osana keitto. Tunnetuimmat ovat zurek eli hapanjauhokeitto, kermainen sienikeitto, kanasta tai naudanlihasta tehty lihaliemi, flaki eli lehmänmahakeitto, tomaattikeitto ja barszcz eli punajuurikeitto. Joidenkin keittojen kanssa tarjotaan kotonatehtyä täytettyä pastaa tai keitettyä perunaa. Kylminä alkupaloina syödään hyytelöityä kalaa tai lihaa, lihaleikkeleitä, kotitekoista maksapasteijaa, silliä, savustettua ankeriasta, täytettyjä kananmunia, juuresraasteita, tomaattia, kurkkua ja majoneesisalaatteja.

Lämpimänä alkupalana tarjotaan omenan ja sipulin kanssa paistettua kananmaksaa tai lihalla täytettyä kotitekoista pastaa.

Pääruokana syödään lihaa; kanaa, kalkkunaa, possua, lammasta tai nautaa. Juhlaruokana tarjotaan omenoilla täytettyä, paistettua ankkaa karpalohyytelön kanssa. Kalaruokiin kuuluvat paistetut lohi, turska, kuha ja taimen. Kalaruokia tarjotaan erityisesti paaston aikaan. Talviaikaan kuuluu bigos, pitkään uunissa haudutettu kaalipata, jossa on myös makkaraa, naudan ja sianlihaa, sipulia ja sieniä. Jouluaaton ruokapöytään kuuluu hyytelöity karppi.

Pääruoan kanssa tarjotaan keitettyjä perunoita, riisiä, tattaria, hapankaalia ja erilaisia taikinasta tehtyjä makaroninkaltaisia lisäkkeitä. Ruoan kanssa tajotaan myös tummaa ja vaaleaa leipää sekä voita.

Ruoan mausteina käytetään suolaa, maustepippuria, meiramia tilliä, persiljaa ja piparjuurta, sitruunaa ja etikkaa.

Jälkiruokana on jäätelöä, hedelmäsalaattia, Szarlotka-omenaleivosta, täytekakkuja, joissa on paksut kerrokset vanukkaita ja hyytelöitä. Myös mansikoilla tai mustikoilla täytettyä makeaa pastaa tarjotaan sokerin kanssa jälkiruoaksi. Pullataikinasta tehty leivonnainen, jossa on täytteenä unikonsiemenistä tehtyä massaa tarjotaan juhlaleivonnaisena.

Ruokajuomana tarjotaan viiniä, vettä, teetä tai vahvempia alkoholijuomia. Ruoka on aina kauniisti katettu ja pöytä koristeltu. Kukat, pellavainen valkoinen tai käsin kirjottu pöytäliina ja kankaiset servietit kuuluvat kattaukseen.

Puolassa tee haudutetaan teelehdistä ja tarjotaan sokerin ja sitruunan kera. Kahvi turkkilaiseen tapaan tehdään näin: jauhettu kahvi laitetaan lasin pohjalle, siihen lisätään keitetty vesi, sokeri ja kerma, sekoitetaan, annetaan laskeutua ja juodaan.