Ideologia
Wikipedia
Ideologia on ideoiden kanonisoitunut kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai rutiininomaiseksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, luokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.[1]
Se on sisäistetty kokoelma mielipiteitä, arvioita tai uskomuksia, niitä yhteensitovaa teoriaa sekä paradigmaa, josta teorian ja todellisuuden suhdetta tarkastellaan. Yleensä ideologia on nimenomaan poliittista ajattelua. Poliittiseen ideologiaan sisältyvät tietyt arvot ja keinot näiden saavuttamiseksi. Toisinaan konfliktit eri ideologioiden tai poliittisten ajattelutapojen välillä koskevat arvoja, toisinaan taas arvoista ollaan periaatteesta samaa mieltä, mutta keinoista eri mieltä.
Ideologia-sanaa voidaan käyttää sekä kielteisessä että myönteisessä mielessä. Termin kielteiset konnotaatiot liittyvät siihen, että viitataan ikään kuin irrationaaliseen ajatteluun - voidaan esimerkiksi sanoa jonkun olevan "ideologian sokaisema". Karl Marx käytti termiä ennen kaikkea negatiivisessa mielessä viitaten ns. väärään tietoisuuteen. Nyttemmin ideologiasta on puhuttu paitsi vähättelevässä tarkoituksessa myös sinänsä neutraalisti tai tarpeellisenakin asiana.
Valtaapitäväksi (dominantiksi tai hegemoniseksi) muuttuessaan ideologia voi arkipäiväistyä suhteellisen huomaamattomaksi ajattelutavaksi ja rutiiniksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Poliittiset ideologiat
Poliittisiksi makroideologioiksi voidaan kutsua liberalismia, sosialismia ja konservatismia.[2] Niiden alamuotoina ja osin sekoituksina, ehkä osin myös ne ylittävinä, taas voidaan nimetä esimerkiksi seuraavia: anarkismi, environmentalismi, fasismi ja kansallissosialismi, islamismi, kommunismi, kommunitarismi, kristillisdemokratia, libertarismi ja sosiaaliliberalismi, monarkismi, nationalismi, progressivismi, siionismi, sosiaalidemokratia.
Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, ovatko feodalismi, merkantilismi ja kapitalismi vastaavalla tavalla poliittisia ideologioita vai lähinnä tietyille talous- ja yhteiskuntajärjestyksille annettuja nimiä. Myös osaa aiemmin mainituista ideologioista pyritään usein käyttämään puhtaasti teknisinä käsitteinä; toisaalta juuri ideologian epäpoliittiseksi naamioiminen (normaalistaminen, luonnollistaminen) on yksi ideologisen vaikuttamisen keino.[3]
Poliittisen ideologian paradigma ja todellisuuskäsitys voidaan joskus sisällyttää hyvin moniin elämänalueisiin, esimerkkinä vaikkapa Neuvostoliitto, jossa marxismi-leninismi sisällytettiin muun muassa taiteeseen ja erilaisiin tieteen tutkimuskohteisiin. Niin ikään fasismilla on käytännössä esiintyessään tavannut olla poliittisten näkemysten lisäksi vahva esteettinen ihanne sekä ihmiskuva. Kriitikkojen mukaan myös kapitalismi on niin sanotusti uusliberalistisessa vaiheessaan asettanut entistä useamman elämänalan sisällöksi taloudellisen tehokkuuden ja yksityisen eduntavoittelun - sekä sitä korostavan yksilökäsityksen - ja tuonut täten julki ideologiset piirteensä.[4]
Toisaalta poliittinen ideologia ei välttämättä pyri määrittämään vastauksia kaikkiin eri elämänalojen kysymyksiin, vaikka ideologiaan poliittisen näkemyksen lisäksi liittyisikin elämänfilosofiaa.
Myös feminismi ja ekologinen ajattelu nähdään joskus - joko edistyksellisessä tai negatiivisessa mielessä - poliittisina ideologioina. Ideologista toki voi olla myös sukupuolisen tasa-arvon tai ekologisen ajattelun vastustaminen.
[muokkaa] Ideologia arkipäiväisenä käytäntönä
Tietyssä mielessä jokaisella yhteiskunnalla on arkipäiväinen ideologiansa: se kuvastuu ns. yleisessä mielipiteessä ja arkitietämyksessä – se on ikään kuin matriisi, joka jää usein havaitsematta (fiktiivisenä, dramatisoituna kuvauksena asiasta vrt. elokuva Matrix).
Dominantti eli valtaapitävä ideologia esittäytyy usein "neutraalina" vedoten tarkastelutta jääviin ennakko-oletuksiin. Kun dominantti ideologia ei tunnista omaa ideologisuuttaan, siitä käsin saatetaan pitää kaikkia poikkeavia ideologioita liioiteltuina ja ohittaa ne ”ideologisina” riippumatta siitä, miten niiden näkemykset täsmällisemmin ottaen on perusteltu.[5]
[muokkaa] Ideologian käsite marxilaisessa teoriassa
Ideologian käsitteen marxilaista teoretisointia ei käsitettä tarkasteltaessa voida ohittaa. Sen piirissä on tarkasteltu kriittisesti mm. ideologian mahdollisesti arkipäiväistynyttä luonnetta. Marxilaisessa ajattelutraditiossa käsitteen ala on varsin laaja ja poikkeaa hieman siitä, miten termi yleiskielessä ymmärretään.[6]
Marxilaisittain ideologian käsite ei viittaa niinkään tietoiseen oppijärjestelmään kuin historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallistaviin käytäntöihin ja instituutioihin, kulttuuriset muodostumat mukaan luettuna. Ideologialla, etenkin hallitsevalla ideologialla, on piiloista vaikutusvaltaa ihmisten tapaan elää, toimia ja ajatella elämänsä ja toimintansa ehtoja. Ideologinen johtoasema eli hegemonia toteutuu usein epäsuorasti, sillä se ei perustu vain julkilausuttuihin päätelmiin tai kohdattuihin pakkoihin vaan myös kutsuihin, suostumuksiin ja huomaamattomasti suuntaaviin paineisiin. Käsitteen sisältöön ovat vaikuttaneet mm. Antonio Gramsci, Raymond Williams ja Louis Althusser. [7]
Monet tieteenalat tai tieteelliset suuntaukset (kuten poliittinen filosofia, yhteiskuntafilosofia, kansantaloustiede, sosiologia, sosiaalipsykologia, kulttuurintutkimus ja kirjallisuudentutkimus) ovat soveltaneet marxilaista ideologiateoriaa olematta kuitenkaan sitoumuksellisesti marxilaisia.
[muokkaa] Viitattu kirjallisuus
- ↑ Yleisiä sanakirjamääritelmiä mukaillen ja ideologiateoriaa tiivistäen.
- ↑ Michael Freeden 2003, Ideology: A Very Short Introduction. Oxford & New York: Oxford University Press.
- ↑ Ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso
- ↑ Ks. esim. David Harvey 2005, A Brief History of Neoliberalism. Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998, Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- ↑ Mukaillen englanninkielistä Wikipediaa hakusanasta Ideology. Tieto haettu 19.1.2007.
- ↑ Marxilaisesta ideologiakritiikistä ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso
- ↑ Mikko Lahtinen, "Marxin puolesta". Filosofinen aikakauslehti niin & näin 1/2002
[muokkaa] Muuta kirjallisuutta
- Adorno, Theodor W. & Horkheimer, Max 1999 (1944/1947). Dialectic of Enlightenment. Translated by John Cumming. London & New York: Verso.
- Ahmavaara, Yrjö (1987): Esseitä tästä ajasta. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-14679-X.
- Kallio-Tamminen, Tarja (toim.) (1994): Messianismi. Kosmos-sarja. Helsinki: Vihreä sivistysliitto. ISBN 951-97115-0-3.
- Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.) 1996. Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ideology: Political and Historial Contexts, sanakirjamainen käsitehistoriallinen kuvaus
- Ideologieforschung (saksaksi)
- Ideology, ideologian käsitteestä nykymarxilaisittain (englanniksi)
