Helene Schjerfbeck

Wikipedia

Helene Schjerfbeck (10. heinäkuuta 1862, Helsinki – 23. tammikuuta 1946 Saltsjöbaden, Ruotsi) oli suomalainen taidemaalari. Hän on eräs Suomen arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoita, ja hänen teostensa saama huomio on ollut jatkuvasti nousussa viime vuosina.

Schjerfbeck oli ihmelapsi, joka pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun 11-vuotiaana. 1880-luvulla hän opiskeli ja matkusti valtion stipendin turvin Ranskassa, Italiassa ja Englannissa. Äitinsä sairastuttua Helene pysyi kotona Hyvinkäällä ja vetäytyi syrjään Helsingin taide-elämästä. Hän jatkoi maalaamista kuolemaansa saakka.

Intellektuaalisesti suuntautunutta taiteilijaa kiinnosti muun muassa Dostojevskin, Marcel Proustin ja Rimbaudin kirjallinen tuotanto. Kaikki he kuvasivat ihmisen tiedostamatonta ja irrationaalista puolta.

Taiteilijan elämää rasitti ja hänen liikkumistaan vaikeutti nelivuotiaana portailta putoamisen seurauksena saatu lonkkavamma. Kuten useiden kuuluisten taiteilijoiden elämä, myös Helene Schjerfbeck on herättänyt taiteilijoiden ja tutkijoiden kiinnostusta, joka on johtanut useisiin erilaisiin tulkintoihin niin hänen taiteestaan kuin elämästäänkin.

[muokkaa] Tuotanto

Helene Schjerfbeckin taiteen tuotanto kesti yli 70 vuotta. Aluksi hänen tyylinsä oli naturalistista ja sovinnaista, mutta se sai sitten realistisia piirteitä, muuttui vähitellen ekspressionistiseksi ja sitten abstraktimmaksi.

Omakuvien sarja vuosilta 1878-1945 on kuvaus naisen vanhenemisesta. Taiteilijan ulkonäkö muuttuu yhä häilyvämmäksi ja rumemmaksi, mutta samalla ilmaisu tulee vahvemmaksi. Viimeisessä omakuvassa taiteilijan kasvot ovat epäsymmetriset ja pää kallonkaltainen.

Aikoinaan monet paheksuivat taiteilijan epäsovinnaista tapaa kuvata "kauniimpaa sukupuolta". Schjerfbeckin ihanteena oli muun muassa Constantin Guys, jonka piirustukset ja maalaukset Pariisin yöelämästä ja juhlista, ilotytöistä ja työläisnaisista innostivat Hyvinkäällä asunutta taiteilijaa.

[muokkaa] Ymmärtäjät

Yleisön oli aluksi vaikea ymmärtää Schjerfbeckin töitä. Ymmärtäjiin lukeutui taidekauppias Gösta Stenman, joka ryhtyi tukemaan modernia avantgardetaiteilijaa palkaten Schjerfbeckin galleriansa kuukausipalkkaiseksi taiteilijaksi. Tämä auttoikin taidemaalarin työtä paljon.

Toinen merkittävä ymmärtäjä oli taidekriitikko, kirjailija ja taidemaalari Einar Reuter (taiteilija- ja kirjailijanimeltään H.Ahtela), joka tapasi Schjerfbeckin vuonna 1915 ja oli hänen läheinen ystävänsä ja henkinen tukensa taiteilijan elämän loppuun asti. Reuter tutki ja kirjoitti artikkeleita sekä kirjoja Helene Schjerfbeckistä. Schjerfbeck kirjoitti Reuterille yli 1 100 kirjettä tai postikorttia. He tutkivat yhdessä ulkomaisia taidelehtiä ja kirjallisuutta, sekä maalasivat yhdessä saaden vaikutteita toisiltaan. Reuter julkaisi vuonna 1951 taiteilijan elämäkerran.

[muokkaa] Keräilijät

Schjerfbeckin teokset menivät hyvin kaupaksi 1930-luvulta alkaen. Hänen teostensa ostajia olivat muun muassa Signe ja Ane Gyllenberg sekä Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen, jotka onnistuivat keräämään huomattavat kokoelmat tämän töitä. Helsinkiläinen lääkäripariskunta Yrjö ja Nanny Kaunisto keräsivät elämänsä aikana poikkeuksellisen kokoelman, johon kuului 35 Schjerfbeckin teosta. Yrjö Kauniston kuoltua lahjoitti Nanny Kaunisto kokoelman vuonna 2005 Valtion taidemuseolle pariskunnan laatiman testamentin mukaisesti. Lahjoituksen arvo oli yli 12 miljoonaa euroa.

[muokkaa] Tunnettuja maalauksia

Tanssiaiskengät, 1882
Varjo muurilla II, 1928
Toipilas, 1888
Ompelijatar, 1905
Kotona, 1905
Halkopoika II, 1911
Punapukuinen tyttö, 1917
Omakuva, 1884–1885
Omakuva, 1915
Omakuva paletteineen, 1937–1945
Punatäpläinen omakuva, 1944

[muokkaa] Lähteet

Ann-Christine Halmén-Kronlund: Utställningen "Helene Schjerfbeck - förmedlare av det omedvetna" (Kyrkopressen/Helsingfors Extra 21.6.2006)

[muokkaa] Kirjallisuutta

H. Ahtela, Helena Schjerfbeck 1879-1917, Stenmans Konstsalong - Stenmanin taidesalonki, Helsinki 1917.
H. Ahtela, Helena Schjerfbeck. Kamppailu kauneudesta, Porvoo 1951.
Riitta Konttinen, Oma tie, Helene Schjefbeckin elämä, Otava 2004.
Helene Schjerfbeck, Helene Schjerfbeckin ajatuksia taiteesta ja elämästä (valikoinut, suomentanut ja toimittanut Marjatta Levanto). WSOY 1993.
Rakel Liehu, Helene. Romaani Helene Schjerfbeckin elämästä. WSOY 2003.
Lena Holger, Helene Schjerfbeck – elämä ja taide. Otava 1989.
Heikki Kastemaa, H.Ahtela - Einar Reuter kriitikkona ja taidekirjoittajana. Kirjassa Liisa Lindgren (toim.), Kirjoituksia taiteesta 3, Modernisteja ja taiteilija-kriitikoita, Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2001.