Ilmalämmitys
Wikipedia
Ilmalämmitys on lämmönjakotapa, jossa huoneisiin puhalletaan lämmintä ilmaa. Ilma lämmitetään erillisessä ilmalämmityskoneessa joko sähköllä, vesikiertoisesti tai lämpöpumpulla (joka voi olla vesikiertoinen sekin).
Ilmalämmitystä käytetään nykyään lähinnä teollisuusrakennuksissa. Lämmin ilma tuodaan huoneisiin joskus lattiassa ikkunoiden alla olevista venttiileistä, jolloin vähennetään ikkunoiden vedon tunnetta. Tämä on yksi ilmanjakotapa. Epäkohtana on hiekan ja pienien esineiden ajautuminen lattiaventtiiliin. Toimiva tuloilmaventtiilien sijoitus on myös ikkunan vastaiselle seinälle niin että ilmasuihku suuntautuu ikkunaa päin. Sopivan suuruisella nopeudella tuleva ilmavirta sekoittaa huoneilmaa niin ettei ikkunan edessä vedon tunnetta synny. Poistoilmaventtiili voidaan sijoittaa tuloilmaventtiilin viereen asuinhuoneessa n.30 cm:n etäisyydelle. Tuloilman nopeus venttiilistä estää ilmaa imeytymästä heti vieressä olevaan poistoventtiiliin. Ilmalämmityksen yhteyteen voidaan liittää myös ilman jäähdytys ja kostutus.
Kodin ilmalämmitys tapahtuu nykyään yhä useammin myös ilmalämpöpumpulla, jota ei ole kytketty ilmastointikanaviin lainkaan hyötysuhteen parantamiseksi. Sen sisäyksikkö tuottaa lämpöä pistemäisesti suoraan huoneen sisäilmaan. Tästä johtuen sisäyksikön huolellinen sijoitus lämmitettävän tilan keskeisimpään kohtaan on kriittistä toimivan lämmityksen toteuttamiseksi. Kesäaikaan ilmalämpöpumppu toimii käänteisesti viilentimenä ja tavallisena ilmastointilaitteena.
Ilmalämmitykseksi voitanee laskea myös kiertoilmakojeilla tapahtuva tilojen lämmitys. Kiertoilmakojeissa on vesikiertoinen tai sähkölämmityspatteri, minkä läpi puhalletaan tilan ilmaa joka patterin vaikutuksesta lämpenee (tai jäähtyy, mikäli kyseessä jäähdytyskonvektori). Kiertoilmakojeita käytetään usein tuulikaapeissa, joissa on hetkellinen suurehko lämmöntarve kun ovi avataan.
