Heikki Silvennoinen
Wikipedia
Heikki Johannes Silvennoinen (s. 27. huhtikuuta 1954 Kiviapajalla, Savonlinnan lähellä) on suomalainen muusikko ja näyttelijä. Hänet muistetaan 1970- ja 1980-luvuilta useiden yhtyeiden kitaristina ja lauluntekijänä. Heikki Silvennoinen tunnetaan myös Kummeli-ohjelmasta, joka aloitettiin vuonna 1991. Kummelissa Heikki Silvennoinen näyttelee ja kirjoittaa sketsejä. Päätoimisesti hän on kuitenkin muusikko.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
[muokkaa] Tabula Rasa
Silvennoinen soitti 1970-luvulla toimineessa Tabula Rasa -yhtyeessä, joka oli tunnetuimpia progressiivisen rockin edustajia Suomessa. Tabula Rasan debyyttilevyn aikoihin Silvennoiselle rupesi selkiytymään, että hän tulisi keskittymään musiikkiin elämässään. Silvennoista ei ole totuttu myöhemmin liittämään progeen, mutta Tabula Rasan riveissä hän sävelsi useimmat yhtyeen kappaleista.
[muokkaa] 1980-luku
Tabula Rasan jälkeen hän on toiminut tuottajana useiden eri artistien levyillä vuosien varrella. 1980-luvulla Silvennoinen vaikutti Frendz- ja Catwalk-yhtyeissä, ennen kuin perusti 1987 Q.Stonen yhdessä Mikko Kuustosen kanssa. Q.Stone oli ensimmäisiä Suomessa menestyneitä englanninkielisiä bluesyhtyeitä ja julkaisi kaikkiaan neljä levyä. Mikko Kuustonen jätti yhtyeen kolmannen levyn jälkeen vuonna 1993 ja keskittyi soolouraansa.
[muokkaa] 1990-luku
1990-luvun alussa Silvennoinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Mature and Cool. Se sisälsi hänen omia kappaleitaan ja coverin Creamin tunnetuksi tekemästä Blind Willie Reynoldsin kappaleesta "Outside Woman Blues". Silvennoisen toinen levy Bobcat ilmestyi vuonna 1997. Sen tunnetuimpia raitoja olivat hänen oma kappaleensa "Sun Don't You Shine" sekä Jimi Hendrix-coveri "Fire". Levyn kannessa Silvennoinen esitti kiitoksensa idoleilleen Peter Greenille, Eric Claptonille, Jimi Hendrixille ja Stevie Ray Vaughanille. Seuraava levy, Sweet Surrender, ilmestyi kahden vuoden päästä. Vuonna 2000 Silvennoinen julkaisi omalla levymerkillään Blues Blue Sky -levyn, jossa hän versioi tuttuja blues-klassikoita. Tuorein levy on vuodelta 2003 oleva Miehet kaatuu, jolla Silvennoinen laulaa ensimmäistä kertaa suomeksi.
[muokkaa] Kummeli
1990-luvun alussa Silvennoinen tuli tunnetuksi koomikkona Kummeli -televisiosarjassa, josta suuri yleisö hänet parhaiten muistaa. Silvennoisella oli ryhmässä eniten erilaisia roolihahmoja (esimerkiksi Mauno Ahonen, Pertti Keinonen ja Matti Näsä). Sketseissä hänet nähtiin erityisesti Timo Kahilaisen aisaparina. Silvennoinen arvioi sarjan suosion johtuneen siitä, että Suomessa oli "pöhköhuumorille" tilausta. Ilta-Sanomat teki myös lööpin Silvennoisesta, kun hän Kummelin ollessa suosionsa huipulla sanoi haastattelussa Kummelin suursuosion jäävän vain väliaikaiseksi ilmiöksi. Kummeli on joka tapauksessa jatkanut olemassaoloaan elokuvien ja TV-ohjelmien muodossa ja Silvennoinen on ollut mukana keskeisenä hahmona ryhmän kaikissa vaiheissa.
[muokkaa] 2000-luku
2000-luvulla perustettiin myös SF-Blues. Se alkoi Silvennoisen, Pepe Ahlqvistin ja Dave Lindholmin yhteisprojektina, jossa bassoa soitti Mikko Löytty ja rumpuja Jani Auvinen. He tekivät yhdessä levyn, jossa oli noin kolmasosa kunkin johtohahmon sävellyksiä ja kiersivät Suomea yli 40 keikan verran vuonna 2002. Seuraavana vuonna Lindholmin paikalle tuli Erja Lyytinen ja SF-Blues alkoi toimia Silvennoisen ja Ahlqvistin yhtyeenä, johon kutsutaan vuorollaan aina uudet vierailijat. Vuonna 2004 yhtye oli tauolla, mutta 2005 vierailijoiksi kutsuttiin Jukka Tolonen ja Mikko Kuustonen, joiden kanssa myös tehtiin levy Joutomailla, Nyt vierailijoina ova Eero Raittinen ja Jukka Gustavson. Silvennoinen lainasi myös äänensä Autot- elokuvan Martille sekä Karvakamujen metsänvartija Mäntylälle.
[muokkaa] Triviaa
- Silvennoinen on sanonut, että hän on saanut parhaat teostotulonsa Kummeli-hahmo Matti Näsän kappaleesta "Jumankauta Juu Nääs Päivää", joka on hänen mukaansa "sävelletty, sanoitettu, sovitettu ja varmaan nauhoitettukin 20 minuutissa".
- Paras Kummelisketsi on Silvennoisen mukaan "Ladojen kokoontumisajot", koska sen inspiroimana ruvettiin pitämään oikeita Ladojen kokoontumisajoja.
- Kitaristiesikuvistaan Silvennoinen on tavannut Eric Claptonin ja Stevie Ray Vaughanin.
- Silvennoinen oli nuorena alkoholin suurkuluttaja, mutta on myöhemmin tehnyt päätöksen olla käyttämättä sitä ollenkaan.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Sooloalbumit
- Mature and Cool (1992)
- Bobcat (1997)
- Sweet Surrender (1999)
- Blues Blue Sky (2000)
- Miehet kaatuu (2003)
[muokkaa] Tabula Rasa
- Tabula Rasa (1975)
- Ekkedien Tanssi (1976)
[muokkaa] SF-Blues
- SF-Blues (2002)
- Joutomailla (2005)
[muokkaa] Filmografia
[muokkaa] Elokuvat
- Kummeli Stories (1995)
- Kummeli Kultakuume (1997)
- Johtaja Uuno Turhapuro - pisnismies (1998)
- Beatlehem (2003)
- Kummelin Jackpot (2006)
- Autot (ääni) (2006)
- Karvakamut (ääni) (2006)
