Indonesian itsenäisyyssota
Wikipedia
Indonesian itsenäisyyssota (1945-1949) alkoi, kun Hollanti Japanin antauduttua pyrki palauttamaan valtaansa Hollannin Itä-Intian, japanilaisten kanssa yhteistyöhön 1942 ryhtyneiden Sukarnon ja Hatan julistettua Indonesian itsenäiseksi tasavallaksi 17. elokuuta 1945, kaksi päivää sen jälkeen, kun Japani oli ilmoittanut antautuvansa.
[muokkaa] Hollanti pyrkii palauttamaan Hollannin Itä-Intian
Hollanti pyrki palauttamaan valtansa Indonesiassa Hollannin Itä-Intiaksi japanilaisten miehityksen jälkeen Ranskan Indo-Kiinan (Vietnam) tapaan, mutta Saksan miehityksestä heikentyneenä se ei kyennyt siihen itse heti Japanin antauduttua, vaan alueen muodollinen hallinta jäi Kaakkois-Aasian ylipäällikölle, amiraali Louis Mountbattenille. Liittoutuneet päättivät antaa Indonesian olla antautuneiden japanilaisten valvonnassa siihen asti, kunnes Brittiläisen kansainyhteisön joukot saapuisivat Jaavalle syyskuun lopulla 1945. Japanilaiset komentajat sallivat indonesialaisnationalistien hankkia aseita osittain peläten Japanin miehityksestä seuraavia mahdollisia paikallisten kostotoimia.
[muokkaa] Itsenäisyysliike järjestäytyy itsenäisyyttä valmistelevaksi komiteaksi
Indonesian itsenäistymistä varten muodostettu 135-jäseninen (Investigating Committee for Preparatory Work for Indonesian Independence) tutkimuskomitea pyrki indonesialaisvallan vakiinnuttamiseen ennen hollantilaisten palaamista. Kansallisia vaaleja ei ehditty pitämään, minkä vuoksi se muuttui Indonesian keskuskansalliskomiteaksi (Central Indonesian National Committee). Tilanne maassa muuttui sekavaksi lainvalvonnan puutteessa, mm. väestö kapinoi hollantilaisten ja japanilaisten kanssa usein yhteistyössä ollutta paikallista johtoa kohtaan, ja itsenäisyysliikkeen nuorten aktivistien (Pemuda) toimia ei välttämättä voinut erottaa rikollisesta toiminnasta. Lopulta suurin osa väestöstä kuitenkin alkoi vastustaa hollantilaisvallan paluuta.
[muokkaa] Yhteenotot brittien ja hollantilaisten kanssa alkavat
Ensimmäinen suurehko yhteenotto tapahtui 28. lokakuuta 1945 Itä-Jaavan Surabajalla, missä Pemuda ja muut aseistetut indonesialaisryhmät ottivat yhteen brittijoukkojen kanssa satojen kuollessa. Brittikomentaja A.W.S. Mallaby järjesti vastahyökkäyksen, missä 10. marraskuuta - 24. marraskuuta 1945 kuoli tuhansia.
Marraskuussa 1945 Sutan Sjahririn (tai Syahrir) ponnistusten ansiosta Indonesiaan julistettiin uusin parlamentaarisin muodoin tasavalta, minkä tuloksena hän johti kolmea hallitusta tullen sijaisensa Amir Sjarifuddin syrjäyttämäksi kesäkuussa 1947. Sjahrir pyrki eroon japanilaismiehityksen aikana yhteistyöstä tehneistä indonesialaispoliitikoista.
[muokkaa] Hollanti tunnustaa autonomian ja pyrkii federaatioon
Hollantilaiset, ymmärrettyään etteivät kykene ottamaan Indonesiaa haltuunsa entisin ehdoin, suostuivat neuvottelemaan brittien välityksellä indonesialaisten kanssa ja solmivat 12. marraskuuta 1946 Linggajatin sopimuksen Indonesian kanssa. Sopimuksessa Hollanti tunnustaa Indonesian tasavaltalaishallinnon Jaavalla ja Sumatralla, ja Hollanti, Indonesian tasavalta (Jaava ja Sumatra) ja itäiset saaret muodostavat Hollantilais-indonesialaisen unionin. Itäisellä saaristolla olisi löyhä liittovaltiosuhde Indonesian yhdysvaltojen tasavaltaan. Indonesian yhdysvaltojen tasavalta käsittäisi Jaavan ja Sumatran saaret, eteläisen Kalimantan ja suuren idän: Sulawesin, Malukun, pienet Sunda-saaret ja läntisen Uuden-Guinean. Indonesian keskuskansalliskomitea hyväksyi sopimuksen vasta maaliskuussa 1947, ja se allekirjoitettiin hollantilaisten kanssa vasta 25. toukokuuta 1947.
[muokkaa] Hollanti pyrkii kukistamaan indonesialaiset poliisitoimin
21. heinäkuuta 1947 hollantilaiset aloittivat indonesialaisnationalistien vastaisen poliisitoimen väittäen, että Linggajatin sopimusta vastaan oli rikottu. Hollantilaisjoukot ajoivat indonesialaisjoukot pois Sumatralta sekä itäiseltä että läntiseltä Jaavalta eristäen ne Jogjakartan alueelle Keski-Jaavalle. Kansainvälisen tutkinnan tuloksena hollantilaisten operaatiolle ei löydy perustetta.
Yhdistyneet kansakunnat perusti komitean edistämään neuvotteluratkaisua. USS Renvillellä 17. tammikuuta 1948 solmittu sopimus tunnusti Hollannin väliaikaisen hallinnon sen poliisitoimessa indonesialaisilta miehittämään alueeseen, mutta edellytti, että alueiden poliittinen tulevaisuus ratkaistaisiin kansanäänestyksin.
[muokkaa] Myös kommunistit ja islamistit aktivoituvat
Hollantilaisten lisäksi Jaavalla alkoi vaikuttaa myös islamilainen teokratiaan pyrkivä Kartosuwirjon johtama liike, mikä nautti myös kjain (uskonnolliset johtajat) tukea. Sen tavoitteena oli perustaa Indonesian islamilaisvaltio (Negara Islam Indonesia tai Darul Islam). Kartosuwirjo otettiin kiinni ja teloitettiin 1962.
Syntyneessä tilanteessa myös kommunistipuolue PKI ja Tan Malakan johtamat trotskilaiset voimat lähtivät liikkeelle. Syyskuussa 1948 PKI otti yhteen Indonesian tasavaltalaisjoukkojen kanssa Surakartassa. Kommunistit perääntyivät Itä-Jaavalle Madiuniin kehottaen väestöä kapinaan. Tasavaltalaisjoukot surmasivat PKIn johtaja Musson.
[muokkaa] Yhdysvallat kääntyy Indonesian kannalle
Yhdysvallat muutti suhtautumistaan ja alkoi painostaa Hollantia suostumaan indonesialaisten itsenäisyysvaatimuksiin, koska piti Indonesian tasavaltalaisia takeena antikommunistisesta toiminnasta, vaikka Hollanti oli aikaisemmin yrittänyt esittää kansallisuusliikkeen muodostavan päinvastoin kommunistisen uhan Indonesiassa. PKI muodostui uudelleen 1960-luvulla poliittiseksi voimaksi.
Madiunin tapahtumien jälkeen hollantilaisjoukot ryhtyivät toiseen poliisitoimeensa indonesialaisia vastaan. 19. joulukuuta 1948 otettiin kiinni Jogjakarta. Tasavaltalaispresidentti Sukarno sekä varapresidentti ja pääministeri Hatta niin ikään otettiin kiinni ja karkotettiin Bankalle Pohjois-Sumatralla.
[muokkaa] Hollanti alistuu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan
Hollannin kovat otteet herättivät pahennusta Yhdistyneiden kansakuntien vastaitsenäistyneiden aasialaisvaltioiden keskuudessa, mm. Intiassa, mikä sai Yhdysvallatkin huolestumaan. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi tammikuussa 1949 päätöksen, jonka mukaan Hollannin oli palautettava tasavaltalaishallinto Indonesiaan. Hollannin oli myös annettava kaikki valta indonesialaisille 1. heinäkuuta 1950 mennessä.
Asiaa koskevat pyöreän pöydän neuvottelut käytiin Indonesian tasavallan, Hollannin poliisioperaation jälkeen perustaman Indonesian federaation ja Hollannin hallituksen kesken Haagissa 23. elokuuta – 2. marraskuuta 1949.
Hollanti myöntyi suvereniteetin myöntämiseen Indonesialle, mutta läntinen Uusi-Guinea jäi sen haltuun. Tasavaltalaiset puolestaan sitoutuivat pitämään perustuslakia säätävän kansankokouksen vaalit ja suostuivat maksamaan Hollannille 4,3 miljardiin guldeniin nousevan Indonesian velan. Hollanti luopui Indonesiasta 27. joulukuuta 1949.
