Green Day

Wikipedia

Green Day

Toiminnassa	1987 –
Kotipaikka	Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	Punk rock rock pop
Levy-yhtiö	Reprise Records 1994 - / Lookout! Records 1987 - 1993
Jäsenet	Billie Joe Armstrong Mike Dirnt Tré Cool

Green Day on yhdysvaltalainen punk rock -yhtye, joka julkaisi ensimmäisen levynsä 1988. Kalifornian Oaklandista kotoisin olevaan yhtyeeseen kuuluu laulaja-kitaristi Billie Joe Armstrong, basisti Mike Dirnt ja rumpali Tré Cool. Green Dayn, samoin kuin myös Kaliforniasta kotoisin olevien The Offspringin ja Rancidin, on katsottu nostaneen punk-musiikki takaisin kansan suosioon Yhdysvalloissa 90-luvun puolivälissä. Sen musiikki ei kuitenkaan ole samanlaista kuin aiempien vuosikymmenten alkuperäinen punk, vaan tyyliltään pikemminkin punk rockia. Green Dayn suosio on innoittanut myös muita punk- ja rock-yhtyeitä, kuten Sum 41:a ja Good Charlottea.

Vuonna 1994 ilmestynyt Dookie-albumi ja siltä julkaistu "Basket Case" -single nostivat yhtyeen suosituksi ympäri maailman. Vuonna 2004 julkaisemaansa albumia American Idiot yhtye kutsuu punk rock -oopperaksi. Levy käänsi Green Dayn laskussa olleen uran uuteen nousuun ja menestyi listoilla paremmin kuin yksikään aikaisempi albumi. Green Day on myynyt maailmanlaajuisesti jo yli 56,5 miljoonaa levyä. Näin ollen se on kaikkien aikojen menestynein punk-yhtye.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Sweet Children

Billie Joe Armstrong ja Mike Dirnt ovat Green Day perustajajäseniä. He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran kymmenvuotiaina vuonna 1982 Kaliforniassa sijaitsevan John Sweet High Schoolin kahvilassa. Ollessaan toistensa luona yökylässä he soittivat vanhoja metallimusiikin klassikoita, kuten Ozzy Osbournea, Def Leppardia ja Van Halenia. Billie Joe Armstrongin ollessa 10-vuotias hänen isänsä kuoli ja tätä kuvastaa uusimman albumin American Idiot surumielinen laulu Wake Me Up When September Ends. Billie oli 14-vuotias, kun hän teki ensimmäisen laulunsa, "Why Do You Want Him?", joka kertoi Armstrongin äidistä ja isäpuolesta. Vuonna 1987 Billie Joe ja Mike värväsivät rumpali John Kiffmeyerin (Al Sobrante) ja muodostivat Sweet Children -yhtyeen. He soittivat ensimmäisen virallisen keikkansa Rod's Hickory Pitissä. Pian he alkoivat soittaa eri klubeilla pahamaineisella Gilman Streetillä, Berkeleyssä.

[muokkaa] Uran alku

Ollessaan 17-vuotiaita ja High Schoolissa, he levyttivät ensimmäisen EP:n Green Daynä, 1,000 Hours, kahdessa päivässä. Pian sen jälkeen Mike valmistui, mutta Billie Joe jätti koulun kesken päivää ennen hänen 18-vuotissyntymäpäiviään. Heidän ensimmäinen levynsä sai pian seuraa muista julkaisuista, mukaan lukien muun muassa EP:t "Slappyn" ja "Sweet Childrenin" sekä LP:n 39/Smooth.

Green Dayn debyyttialbumi, kokoelma aiemmista julkaisuista, julkaistiin vuonna 1990 ja sai nimen "1,039/Smoothed Out Slappy Hours". Nimi tulee EP:iden 1,000 Hours ja Slappy sekä LP:n 39/Smooth nimistä. Albumin julkaisi paikallinen itsenäinen levy-yhtiö Lookout! Records. Pian julkaisun jälkeen John Kiffmeyer päätti jättää yhtyeen ja keskittyä opintoihinsa. Billie Joe ja Mike värväsivät uuden rumpalin: toisen Gilman Streetin veteraanin, Tré Coolin. Tré oli soittanut The Lookouts! -yhtyeessä rumpalina jo kaksitoistavuotiaasta asti. Muita The Lookout!:in jäseniä olivat mm. Larry Livermore, Lookout! Recordsin omistaja. Green Dayn toinen levy, Kerplunk!, Tré Coolin debyyttilevy bändissä, julkaistiin alkuvuodesta 1992.

Green Day kasvatti mainettaan niin sanotulla "vanhanaikaisella" tavalla: ansaitsemalla sen. Ennen ensimmäisen sopimuksen solmimista suuren levy-yhtiön kanssa he olivat jo olleet viidellä kiertueella ajaen rannikolta toiselle majoittuen ystävillä ja faneilla. Saatuaan Reprise Recordsin tuottajan Rob Cavallon huomion, heillä oli edessään ensimmäinen suuren levy-yhtiön sopimus vuonna huhtikuussa 1993. Pian sopimuksen solmimisen jälkeen he aloittivat levyttää albumia, joka olisi heidän pääsylippunsa maineeseen ja mammonaan: vuoden 1994 Dookie.

[muokkaa] Menestys

Vaikka Dookie sisälsi vain 14 kappaletta ja sen kokonaiskesto oli vain hieman yli 39 minuuttia, oli se silti menestys. Albumin julkaisu toi Green Daylle laajemman kuulijakunnan ja tutustutti heidät Green Dayn energiseen ja "hulluun" punk rockiin. Pian Green Dayn laulut tuhopoltosta ja itsetyydytyksestä olivat kuin epävirallisia kansallislauluja. Laulaessaan omista murheista ja nuoruuden kamppailuista Green Day pian huomasi, että heidän lisäkseen oli tuhansia samanlaisia nuoria painimassa omien ongelmiensa kanssa. Oli muotia olla kypsymätön. Dookien onnistui myydä kymmenen miljoonaa kappaletta pelkästään Amerikassa ja yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, ja se voitti vuoden 1994 Grammyn parhaasta vaihtoehtomusiikista. Green Dayn menestys herätti myös negatiivisia tunteita heidän faniensa joukossa. Jotkut olivat sitä mieltä, että Green Day oli myynyt itsensä musiikkiteollisuudelle, vaikka asia oli itse asiassa täysin päinvastoin.

Seuraavilla albumeilla, Insomniac ja nimrod., Green Dayn onnistui säilyä uskollisina punk-musiikille samalla todistaen, että he eivät olleet vain kovaa huutava poikalauma. Nimrod.:ilta nousi yllätysmenestykseen rauhallinen, pääasiassa kitaralla soitettu, Good Riddance (Time of Your Life), joka kuultiin muun muassa viimeisessä Seinfeldin jaksossa. Tähän aikaan yhtyeen jäsenet olivat perustamassa perheitä, ja oli muutenkin selvää, että he olivat kasvamassa sekä omina itsenään että bändinä. Yhteisymmärryksen tuloksena bändi piti kahden vuoden tauon voidakseen keskittyä perheisiinsä.

[muokkaa] Uusi vuosituhat, uudet kujeet

Vuonna 2000 Green Day palasi musiikin pariin ja julkaisi albumin nimeltä Warning:. Albumi poikkesi suuresti kaikista Green Dayn aikaisemmista albumeista ollen melodisempi ja rauhallisempi. Vaikka kriitikot kehuivat albumia, eivät fanit siitä suuresti innostuneet, ja se onkin yhtyeen vähiten myynyt albumi. Pieneen menestykseen albumilta ylsi Minority. Seuraavat vuodet kuluivat tehden muutaman kiertueen ja julkaisten pari kokoelmalevyä, International Superhits!:in vuonna 2001 ja Shenanigansin vuonna 2002. International Superhits! tosin sisälsi kaksi uutta kappaletta: Maria ja Poprocks & Coke.

Monen vuoden tauon jälkeen syyskuussa 2004 Green Day julkaisi tähän saakka menestyneimmän albuminsa, American Idiotin. Tällä albumilla Green Day kritisoi Yhdysvaltojen mediaa, johtoa ja sen politiikkaa, varsinkin Irakin sotaa. American Idiotilta ensimmäinen julkaistu kappale, myös nimeltään American Idiot, oli ensimmäinen Green Dayn kappale, jonka onnistui nousta listaykköseksi Billboard Charts:illa, ja se oli jättimenestys heti ilmestyttyään. Toisena levyltä julkaistu Boulevard of Broken Dreams oli vielä suurempi hitti, ja sen onnistui ensimmäisenä Green Dayn kappaleena yltää Amerikan virallisen musiikkilistan ykköspaikalle. American Idiot sai seitsemän Grammy-ehdokkuutta, joista se voitti yhden, paras rock-albumi.

[muokkaa] Kokoonpano

Billie Joe Armstrong — laulu ja kitara

Syntynyt 17.2.1972. Yhtyeen keulahahmo ja pääsanoittaja.
Mike Dirnt , oikealta nimeltään Michael Ryan Pritchard — basso

Syntynyt 4.5.1972. Hänellä oli syntyessään sydänvika, joten hän saa joskus paniikkikohtauksia.
Tré Cool, oikealta nimeltään Frank Edwin Wright III — rummut

Syntynyt 9.12.1972. Hän ei ollut yhtyeessä alusta lähtien vaan tuli Al Sobranten tilalle. Billie Joe ja Mike Dirnt olivat kuitenkin ihailleet hänen soittotaitojaan jo hänen esiintyessään aiemman yhtyeensä kanssa.
Al Sobrante, oikealta nimeltään John Kiffmeyer — alkuperäinen rumpali, joka jätti Sweet Childrenin opintojensa takia. Hänen oli ensin määrä palata takaisin opintojen päätyttyä, mutta koska hänestä ei enää lähtönsä jälkeen kuulunut mitään, yhtye otti uuden rumpalin.

[muokkaa] Julkaisut

Vuosi	Nimi	Levymerkki	Muuta
1988	The Sweet Children	Skene	EP (alun perin levymerkillä The Sweet Children)
1989	1,000 Hours	Lookout	EP
1990	Slappy	Lookout	EP
1990	1,039/Smoothed Out Slappy Hours	Lookout	sisältää materiaalia levyiltä 39/Smooth, Slappy and 1,000 Hours
1992	Kerplunk!	Lookout
1994	Dookie	Reprise
1995	Insomniac	Reprise
1996	Bowling Bowling Bowling Parking Parking	Reprise	Live EP
1997	Nimrod.	Reprise
2000	Warning:	Reprise
2001	International Superhits!	404 Music	Greatest Hits LP 1993-2001
2001	International Supervideos!		Greatest Hits DVD 1993-2001
2002	Shenanigans	404 Music	singlejen B-puolikokoelma
2004	American Idiot	Reprise	Julkaistu 21. syyskuuta 2004
2005	Bullet in a Bible	Reprise	Julkaistu marraskuussa 2005

Vuonna 2005 julkaistu musiikki CD/DVD Bullet in a Bible on taltiointi vuoden 2005 kiertueelta, Englannista, Milton Keynesistä. Kirjallisuutta:Green dayn tarinan on koonnut Ben Myers,teos on Sammako-kustannusyhtiön painama ja sen nimi on "Green Day,ameriikan idiootit ja uuspunkin kukoistus"

[muokkaa] Palkinnot

Grammy: Paras vaihtoehtomusiikkialbumi, Dookie (1995)
Grammy: Paras rock-albumi, American Idiot (2005)
Grammy: Paras levy, Boulevard of Broken Dreams -single (2006)
Brit Awards: Paras kansainvälinen rock-bändi (2005)
Brit Awards: Paras kansainvälinen rock-albumi, American Idiot (2005)
MTV Europe Music Awards: Paras rock-yhtye (2005)
MTV Europe Music Awards: Paras albumi, American Idiot (2005)
MTV Video Music Awards: Paras rock-video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
MTV Video Music Awards: Katsojien valitsema vuoden video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
MTV Video Music Awards: Paras bändin video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
MTV Video Music Awards: Vuoden video, Boulevard of Broken Dreams (2005)
MTV Video Music Awards: Paras editointi, Boulevard of Broken Dreams (2005)
MTV Video Music Awards: Paras ohjaus, Boulevard of Broken Dreams (2005)
MTV Video Music Awards: Paras kuvaus, Boulevard of Broken Dreams (2005)
Kerrang!: Planeetan paras bändi (2005)
Kerrang!: Paras live-bändi (2005)
Billboard: Vuoden rock-esiintyjä (2005)
Billboard: Vuoden rock-kappale, Boulevard of Broken Dreams (2005)
Billboard: Vuoden pop-bändi (2005)
Billboard: Billboard 200 album group (2005)
Billboard: Hot 100 group (2005)
Billboard: Vuoden moderni rock-artisti (2005)
MTV Australian Video Music Awards: Paras bändi (2005)
MTV Australian Video Music Awards: Paras rock-video, American Idiot (2005)
MTV Australian Video Music Awards: Paras bändi (2006)
Shockwaves NME Awards: Paras video, American Idiot (2005)
Kids Choice Awards: Paras bändi (2006)
Kids Choice Awards: Paras kappale, Wake Me Up When September Ends (2006)
American Music Awards: Paras vaihtoehtomusiikkibändi (2005)
American Music Awards: Paras pop/rock-albumi, American Idiot (2005)
Teen Choice Awards: Paras rock-kappale, Boulevard of Broken Dreams