Eric Clapton
Wikipedia
Eric Clapton (s. 30. maaliskuuta 1945, Ripley, Englanti) on englantilainen rock-, pop- ja blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Hän on ollut jäsenenä lukuisissa menestyneissä yhtyeissä, joista tunnetuin lienee 1960-luvulla toiminut Cream.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] 1960-luku
[muokkaa] The Yardbirds ja John Mayall's Bluesbreakers (1962-1965)
1960-luvun arvostetuimpiin sähkökitaristeihin lukeutuva Clapton hankki mainetta ensin The Yardbirds -yhtyeessä ja sittemmin John Mayallin Bluesbreakers -yhtyeessä. Hän sai lempinimensä "Slowhand", koska joutui vaihtamaan tiuhaan katkeavia kitarankieliään usein kesken esiintymisen. John Mayallin kanssa äänitettiin vuonna 1966 legendaariseen maineeseen noussut blues-levy Blues Breakers with Eric Clapton, jonka myötä Clapton nousi suureen maineeseen Englannissa. Kaupunkien kaduille ilmestyi "Clapton is God" -graffitteja. Levyllä oli myös ensimmäinen Claptonin itse laulama kappale, Robert Johnsonin "Ramblin' on My Mind".
[muokkaa] Cream (1966-1968)
John Mayallin suureksi harmiksi Clapton jätti Blues Breakersin jo ensimmäisen levyn jälkeen. Clapton perusti vuoden 1966 kesällä Cream-nimisen yhtyeen yhdessä basisti Jack Brucen ja rumpali Ginger Bakerin kanssa. Jimi Hendrixin ilmaantuminen brittiläiseen musiikkimaailmaan seuraavana syksynä oli kolaus Claptonin maineelle "maailman kovimpana kitaristina". Clapton kuitenkin on kertonut, että hän sai siitä motivaatiota panostaa myös säveltämiseen ja laulamiseen pelkän kitaransoiton sijaan.
Cream saavutti suuren suosion soittamallaan psykedeelisellä ja blues-vaikutteisella rockilla. Yhtyettä pidetään myös yhtenä heavy metalin edelläkävijöistä. Jo debyyttialbumi Fresh Cream (1966) sai innostuneen vastaanoton. Yhtyeen tunnetuin levy lienee Disraeli Gears (1967), jolta löytyvät esimerkiksi klassiset rock-kappaleet "Sunshine of Your Love" ja "Strange Brew". Myös yhtyeen kolmas albumi Wheels of Fire (1968) on arvostettu. Clapton itse jätti usein päävokalistin tehtävät Creamin levyillä basisti Jack Brucelle. Clapton ei myöskään säveltänyt erityisen paljoa vielä tänä aikana. George Harrisonin kanssa hän kuitenkin kirjoitti Creamille kuuluisan kappaleen "The Badge", joka julkaistiin yhtyeen jäähyväislevyllä Goodbye Cream.
[muokkaa] Blind Faith, Derek and the Dominos (1968-1970)
Cream lopetti toimintansa jo vuonna 1968. Clapton jatkoi uraansa kahden muun lyhytikäisen mutta suositun kokoonpanon jäsenenä, ensin Blind Faithissa ja sen jälkeen Derek and the Dominosissa. Molemmat yhtyeet tekivät vain yhden studiolevyn, mutta nämä levyt kuuluvat Claptonin uran arvostetuimpiin. Tähän asti Clapton oli enimmäkseen soittanut kitaraa yhtyeissä, mutta nyt hän alkoi entistä enemmän myös laulaa itse ja säveltää kappaleita. Derek and the Dominosin hitti "Layla" vuodelta 1970 lienee Claptonin uran tunnetuin ja rakastetuin kappale. Clapton vaikutti 1960-luvulla myös The Beatlesin jäsenien projekteissa, esimerkiksi Dirty Mac -yhtyeessä. Clapton soitti myös The Beatlesin White Albumilla kappaleen "While My Guitar Gently Weeps" kitarasoolot. Claptonin kitarointi oli tässä vaiheessa muuttunut tyyliltään. Hän oli vaikuttunut The Band -yhtyeen country-vaikutteisemmasta musiikista, eikä ollut enää niin innostunut soittamaan teräviä blues-lickejä särösoundilla.
[muokkaa] Sooloura (1970-)
1970-luvun alussa Clapton julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Eric Clapton, josta kappale "After Midnight" tuli hitiksi. Samalla hän addiktoitui heroiiniin ja ajautui rappiolle. Hän kuitenkin toipui vieroitushoidon ansiosta.
Vuonna 1974 kuntoutunut Clapton teki comebackin nostamalla reggae-musiikin hittilistoille Bob Marleyn kappaleesta "I Shot the Sheriff" tekemällään sovituksella. Vuonna 1977 julkaistiin albumi Slowhand, suuri kaupallinen menestys, jonka tunnetuin kappale lienee J.J. Calen säveltämä "Cocaine". Muita albumin hittejä olivat "Wonderful Tonight" ja southern rock -tyylinen "Lay Down Sally".
Noin vuotta myöhemmin Clapton alkoholisoitui. Omien sanojensa mukaan hän oli kerran nostanut revolverin ohimolleen ampuakseen itsensä, mutta jätti tämän tekemättä, koska ei olisi tällöin voinut jatkaa juomista. Aikanaan Clapton toipui tästäkin ja jatkoi tervehtyneenä menestyksekästä soolouraansa. 1980-luvulla Claptonin albumit eivät yleensä olleet kovin suuria kaupallisia menestyksiä. Kuitenkin hänen kappaleistaan tuli usein hittejä. Esimerkki tästä on "She's Waiting" albumilta Behind the Sun (1985).
20. maaliskuuta 1991 Claptonin 4-vuotias poika, Conor, kuoli pudottuaan 53. kerroksesta äitinsä asunnosta New Yorkissa. Tästä tapahtumasta Clapton kirjoitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, "Tears In Heavenin", joka voitti Grammy-palkinnon. Seuraavana vuonna julkaistiin Claptonin akustinen live-esiintyminen MTV:n Unplugged -ohjelmassa, josta tuli suuri menestys.
2000-luvulla hän teki B.B. Kingin kanssa albumin Riding with the King, jonka nimikkokappale tuli hitiksi.
2004 Clapton palasi bluesjuurilleen julkaisemalla versiot lähes kaikista Robert Johnsonin kappaleista
Vuonna 2005 hän julkaisi albumin Back Home
[muokkaa] Claptonin profiili muusikkona
Soolourallaan Clapton on profiloitunut toisaalta säyseän aikuisrockin esittäjänä ja toisaalta suurena valkoihoisena blueskitaran mestarina. Osaa hänen tuotannostaan on arvosteltu ankarastikin, mutta hänet luetaan silti rock-historian tärkeimpien artistien joukkoon. Suurimpana innoittajanaan Clapton pitää blues-legenda Robert Johnsonia. 1990-luvulla Clapton julkaisi varsin hyvän vastaanoton saaneen levyn From the Cradle, joka sisältää ainoastaan vanhoja blues-standardeja. 2000-luvulla hän on tehnyt cover-versiot liki kaikista Robert Johnsonin kappaleista.
Eric Claptonin urasta on julkaistu suomeksi kattava elämäkertateos Eric Clapton - Elämän siniset sävelet (2005), jonka on kirjoittanut Jouko Ollila.
[muokkaa] Claptonin kitarat
Alkujaan Clapton käytti lähinnä Gibsonin kitaroita esim. Les Paul -60, SG -61 ja 335 -64. Cream-yhtyeen aikoihin hän käytti monesti Gibsonin SG:tä. Myöhemmin hän siirtyi muiden valmistajien kitaroihin. 1980-luvulla Clapton käytti live-esiintymisissään enimmäkseen Fenderin Stratocastereita, joista kuuluisin on "Blackie". Blackie on 1956-vuoden Stratocaster-malli. 1970 Clapton osti useita Fendereitä ja yhdisteli niistä mieleisensä, näin sai alkunsa Blackie. Vuonna 2004 kyseinen Blackie-kitara myytiin 959,500 dollarin hintaan.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] The Yardbirdsin kanssa (1962-1965)
[muokkaa] John Mayall's Bluesbreakersin kanssa (1966)
- 1966 Blues Breakers with Eric Clapton
[muokkaa] Creamin kanssa (1966-1968)
- 1966 Fresh Cream
- 1967 Disraeli Gears
- 1968 Wheels of Fire
- 1969 Goodbye Cream
- 1970 Live Cream (live)
- 1972 Live Cream Volume II (live)
- 1983 Strange Brew: The Very Best of Cream (kokoelma)
- 1995 The Very Best of Cream (compilation)
- 1997 Those Were The Days (box set)
- 2003 Cream: The BBC Sessions (kokoelma)
- 2005 Cream Gold (compilation)
- 2005 Royal Albert Hall London May 2-3-5-6 2005 (live)
[muokkaa] Blind Faithin kanssa (1968-1969)
- 1969 Blind Faith
[muokkaa] Derek and the Dominosin kanssa (1970)
- 1970 Layla and Other Assorted Love Songs
- 1970 In Concert (live)
- 1990 The Layla Sessions: 20th Anniversary Edition (box set)
- 1994 Live at the Fillmore (live)
[muokkaa] Sooloalbumit
- 1970 Eric Clapton
- 1974 461 Ocean Boulevard
- 1975 There's One in Every Crowd
- 1976 No Reason to Cry
- 1977 Slowhand
- 1978 Backless
- 1981 Another Ticket
- 1983 Money and Cigarettes
- 1984 Too Much Monkey Business
- 1984 Backtrackin'
- 1985 Behind the Sun
- 1986 August
- 1989 Homeboy
- 1989 Journeyman
- 1994 From the Cradle
- 1998 Pilgrim
- 1999 The Blues
- 2001 Reptile
- 2004 Me and Mr. Johnson
- 2005 Back Home
[muokkaa] Live albumit (solo)
- 1973 Eric Clapton's Rainbow Concert
- 1975 E.C. Was Here
- 1980 Just One Night
- 1991 24 Nights
- 1992 Unplugged
- 1996 Crossroads 2: Live in the Seventies (box set)
- 2002 One More Car, One More Rider
[muokkaa] Soundtrackit ja muut
- 1992 Rush
- 1997 Retail Therapy
- 2000 Riding With the King (B.B. Kingin kanssa)
- 2003 Concert for George (live)
- 2004 Sessions for Robert J. (CD/DVD)
[muokkaa] kokoelmat
- 1972 The History of Eric Clapton
- 1972 Eric Clapton at His Best
- 1973 Clapton
- 1982 Time Pieces: Best Of Eric Clapton
- 1987 The Cream of Eric Clapton
- 1988 Crossroads (box set)
- 1999 Clapton Chronicles: The Best of Eric Clapton
[muokkaa] Aiheesta muualla
- The Eric Clapton Portal by Where's Eric! The Eric Clapton Fan Club Magazine
- The O F F I C I A L Eric Clapton Website
- Claptons "Crossroads" Rehab centre, Antigua
- The Unofficial Eric Clapton Website
- The Eric Clapton FAQ
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Jouko Ollila: Eric Clapton - Elämän siniset sävelet. Pop-Kirja, 2005.
