Heritabiliteetti
Wikipedia
Heritabiliteetilla (engl. "heritability") tarkoitetaan muuntelun periytymisen astetta. Luonnossa genotyyppi eli perimä ja fenotyyppi eli ilmiasu ovat toisistaan eroavia asioita. Heritabiliteetti on suuruusaste, jolla ilmiasu riippuu geeneistä; toisin sanoen heritabiliteetin mittaaminen on tapa selvittää kuinka paljon jonkun piirteen esiintyminen populaatiossa tietyissä olosuhteissa johtuu geeneistä ja kuinka paljon ympäristöstä.
Heritabiliteetti (H2) mitataan jakamalla geneettinen vaihtelu(Vg) ilmiasun vaihtelulla(Vp).
Heritabiliteetti saa arvoja väliltä 0-1.
Käytänössä heritabiliteetin selvittäminen toteutetaan kloonien, sisarusten ja puolisisarusten sekä jälkeläisten kautta, testaamalla kuinka samankaltaisia ne ovat ulkomuodoltaan suhteessa siihen miten läheistä sukua ne ovat perimältään. Mittaaminen voidaan suorittaa myös ns. valintakokeella. Siinä kaikki yksilöt, joilla joko on tietty piirre tai joilta jokin tietty piirre puuttuu, laitetaan yhteen, ja saaduista jälkeläisistä mitataan piirteen tai sen puutteen jakauma.
Psykologiassa ihmisten heritabiliteettia tutkitaan kaksostutkimusten ja adoptiotutkimusten avulla.
Heritabiliteetti voidaan mitata ainoastaan muunteleville piirteille; jos jotain ominaisuutta on populaatiossa kaikilla tai jos sitä ei ole kenelläkään, ei sillä ole heritabiliteettiakaan. Heritabiliteettia ei myöskään voi soveltaa muihin kuin siihen ympäristöön jossa se on mitattu.
Heritabiliteetti on myös piirrekohtainen, jos jollain korvan kokoon vaikuttavalla ominaisuudella on korkea heritabiliteetti, ei se tarkoita sitä että saman yksilön immuunijärjestelmään vaikuttavilla geeneillä olisi sama heritabiliteetti.
Voimakkaasti kelpoisuuteen vaikuttavat geenit, eli eliölle ympäristössä hyödylliset geenit pienentävät heritabiliteettia, koska luonnonvalinta pienentää vaihtelua.
