Louis Mountbatten
Wikipedia
Louis Francis Albert Victor Nicholas Battenberg, v:sta 1917 Mountbatten (25. kesäkuuta 1900 – 27. elokuuta 1979) oli Britannian Kaakkois-Aasian joukkojen komentaja ja Intian viimeinen varakuningas 1947.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aristokraatti
Hänen isänsä oli saksalaissukuinen aristokraatti ja äitinsä Hessenin suurherttua Ludvig IV:n tytär prinsessa Alice. Louis Battenberg meni 1914 isänsä tapaan Britannian laivastoon kadetiksi Osborneen. Hänen isänsä joutui eroamaan saksalaisuuttaan Britannian ensimmäisen merilordin tehtävästä. Kuninkaan tapaan muuttivat Battenbergit sukunimensä englantilaiseksi Mountbatteniksi vuonna 1917.
[muokkaa] Hävittäjän päällikkö
Toisen maailmansodan alussa Louis Mountbattenista oli tullut hävittäjä HMS Kellyn päällikkö. Alus selvisi torpedohyökkäyksestä, mutta syöksypommittaja upotti sen lopullisesti.
[muokkaa] Yhdistettyjen operaatioiden esikunnan päällikkö
Vuonna 1941 Winston Churchill nimitti hänet yhdistettyjen operaatioiden esikunnan päälliköksi. Hän suunnitteli mm. hävittäjä Cambeltdownin operaation St. Nazairen satamassa, missä se lastattiin räjähteillä ja ajettiin päin kuivatelakkaa sekä valvoi epäonnistuneen Dieppen maihinnousun 1942, missä 5000 sotilaan vahvuisesta osastosta 70 % kaatui tai haavoittui.
[muokkaa] Kaakkois-Aasian joukkojen komentaja
1943 Mountbatten lähetettiin Kaakkois-Aasian joukkojen komentajaksi, missä hän aloitti moraali-monsuuni-malaria -ohjelman. Arakan ja Imphalin voitot mursivat käsityksen japanilaisten voittamattomuudesta. Hyvin huollettuina brittijoukot jatkoivat aktiivista taistelua myös monsuunisateiden aikana. Malarian ja muiden trooppisten sairauksien vuoksi hän perusti lääketieteellisen neuvontaosaston, missä tutkijat vaihtoivat kokemuksia sotilaslääkäreien kanssa onnistuen alentamaan sairas:kaatunut -suhteen 120:1: stä 10:1 :een vuodesta 1943 vuoteen 1945 mennessä.
Kenraali Slimin johdolla japanilaiset onnistuttiin tunkemaan Burmasta Meiktilan ja Mandalayn voittojen sekä Rangooniin toukokuussa 1945 tapahtuneen maihinnousun avulla. Japanin antauduttua päinvastoin kuin yhdysvaltalainen Douglas MacArthur salli japanilaisten upseerien pitää samurai-miekkansa Mountbatten edellytti, että ne nimenomaan vaaditaan luovutettaviksi, jottei japanilaisille jäisi epäselvyyttä sodan voittajasta. Sodan jälkeen Mountbatten palveli siviilihallinnon tehtävissä Kaakkois-Aasiassa. Hän uskoi, että länsivallat voisivat olla yhteistyössä nationalistien kanssa ja että Atlantin julistuksen itsemääräämisoikeuden periaatetta tulisi noudattaa myös Burmassa ja Malaijilla.
[muokkaa] Intian viimeinen varakuningas
1947 Britannian pääministeri Clement Attlee nimitytti kuninkaalla Mountbattenin Intian viimeiseksi varakuninkaaksi valvomaan Intian itsenäistymistä Intiaksi ja Pakistaniksi. Näiden itsenäistyttyä hän palveli laivastoa Välimerellä 1948-1956 sekä tuli 1958 nimitetyksi puolustusvoimien esikuntapäälliköksi, missä hän valvoi sotaministeriön, ilmailuministeriön ja amiraliteetin yhdistämistä puolustusministeriöksi. Mountbatten osallistui myös ydinasepolitiikkaan, mm. Britannian ensimmäisen ydinsukellusveneen, HMS Dreadnoughtin rakennuttamiseen.
[muokkaa] Brittiläisen imperiumin elävä vertauskuva
Mountbatten vetäytyi eläkkeelle. Elisabeth II nimitti hänet henkivartiokaartinsa everstiksi.
[muokkaa] Kuolema
Mountbatten kuoli 27. elokuuta 1979 salamurhan uhrina lomaillessaan kesäasunnollaan Mullaghmoressa, Sligon kreivikunnassa, Irlannin tasavallassa. Mountbatten ja kolme muuta kuolivat IRA:n moottoriveneeseen asentamaan pommiin Donegalin lahdella
