Hämäläiset

Wikipedia

Hämäläisillä tarkoitetaan Hämeen maakunnasta lähtöisin olevia ihmisiä.

Hämäläismurteiden sanotaan säilyttäneen muinaisen pohjoiskantasuomen kielen piirteitä enemmän kuin muiden suomen murteiden. Nykysuomi on pitkälti rakentunut hämäläismurteiden varaan. Etenkin viihteessä hämäläisyys monesti liitetään ennen kaikkea tamperelaisuuteen ja pirkanmaalaisuuteen, vaikka nämä alueet ovat historiallisesti kuuluneet puoliksi Satakuntaan.

[muokkaa] Hämäläisiin liittyvät stereotypiat

Hämäläisiä on pidetty hitaina, harkitsevaisina, luotettavina, hiljaisina ja peräänantamattomina. Hämäläisten maakuntalaulu on "Hämäläisten laulu", jonka viimeisessä säkeistössä lauletaan: "niin uljaita on urhoja, on järkeä on kuntoa, jos toimeen tartutaan".

Kaarlo Hännisen "Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten" vuodelta 1929 sanoo hämäläisistä seuraavaa: "Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat harmaansiniset, tukka usein vaalea. Hän on luonteeltaan totisempi ja vähäpuheisempi kuin karjalainen. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on oikein suomalaisen perikuva. Maan viljelykseen hän on innostunut."

[muokkaa] Hämäläisten historia

Hämeen aluetta on asuttu yhtäjaksoisesti kivikaudelta lähtien. Arkeologi Julius Ailio esitti jo 1900-luvun alussa, että nykyiset hämäläiset polveutuvat suoraan kivikauden asukkaista. Vallitsevaksi tuli kuitenkin käsitys, jonka mukaan hämäläisten esi-isät levittäytyivät Hämeeseen rannikolta Kokemäenjoen reittiä pitkin vasta 300-luvulla jaa. Maakunnan aikaisempi väestö yhdistettiin saamelaisiin. Nykyisin kaikki arkeologit ja kielitieteilijät eivät enää ole varmoja, että todellisuus oli aivan näin yksinkertainen.

Joka tapauksessa merovingi- ja viikinkiajoilla Hämeestä on runsaasti arkeologisia löytöjä. Alueen väestö kuului kulttuurisesti samaan kokonaisuuteen Varsinais-Suomen ja Satakunnan asukkaiden kanssa. Löydöt keskittyvät Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan alueille, mutta niitä on myös Päijät-Hämeestä (varsinkin Hollolasta) ja pieni määrä Keski-Suomestakin. Hämeen asukkaat hankkivat turkiksia ja muita erämaan tuotteita ja välittivät niitä rannikon kauppapaikoille. On tuntematonta, olisiko jo rautakaudella ollut olemassa hämäläinen identiteetti ja hämäläisyyden käsite. 1100- ja 1200-luvun venäläisissä kronikoissa mainittu jäämien heimo saattaa tarkoittaa hämäläisiä, jotka ehkä hahmotettiin omaksi kansakseen ainakin ulkopuolisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Hämeestä levisi asutusta Savon suuntaan. Luultavasti tästä syystä nimitys Hämäläinen on säilynyt yleisesti sukunimenä. Myöhemmin ristiretkiajalla vaikutusvirta kääntyi päinvastaiseksi ja karjalainen ekspansio ulottui Lahden tienoille saakka. 1200-luvun kuluessa sinetöitiin monenlaisten levottomuuksien jälkeen hämäläisten kääntyminen kristinuskoon ja liittyminen Ruotsin valtaan. Kanta-Häme muodostui Hämeen keskusalueeksi. Alueen historiallisesta merkityksestä todistavat muun muassa kaksi keskiaikaista linnaa (Hämeen linna ja Hakoisten linna).

Hämäläisten ruotsinkielinen nimi on tavast, jolle ei ole löydetty varmaa etymologiaa. Ehkä hauskimman teorian mukaan nimi tulee virolaisten vanhasta nimityksestä "aest" ja muinaisskandinaavisesta hölmöä tarkoittavasta sanasta "tav". Muinaiset ruotsalaiset olisivat siis kutsuneet hämäläisiä "hölmöiksi eestiläisiksi" (tav aest). ^lähde?