Ikebana
Wikipedia
Ikebana (jap. 生け花 tai いけばな), myös kadō (jap. 華道), on japanilainen kukkienasettelun taidelaji. Ikebanassa materiaaleina käytetään paitsi oksia, lehtiä, nurmikkoa ja kukkia, myös kukka-asetelmiin harvemmin yhdistettyjä materiaaleja kuten metallia, kiviä, kangasta tai jopa esineitä. Siinä kukkien asettelulla pyritään yhdistämään luonto ja ihmisyys. Ikebanan juuret löytyvät buddhalaisuudesta, ja munkien temppeleihin valmistamissa uhrikukka-asetelmissa. Taito oli 1800-luvulle saakka sallittu ainoastaan miehille, mutta sittemmin sitä ryhdyttiin opettamaan myös naisille.
Asetelma tehdään yhdestä suunnasta katsottavaksi ja se asetetaan näytteille seinän viereen. Symbolinen katsoja ikebanalle on aurinko. Oksia ja kukkien varsien lehtiä harvennetaan ja asetelma rakennetaan kukkasiilin tai varsia lävistävien tukitikkujen avulla. Lehtien sijoittelussa katsotaan, että tuuli pystyisi puhaltamaan oksien läpi. Kukkien pienin nuppu pyritään jättämään ylimmäksi ja näyttävimmät osat sijoitetaan etualalle[1].
[muokkaa] Lähteet
- Fält, Nieminen, Tuominen, Vesterinen (1994): Japanin kulttuuri, s. 231-232. Otava. ISBN 951-1-12746-2.
- ↑ Kirsti Tallila, Friendship Through Flowers, Ruukkupuu 1/2007 s. 40-42. Kureeri. ISSN 1795-0554.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ikebana International (englanniksi)
- Ikebana – japanilainen kukkien ja oksien asettelun taide
- Suomalais-japanilainen yhdistys: Ikebana – Elävät kukat
