Hagiografia
Wikipedia
Hagiografia tarkoittaa pyhimysten elämistä kertovaa kirjallisuutta (pyhimyselämäkerta) tai kyseisen kirjallisuuden kirjoittamista. Hagiografisen kirjallisuuden tarkoitus oli kirjata kirkon tärkeiden jäsenten elämää mallina tuleville sukupolville, jolloin historialliset tosiasiat jäivät usein toisasiallisiksi kyseisten henkilöiden esimerkillisyyden esittelylle. Hagiografiat yhdistävätkin historiaa, inspiroivia tarinoita sekä legendoja.
Hagiografian historia sai alkunsa 100-luvulla kirkon marttyyrien, askeettien ja munkkien marttyyritarinoina. Hagiografioiden kulta-aika oli keskiajalla, jolloin lähes kaikista kirkon pyhistä henkilöistä tuotettiin ylistäviä elämäkertoja. Hagiografiat sisälsivät kuitenkin myös historiallisia tapahtumia ja keskiajalla hagiografit olivat tärkeässä asemassa historian tutkijoina. Nykyisinkin hagiografiat ovat arvokas historiallisen tiedon lähde ja kuvastavat eri aikakausien elämänkatsomuksia ja esteettisiä käsitteitä.
Termiä hagiografia on alettu käyttämään myös halventavana terminä tavallisia elämäkertoja kohtaan, jos kritisoija kokee kirjoitusten olevan liian epäkriittisiä tai tarpeettoman ylistäviä, nostaen kohteensa pyhimysten tasolle.
