Lattialämmitys
Wikipedia
Lattialämmitys on rakennusten lämmönjakotapa, jossa rakennuksen lattiassa kiertävä lämmitysaine tai sähkövastus luovuttaa lämpöään lattiaan ja lattiasta lämpö edelleen siirtyy huoneilmaan. Yleisimmät toteutustavat ovat vesikiertoinen ja sähköinen lattialämmitys. Lisäksi on olemassa ilmakiertoinen lämmitys. Lattialämmitys perustellaan yleensä empiirisillä, subjektiivisilla mukavuussyillä, sillä jalan alla lämmin lattia koetaan miellyttäväksi.
Lattialämmitystä käytetään muun muassa omakotitaloissa, sillä se soveltuu parhaiten rakennuksiin, joissa tarvitaan ympärivuoro- ja vuosikautista lämmittämistä. Lämpölaajenemisen estämiseksi lämmitys asennetaan usein koko lattiapinta-alalle. Lattialämmitys lämmittää sisäilmaa tasaisesti ja tämä vaikuttaa mm. rakennuksen ilmastointiin. Lattialämmitys kuivattaa lattian, joten sitä käytetään usein kosteissa tiloissa, vaikka rakennuksen muut huoneet lämmittäisiin muulla tavalla tai lämmitystä ei tarvittaisi (esim. tropiikissa).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vesikiertoinen lattialämmitys
Vesikiertoisessa lattialämmityksessä vesi lämmitetään yleensä erillisellä lämpökattilalla tai sitten kaukolämmöllä. Keskeisin osa lämmitysjärjestelmää on lattiavalun sisään valettu kokonaan muovinen tai muovilla päällystetty kuparinen putkisto. Putki asennetaan 150 - 300 mm:n välein, riippuen tarvittavasta lämpötehosta. Lisäksi tarvitaan jakotukki, jossa säädetään kullekin alueelle menevää vesivirtaa. Lämmitystehoa säädetään jakotukissa olevalla säätöventtiilillä, joka saa yleensä ohjausviestin huonetermostaatilta. Etenkin lämpöpumppua käytettäessä vesikierron tulee olla matalalämpöinen kohtuullisen hyötysuhteen saavuttamiseksi.
Vesikiertoista lattialämmitystä käytetään toisinaan myös kerrostaloissa kylpy- ja saunatiloissa mukavuutta lisäävänä varusteena. Jälkiasennuksena asennettava lämmitys korottaa lattiaa vähintään 50 mm.
[muokkaa] Sähköinen lattialämmitys
Sähkötoimisessa lattialämmityksessä lattiavalussa oleva kaapeli toimii vastuksena ja lämpenee sähkövirran tehohäviöllä. Lämmitystehoa voidaan säätää huonekohtaisella termostaatilla.
Sähkölämmityksessä voidaan käyttää hinnaltaan edullisempaa yösähköä. Tämä tapa vaatii tavallista massiivisemman lattialaatan, johon lämpö yöllä varataan. Jos yöllä varattu lämpö ei riitä, voidaan käyttää lisäksi kalliimpaa päiväsähköä.
[muokkaa] Ilmakiertoinen lattialämmitys
Ilmakiertoinen lattialämmitys on periaatteelta kuin vesikiertoinen mutta kiertoaineena on ilma. Ilma kiertää putkessa suljetusti eli se ei sekoitu sisäilman kanssa. Ilman ominaislämpökapasiteetti on huomattavasti alhaisempi kuin veden eli sama massa ilmaa samalla lämpötilan muutoksella luovuttaa tai sitoo vähemmän lämpöä kuin vesi. Kun lisäksi ilma on huomattavasti harvempaa on tarvittava tilavuusvirta vesikiertoista suurempi. Virtausnopeutta ei voi erityisemmin nostaa, joten tarvitaan halkaisijaltaan noin 50 mm putkia. Lämpö siirretään kiertoilmaan yleensä erityisillä lattiaan upotetuilla lämmönsiirtoyksiköillä.
Kiertoputken puhkeaminen esim. remontissa ei aiheuta suuria ongelmia kuten vesiputken puhkeaminen tai kaapeliin osuminen. Yleensäkin ilmakiertoinen lattialämmitys on huoltovapaa.
