Jalokivi
Wikipedia
Jalokivet ovat kiiltäviä, vahvasti valoa taittavia, läpinäkyviä, kauniinvärisiä tai värittömiä sekä kovia mineraaleja, jotka kauneutensa, kestävyytensä ja harvinaisuutensa vuoksi ovat haluttuja ja arvokkaita. Ero jalokivien ja puolijalokivien eli korukivien välillä on tulkinnanvarainen; tiukimpien määritelmien mukaan vain Mohsin kovuuden 7,5 ylittävät kivet voidaan laskea jalokiviksi, kun arkikielessä kaikki koruissa käytettävät kivet täyttävät usein jalokiven kriteerit. Jalokiville käytetään yleensä viistehiontaa, joka tuo kiven kauneuden parhaiten esiin. Jalokiviä tutkiva tiede on nimeltään gemmologia.
Kaikki jalokivet koostuvat tietystä mineraalista, tosin ne saattavat sisältää tietyn värin aiheuttavia epäpuhtauksia. Myös sulkeumat kuuluvat tiettyihin jalokiviin, kuten smaragdiin, ja aiheuttavat esimerkiksi korundissa arvostetun tähti-ilmiön. Vain verrattain harvat jalokivimineraalien kappaleet täyttävät jalokiven laatuvaatimukset; useimmiten kiteiden kehittyminen on häiriintynyt tai ne ovat keränneet itseensä liikaa epäpuhtauksia ja sulkeumia, jolloin niistä on tullut sameanvärisiä ja läpinäkymättömiä. Jalokiviluokan kivet ovat keskimäärin hyvin pieniä, ja niiden arvo painoa kohden kasvaa huomattavasti koon kasvaessa.
Jalokivien paino mitataan karaateissa; yksi karaatti vastaa 0,2 grammaa. Jalokiville on kehitetty lukuisia eri hiontatyyppejä, jotka ovat erikoistuneet tiettyjen kivien ominaisuuksien korostamiseen. Timantilla ylivoimaisesti suosituin hiontamuoto on briljantti, jonka viisteiden kulmat on suunniteltu tuomaan timantin loisto ja värileikki esiin mahdollisimman hyvin. Läpinäkymättömät kivet tavallisesti pyöröhiotaan. Hionta tapahtuu timanttijauheen tai smirkelin avulla.
Jalokivien harvinaisuudesta johtuen niitä on jo pitkään pyritty jäljittelemään. 1800-luvulta alkaen on kyetty valmistamaan teollisesti synteettisiä jalokiviä, kuten synteettistä korundia ja spinelliä. Timanttia jäljittelemään on kehitetty useita erilaisia keinotekoisia mineraaleja, kuten zirkonia. Jalokivien väärennökset ovat myös yleisiä; tavallisesti ne on valmistettu lasista, jolloin ne on helposti erotettavissa mikroskoopin avulla aidosta kivestä pienten ilmakuplien perusteella. Eräitä jalokiviä kuumakäsitellään tietynlaisen värin tai voimakkaamman sävyn aikaansaamiseksi.
Jalokiviä esiintyy muun muassa tiettyjen kivilajien huokosissa sekä jokien soraesiintymissä, joihin jalokivet ovat muita kiviä painavampina rikastuneet. Jalokivikaupan suurimpia keskuksia ovat Lontoo, Pariisi ja New York. Hiontapaikoista merkittävimmät ovat perinteisesti olleet Amsterdam, Antwerpen ja Lontoo.
[muokkaa] Jalokivimineraaleja
- timantti
- korundi: rubiini (punainen), safiiri (muut värit)
- krysoberylli ja sen väriävaihtava muunnos aleksandriitti
- spinelli
- topaasi
- berylli: smaragdi (syvänvihreä), akvamariini (vaaleansininen) ym.
- turmaliini: useita muunnoksia
- zirkoni
- granaatti: useita muunnoksia
- zoisiitti: tansaniitti
- kordieriitti
- oliviini (pehmeä; lasketaan usein myös korukiveksi)
- opaali (pehmeä ja jalona läpinäkymätön; lasketaan toisinaan jalokiveksi arvokkuutensa takia)
On olemassa myös useita muita periaatteessa jalokiven kriteerit täyttäviä mineraaleja (muun muassa euklaasi, fenakiitti ja andalusiitti), mutta jotka eivät ole saavuttaneet muiden kuin keräilijöiden suosiota. Syynä saattaa olla tuottoisten esiintymien vähäisyys ja vaikeapääsyisyys, kiven sopimattomuus korukäyttöön tai epäsuosittu värisävy.
