Hutteriitit
Wikipedia
Hutterismi on protestanttinen uskontokunta. Hutteriitit ovat anabaptisteja kuten mennoniitit ja amishit.
Hutteriitit elävät äärimmäisen yhteisöllistä elämää Lounais-Kanadassa ja USA:n pohjoisosissa. Hutteriittien lukumäärä on noin 35 000 — äidinkielenään he puhuvat saksan murretta.
Jokainen hutturiitti elää maatalousyhteisössä, syö yhteisön ruokasalissa, peseytyy yhteisissä pesutiloissa ja asuu talossa josta kullekin perheelle annetaan huoneet tarpeen mukaan nukkumista varten. Samaa sukupuolta olevat hutteriitit pukeutuvat hyvin samankaltaisiin vaatteisiin. Yksilön elämä hutteriittiyhteisössä on muutenkin rajoitettua: Mitä vähemmän vapauksia ihmisellä on sitä turvallisempaa elämä on.
Ajatuksena oli luoda yhteisö jossa yksilöt oman etunsa unohtaen toimisivat kuin mehiläiset. Poikkeamista yhteisistä normeista rangaistaan ankarasti. Evolutiivisen uskontotieteen tutkija D. S. Wilson kutsuu tällaista yhteisöä superorganismiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oppi
Kristityn tulee nöyrtyä Jumalansa edessä ja jättäytyä Jumalan armon varaan. Kristitty myös luopuu yksityisestä omaisuudesta ja liittyy yhdessä muitten kristittyjen kanssa kommunistiseen yhteisöön, Bruderhofiin. Itsensä kieltämistä ja Jumalan armoon jättäytymistä kutsutaan Gelassenheitiksi. Kun ihminen luopuu itsestään hänestä tulee Jumalan instrumentti.
[muokkaa] Historiaa
Hutterismi syntyi 1500-luvulla osana sitä laajaa uskonnollista liikehdintää jota protestanttisessa perinteessä kutsutaan uskonpuhdistukseksi. Katolinen kirkko ja luostarit olivat rikastuneet ja näin hylänneet alkukristillisyyden köyhyyden vaatimuksen.
Hutterismi — ja anabaptismi yleensä — joutui nopeasti ristiriitaan sekä katolisen kirkon että muitten protestanttisten kirkkojen kanssa. Monet anabaptistit kuolivat marttyyreina. Anabaptismi sai kannatusta varsinkin käsityöläisten mutta myös taiteilijoiden ja tiedemiesten keskuudessa.
Hutterismin voi katsoa syntyneen vuonna 1528 kun joukko anabaptisteja paetessaan Nikolsburgista Austerlitziin Määriin (nykyiseen Tsekinmaahan) siirtyi yhteisomistukseen. Liikkeen johtoon nousi Jacob Wiederman. Kaksi muuta tärkeää hahmoa liikkeen synnyssä oli Jacob Hutter, joka kärsi marttyyrikuoleman roviolla Insbruckissa 1536, ja Peter Riedeman.
Ensimmäinen Bruderhof perustettiin Austerlitziin. Aluksi määriläiset olivat tyytyväisiä ahkeriin hutteriitteihin, jotka toimivat käsityöläisinä, maanviljelijöinä ja perustivat kylpylöitä. Hutteriittien määräkin oli noussut 20.000:een. Ilmeisesti hutteriittien varakkuus alkoi synnyttää kateutta ja vihaa väestön keskuudessa ja asevelvolllisuudesta kieltäytyminen taas vihaa vallanpitäjien keskuudessa. Kolmekymmenvuotinen sota ja sodan mukana tuomat vainot pakottivat lopulta hutteriitit pakenemaan Määristä Slovakiaan ja Transilvaniaan. Vainot kuitenkin jatkuivat - hutteriitteja vangitiin ja heidän lapsiaan pantiin lastenkoteihin - ja hutteriittit jatkoivat vaellustaan Valakiaan (nykyiseen Romaniaan).
Vuonna 1770 hutteriitit saivat Ukrainasta (silloisesta Venäjän keisarikunnasta) suhteellisen turvallisen asuinsijan. Täällä kuitenkin liikkkeen yhtenäisyys alkoi rakoilla - hutterismin perusajatuksesta yhteisomistuksesta luovuttiin vuonna1819. Tästä oli kuitenkin seurauksena köyhtymistä. Varojen puutteessa myös hutteriittien koululaitos kärsi ja lukutaito heikkeni. Venäjän nationalistinen liikehdintää (slavofiilisyys) heitti myös varjon hutteriittien tulevaisuuden uskolle.
Hutteriittien johtoon nousi voimakas ja herkkätuntoinen Michael Waldner, joka päätti palauttaa yhteisomistuksen. Kun vuonna 1871 Venäjällä otettiin käyttöön kaikkia koskevat sotaväenotot, Waldner päätti viedä väkensä USA:han. 800 hutteriittia siirtyi vuoteen 1877 mennessä USA:han.
USA:ssa hutterismi nousi taas uuteen kukoistukseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana pasifistiset hutteriitit joutuivat kuitenkin vaikeuksiin myös USA:ssa ja yhtä luukkunottamatta Bruderhofit siirtyivät Kanadaan Albertan, Manitoban ja Saskatchewanin osavaltioihin.
Kun Albertan osavaltio toisen maailmansodan aikaan rajoitti lailla hutteriittiyhteisöjen leviämistä, hutteriitteja alkoi siirtyä myös Brittiläiseen Kolumbiaan. Nykyään noin 75 % hutteriiteista asuu Kanadassa, ja 25 % USA:ssa. Nigeriassa ja Japanissa on muutama Bruderhof. Hutteriittien määrä on voimakkaassa kasvussa - lapsia syntyy 9,6 naista kohti - ja liikkestä eroaminen on harvinaista.
[muokkaa] Lisääntyminen
Hutteriittien syntyvyys on D. S. Wilsonin mukaan korkein maailmassa. Hutteriitit eivät kuitenkaan lisäänny vain ihmisyksilöinä vaan myös itse Bruderhof lisääntyy tietyn tarkan kaavan mukaan jakautumalla kahdeksi erilliseksi Bruderhofiksi: Kun Bruderhofin jäsenmäärä alkaa lähestyä 160:ta, Bruderhof ostaa uutta maata ja alkaa rakentaa uutta yhteisöä, johon puolet vanhan yhteisön jäsenistä siirtyy.
Jako lähtijöihin ja jääjiin tapahtuu jakamalla ensin yhteisö kahteen ryhmään niin, että ryhmät ovat mahdollisimman tasavahvat työkyvyn, sukupuolen ja ikärakenteen suhteen. Vanhukset saavat valita ryhmän itse. Molemmat ryhmät pakkaavat tavaransa, minkä jälkeen arvalla valitaan kumpi ryhmä lähtee ja kumpi saa jäädä. Lähtijät nousevat kuorma-autoihin ja siirtyvät tyypillisesti muutaman kilometrin päässä olevaan uuteen Bruderhofiin, toiset purkivat tavaransa.
Erikoinen jakautumistapa edistää ilmeisesti omalta osaltaan Bruderhofien koheesiota.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ilmari Vesterinen, Geishat ja muita etnologisia kirjoituksia. Karisto Oy, Hämeenlinna (1992)
- D.S. Wilson, Darwins Cathedral: Evolution, Religion, and the Nature of Society. The University of Chicago Press, Chicago and London (2003)
