Guinea Pig (elokuvasarja)

Wikipedia

Guinea Pig (japaninkielisestä nimestä "Za ginipiggu", suomeksi nimi merkitsee Marsua) on 1980-luvulla tehty sarja japanilaisia kauhuelokuvia, jotka tunnetaan erittäin yksityiskohtaisista erikoistehosteistaan. Snopes-sivuston mukaan elokuvista tuli kuuluisia, kun näyttelijä Charlie Sheen erehdyksissään luuli yhtä elokuvista snuff-elokuvaksi ja ilmoitti tästä FBI:lle.

Elokuvat tulivat uuteen julkisuuteen 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, kun ensimmäiset viisi elokuvaa löydettiin japanilaisen sarjamurhaajan, Tsutomu Miyazakin, kokoelmista. Miyazaki oli ottanut elokuvista mallia rikoksia tehdessään. Guinea Pig -sarjan takia ilmenevien selkkausten takia Japanissa on kielletty tuottamasta elokuvia Guinea Pig -nimikkeen alla.

[muokkaa] The Devil's Experiment

Ensimmäinen Guinea Pig -elokuva, Za ginipiggu: Akuma no jikken (1985), perustuu aitoon snuff-elokuvaan. Elokuvassa joukko miehiä kidnappaa naisen ja kiduttaa tätä monilla eri tavoilla.

[muokkaa] Flower of Flesh and Blood

Toinen elokuva, Za ginipiggu 2: Chiniku no hana (1985), perustuu myös snuff-elokuvaan, joka lähetettiin yhdelle elokuvan käsikirjoittajista. Siinä samuraiksi pukeutunut mies huumaa naisen, joka sitten joutuu miehen leikkuupöydälle.

Nähtyään osan elokuvasta näyttelijä Charlie Sheen uskoi, että elokuvassa näytetty murha oli aito, joten hän otti yhteyttä MPAA:han, joka sitten otti yhteyttä FBI:hin. FBI-agentti Dan Codling kertoi, että FBI ja Japanin viranomaiset jo tutkivat elokuvantekijöitä, jotka pakotettiin todistamaan, että erikoistehosteet eivät olleet aitoja (aivan kuten italialainen elokuvaohjaaja Ruggero Deodato joutui tekemään elokuvansa Cannibal Holocaustin kanssa). Skinny Puppy -niminen bändi teki laulun The Mourn löydettyään elokuvan ja uskoen sen tapahtumiin. Kun he myöhemmin tajusivat, että tapahtumat eivät olleet aitoja, he käyttivät pätkiä elokuvasta live-esiintymisissään.

"Flower of Flesh and Blood" oli Tsutomu Miyazakin suosikki sarjan viidestä elokuvasta ja se, josta Miyazaki sai eniten vaikutteita rikoksiinsa.

[muokkaa] He Never Dies

Kolmannessa elokuvassa, Za ginipiggu 3: Senritsu! Shinanai otoko (1986), mies huomaa yrittäessään itsemurhaa, että ei tunne kipua, ja myöhemmin tajuaa, ettei pysty kuolemaan, vaikka kuinka eri tavoilla yrittäisi.

[muokkaa] Mermaid in a Manhole

Hideshi Hinon mangaan perustuva ja mangakan itsensä ohjaama Za ginipiggu 4: Manhoru no naka no ningyo (1988) kertoo maalarista, joka yrittää toipua vaimonsa kuolemasta ja joka löytää loukkaantuneen merenneidon Okinawan viemäreistä. Maalari vie merenneidon kotiinsa, jossa tämä alkaa vuotaa verta. Maalari käyttää merenneidon verta maalatakseen taulun.

[muokkaa] Android of Notre Dame

Za ginipiggu 5: Notorudamu no andoroido (1988) kertoo tiedemiehestä, joka yrittää keksiä keinon parantaa sairaan siskonsa toisten ihmisten ruumiinosilla.

[muokkaa] Devil Woman Doctor

Za ginipiggu 6: Peter no akuma no joi-san (1990) on tarina naistohtorista, jota esittää japanilainen transvestiitti Peter. Tohtori kiduttaa ja tappaa potilaansa.

[muokkaa] Slaughter Special

Za ginipiggu 7: Zansatsu supeshyaru (1992) on sarjan seitsemäs ja viimeinen elokuva. Elokuva on oikeastaan vain joukko "parhaita paloja", joihin kuuluvat sarjan aiempien elokuvien järkyttävimmät kohtaukset.