Sähkölämmitys

Wikipedia

Sähkölämmitykseksi kutsutaan menetelmää suorittaa lämmitys sähköä^[1] hyväksi käyttäen. Tavallisesti termiä sähkölämmitys käytetään puhuttaessa rakennuksen lämmityksestä vaikka kaikki sähköllä suoritettava työ tuottaa lämpöenergiaa. Sähkölämmitys on lämmitysmuoto, jossa ensisijaisena energialähteenä on sähköenergia itse tuotantotavasta riippumatta, erotuksena esim. maalämmöstä, aurinkolämmöstä, ilmasta tai puulämmityksestä, joissa lämmönjakotapa tai lämpöenergian talteenotto voi vaatia sähköenergian käyttöä.

Sähkölämmitys ei rajoita lämmön jakamisjärjestelmää: esim. sähköllä lämmitetty vesi voidaan johtaa esim. kaukolämpö, patteri- tai lattialämmitysputkistoon tai sähköllä lämmitetty ilma voidaan jakaa ilmalämmitysputkistoon tai ilmastointikoneeseen. Myös tällöin voidaan puhua sähkölämmityksestä, vaikka lämmönjako on toteutettu muulla kuin sähkön avulla.

Lämmitykseen voidaan käyttää suoraa, varaavaa tai osittain varaavaa sähkölämmitysjärjestelmää. Suorassa sähkölämmitysjärjestelmässä kohde lämmitetään huomioimatta massaa, varausominaisuuksia tai sähkön hintatariffeja. Varaavassa sähkölämmitysjärjestelmässä pyritään hyödyntämään varaava massa (tyypillisesti esim. lattialaatta, vesisäiliö, tiilirakennelma, kiviseinä yms.) ja erityisesti sähkön hinnan eri tariffit. Osittain varaava järjestelmä on edellisten sekoitus: osittain varaavassa sähkölämmitysjärjestelmässä hyödynnetään osa massasta, mutta tarvittaessa sekundaarisesti käytetään esim. suoraa sähkölämmitysjärjestelmää, lämpöpumppuja, tulisijoja jne..

[muokkaa] Sähkölämmityksen komponentit

Lämmityskomponentteina käytetään tavallisesti vastuksia (esim. patterit, tasot), kaapeleita (esim. lattialämmityskaapelit), kelmuja (esim. kattolämmityskelmut) tai säteilijöitä (esim. infrapunalämmittimet) ja/tai edellisten yhdistelmiä. Lämpötilan mittaus ja ohjaus tapahtuu termostaatin ja anturin sekä toisaalta esim. erillisen/erillisten releiden (kontakrorit), tariffinohjauslaitteiden (VKO), kellokytkinten, logiikan automatiikan ja tietotekniikan sovellusten avulla.

[muokkaa] Sähkölattialämmitys

Kuten lattialämmityksesä yleensä, niin myös sähkölattialämmityksessä, pyritään hyödyntämään lattian varaavaa massaa tasoittavana ja varaavana elementtinä. Sähkölattialämmitys on mahdollinen myös keveimmissä lattiarakenteissa kuten kipsi- ja puurakenteisissa välipohjarakenteissa.

Varaavassa lattialämmityksessä lattialämmityskaapelit valetaan yleensä lattialaatan sisään betoniin, jolloin lattialaatta toimii varaavana massana. Kaapeliverkkoja ja muita ohuita lattialämmityselementtejä käytetään, mikäli lattian rakenne on liian ohut tai muuten sopimaton kaapelin asentamiseksi tai lattiaan asennetaan lämmitys jälkeenpäin, esimerkiksi remontin yhteydessä.^[2] ^[3]

Lattiassa sijaitsevat sähkölämmityselementit ovat tyypillisesti kaapeleita tai kelmuja, joita on kaupallisesti tarjolla useita eri tyyppejä. Merkittävimmät tekniset yksityiskohdat lattialämmityskaapeleissa ovat ilmoitettu teho, kaapelin pituus ja kaapelin resistanssi. Kaapelit voivat olla esim. määrätehoisia (teho määräytyy pituuden mukaan), valmiiksi päätettyjä (~vakio mitta) tai itserajoittuvia lämmityskaapeleita. Tyypillisimmät tehot pientalojen sähkölattialämmityksissä lienevät luokkaa 60-150 W/m², riippuen käyttökohteesta, pintamateriaaleista, halutusta lämpötilasta, lattian paksuudesta jne..

Sähkölattialämmitys voidaan toteuttaa myös vesi- tai ilmakiertoisena lattialämmityksenä. Vesikiertoisessa sähkölattialämmityksessä lämmitettävä vesi lämmitetään tavallisesti varaavaan säiliöön, hyödyntäen mahdollisesti edullisimpia sähkötariffeja, ja jaetaan edelleen lattialämmitysputkiston avulla haluttuun tilaan. Myös lattialämmitysputket valetaan useimmiten betonin sisään.

[muokkaa] Sähköseinälämmitys

Varaavaa tiilimassaa, kiviseinää, uunia voidaan käyttää varaavana elementtinä varaavassa tai osittain varaavassa sähkölämmitysjärjestelmässä. Tällöin käytetään tyypillisesti lattialämmitykseen tarkoitettuja kaapeleita tai tarkoitukseen suunniteltuja vastuksia.

[muokkaa] Sähkökattolämmitys

Sähkökattolämmitys toteutetaan tyypillisesti lämmityskelmuilla, joita tuotetaan kaupallisesti useina eri leveyksinä, pituuksina ja tehoina. Kelmut sijoitetaan kattoverhousmateriaalien alle. Tyypillisimmät tehot lienevät luokkaa 150 W/m2. Myös patterien tai säteilylämmittimien sijoittaminen kattoon (pintaan) on mahdollista.

[muokkaa] Sähköikkunalämmitys

Lämmitettävässä ikkunassa lasi on pinnoitettu läpinäkyvällä, sähköä johtavalla kalvolla. Tyypillisimmät käyttökohteet ovat isoissa ikkunoissa, joissa lämmitetty lasi on kaksin- tai kolminkertainen eristyslasielementti, laminaatti tai näiden yhdistelmä. Sähkölämmityslasin toiminta perustuu selektiivislasin sähköä johtavaan kovapinnoitteeseen, johon elektrodit on kytketty. Selektiivikerroksen päällä on suojalasi. Pinnoitteessa kulkeva sähkövirran aiheuttama pitkäaaltoinen lämpösäteily heijastuu lasirakenteesta haluttuun suuntaan.^[4]

[muokkaa] Mukavuus sähkölämmitys

Mukavuus lämmitykseksi kutustaan tapaa lämmittää kohdetta perustelemalla lämmittämistä subjektiivisilla ja empiirisillä syillä. Mukavuus sähkölämmitystä ovat esim. pesutilan lattian tai pelin lämmittäminen, laattalattian tietyn osan lämmittäminen, lämpötyynyjen –mattojen ja sähkötekstiilien käyttö, saappaiden kuivatuslaitteet, auton sisätilan lämmittimet, auton isuinlämmitys, moottorisahan kädensijan lämmitys jne..