Jehovan todistajien kuri seurakunnissa

Wikipedia

Uskonto Osa artikkelisarjasta Jehovan todistajat

Järjestö Jehovan todistajien historia Jehovan todistajien eskatologia Raamatuntulkinta Vartiotorniseura Hallintoelin Kuri seurakunnissa Jehovan todistajien tavat Suhtautuminen vereen Betel-koti
Henkilöitä Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford Nathan Homer Knorr Frederick William Franz Milton G. Henschel Don A. Adams
Kriitikoita Raymond Franz
Kirjoja Uuden maailman käännös
Lehtiä Vartiotorni Herätkää!
Muut Valtakunnansali Luettelo oppimuutoksista Raamatuntutkijat Jehovan todistajat Suomessa

Jehovan todistajien seurakuntia ohjaa vanhimmisto. Se järjestää seurakunnan saarnaamis- ja kokoustoiminnan, juoksevat asiat, paimentamisen ja tarvittaessa myös kurinpidon. Seurakunnan käytäntöjä ohjaavat pääperiaatteet ovat julkisia, tarkimmat ohjeet on tarkoitettu vain vanhimpien käyttöön. Pääperiaatteet seurakunnan organisaatiosta ja jäsenten kartettavasta käytöksestä ja pyrkimyksestä näiden ohjeiden Raamatulliseen perusteluun on esitetty Vartiotorni-seurankirjoissa ja lehti Vartiotornin pääkirjoituksissa. Nämä ovat paitsi julkisia, myös täysimittaisessa yleisölevityksessä olevia julkaisuja. Täsmällisempiä tietoja järjestörakenteen yksityiskohdista esitetään vain uusille julistajille annettavassa kirjassa "järjestetyt tekemään jehovan tahto (ja sen edeltäjissä)". Tämän kirjan loppuosa tarkastellaan kasteelle aikovien kanssa, jotta varmistuttaisiin, että he ymmärtävät Jehovan todistajien uskon perusopetukset ja haluavat tulla osaksi Jehovan todistajien järjestöä. Lisäksi seurakunnan vanhimmistoilla on käytettävissään Vartiotorni-seuran julkaisema kirja Kiinnittäkää Huomiota Itseenne ja Koko Laumaan, johon on koottu täsmennyksiä menettelytapoihin seurakunnan kurinpitoa ja oikeudellisia toimia varten. Tämä kirja on tarkoitettu vain vanhimpia varten: siihen ei viitata muussa Vartiotorni-seuran julkiseksi tarkoitetusssa kirjallisuudessa eikä seurakunnan julistajien ei ole mahdollista saada sitä tarkasteltavaksi. Näitä ohjeistuksia täydennetään aika ajoin kirjeillä seurakuntien vanhimmistoille, Vartiotornin pääkirjoituksilla ja Lukijoiden Kysymyksiä - palstalla.

[muokkaa] Merkitseminen

Jos joku jäsen toimii Jehovan todistajien raamatuntulkinnan mukaan epäraamatullisesti tavalla, mutta ei kuitenkaan niin vakavasti, että hänet voitaisiin erottaa, hänet merkitään. Tällaista voisi olla esimerkiksi toisten asioihin sekaantuminen tai taloudelliset keinottelut. Merkitsemisen tarkoitus on rajoittaa seurustelua häiritsevästi käyttäytyvän kanssa, saada hänet häpeämään, ymmärtämään väärän toimintansa ja samalla estää muita omaksumasta samanlaisia vääränlaisia toimintatapoja. ^[1] Merkitseminen tapahtuu yleensä kokouksessa pidetyn puheen välityksellä jossa käsitellään kyseistä väärää toimintaa, mainitsematta väärintekijän nimeä. Tämän puheen jälkeen ne seurakuntalaiset, jotka ovat asiasta selvillä, rajoittavat sosiaalista kanssakäymistä kyseistä toimintaa harjoittavien kanssa. ^[2]

[muokkaa] Julkinen ojennus

Julkinen ojennus liittyy vakavampiin synteihin kuin ne, joista seuraa merkitseminen. Julkinen ojennus tapahtuu seurakunnan palveluskokouksessa, jossa joku vanhin käy ilmoittamassa ketä on ojennettu. Jos synti ei ole muiden tiedossa, silloin ojennus annetaan yksityisesti. Jos synnistä tietää vain pieni joukko, silloin vanhimmat saattavat kutsua joukon koolle ja ojentaa syntistä pienen joukon edessä. Jos synti on suurimman osan tiedossa, nuhtelu tapahtuu julkisesti. Yleensä silloin pidetään nuhtelun lisäksi puhe, joka käsittelee kyseistä väärintekoa mainitsematta nimiä. Kaikissa tapauksissa joissa jotakin seurakunnan jäsentä ojennetaan, siitä seuraa jonkinlaisia rajoituksia.^[3] Rajoituksia saattavat olla esimerkiksi kielto pitää puheita, käyttää julkisia puheenvuoroja, tai pitää rukouksia seurakunnan kokouksissa. Rajoitusten pituuden määrittelevät vanhimmat tapauskohtaisesti. Ojennettu henkilö ei voi osallistua vakituiseen tai osa-aikaiseen tienraivauspalvelukseen ainakaan vuoteen siitä lähtien kun nuhtelu on annettu.^[4]

[muokkaa] Erottaminen seurakunnasta

Jos joku seurakunnan jäsen tekee jonkin vakavan synniksi eli väärinteoksi kutsutun asian, hänen tulisi tunnustaa se rukouksessa Jumalalle ja myös kertoa siitä vanhimmistolle. Jos joku jäsen näkee toisen jäsenen tekevän vakavan väärinteon, hänen tulisi kehottaa kyseistä väärintekijää katumaan ja tunnustamaan väärintekonsa seurakunnan vanhimistolle. Jos väärintekijä ei toimi näin, ja teosta on todisteita, tulisi väärinteon nähneen tai muuten siitä tietoiseksi tulleen kertoa asiasta vanhimmistolle. Vartiotorni-lehti kehottaa harkitsemaan jopa ammatillisen vaitiolovelvollisuuden rikkomista, kun kyseessä on seurakunnan jäsenen vakava väärinteko, joka on tullut ilmi toiselle, esimerkiksi sairaalahenkilökunnassa työskentelevälle, Jehovan todistajalle. Tällainen tapaus voisi olla esimerkiksi naimattomalle Jehovan todistaja -potilaalle tehty abortti.^[5]

Kun vanhimmisto saa tiedon väärinteosta, he käyvät keskustelemassa väärintehneen kanssa. Mikäli teolle on vähintään kaksi todistajaa tai tekijän tunnustus, asiassa ryhdytään toimenpiteisiin. Myös voimakas aihetodiste, esimerkiksi aviorikostapauksessa avioliiton ulkopuolinen raskaus tai vähintään kahden silminnäkijän todistus siitä, että syytetty on yöpynyt kahdestaan samassa asunnossa vastakkaista sukupuolta olevan ei-sukulaisen kanssa, on riittävä todiste. ^[6] Tapauksen käsittelyssä voidaan päätyä seurakunnasta erottamiseen mikäli tehty rikkomus on vakava ja henkilö ei osoita katumusta. Erottaminen seurakunnasta vaatii aina oikeuskomitean käsittelyn, jossa vanhimmistosta valittu ei-asianosaisten vanhinten ryhmä arvioi synnin vakavuutta, henkilön katumusta ja halua toimia Jehovan todistajana.

[muokkaa] Oikeuskomitea

Kun jokin seurakunnan jäsenenen tekemä vakavaksi luokiteltu synti tulee vanhimpien tietoon, kolmesta viiteen vanhinta muodostaa oikeuskomitean^[7], jossa syytettyä kuulustellaan. Vanhimmat pyrkivät ensisijaisesti palauttamaan henkilön liikkeen raamatuntulkinnan mukaisen toimintaan ja ajatteluun, ja erottamiseen tulisi päätyä vasta, kun ojentaminen ei näytä olevan mahdollista. Oikeuskomitean istunnossa syytetyltä kysellään tapahtumien tarkka kulku ja vanhimmat kuuntelevat hänen vastauksiaan. Sen lisäksi oikeuskomiteassa voidaan käyttää ulkopuolisia todistajia jos sellaisia on käytettävissä. Kuitenkaan tarkkailijoita tai muita ulkopuolisia ei sallita. Oikeuskomiteaan ei saa tuoda minkäänlaisia nauhoitusvälineitä. Tapahtumien kulun kuvailun lisäksi syytetyllä on mahdollisuus tulla vapaasti kuulluksi.^[8] Oikeuskomiteassa kuulustelijana ja tuomaristona toimiva vanhimmisto tekee päätöksen, jonka täytyy olla yksimielinen. Jos henkilö vanhimmiston tulkinnan mukaan osoittaa katumusta ja haluaa olla Jehovan todistaja, hän säilyttää seurakunnan jäsenyyden. Jos taas katumuksesta ei voida vakuuttua, rikkomusta esimerkiksi salaillaan, jatketaan tai sitä puolustellaan omilla järjestön opetuksesta poikkeavilla raamatunsovelluksilla, tekjä erotetaan seurakunnasta.

Esimerkiksi seuraavat synnit luokitellaan sellaisiksi räikeiksi synneiksi, jotka katumattomina tekoina johtavat erottamiseen seurakunnasta:

Esiaviollinen seksi, aviorikos
Homoseksuaalinen seksi
Luopumus: se, että kiistää jonkin Jehovan todistajien perusopetuksista tai osallistuu aktiivisesti muun uskontokunnan toimintaan
Se, ettei karta verta
Uhkapelien pelaaminen
Tupakan polttaminen
Alkoholin liiallinen väärinkäyttö
Äänestäminen poliittisissa vaaleissa tai ehdolle asettuminen
Asepalveluksen suorittaminen
Joulun, pääsiäisen tai muun ns. kristikunnan juhlapäivän viettäminen

Mikäli henkilö tulee erotetuksi seurakunnasta, päätöksestä on mahdollista valittaa seitsemän päivän kuluessa. Mikäli erotettu valittaa, valituksen käsittelee erikseen nimitettävä valituskomitea. Raportit oikeuskomiteassa käsitellyistä asioista säilytetään seurakunnan arkistossa.^[9] Oikeuskomiteassa annetuista rangaistuksista eli rajoituksista ilmoitetaan uuteen seurakuntaan, mikäli rajoitukset ovat voimassa kun henkilö muuttaa toiseen seurakuntaan. Näitä tietoja, kuten myöskään tehtyä syntiä, ei lueta julkisesti seurakunnalle, eivätkä ne vaikuta henkilön asemaan seurakunnassa enää rajoitusten päättymisen jälkeen.

[muokkaa] Erottamisen jälkeen

Kerran vuodessa vanhimmiston jäsenet pyrkivät käymään kunkin seurakunnan alueella asuvien erotettujen luona keskustelemassa tarkoituksenaan ohjata erotettua hakeutumaan takaisin seurakunnan piiriin. Mikäli erotettu päättää hakeutua takaisin seurakunnan yhteyteen, tulee hänen muun muassa lopettaa sen synnin harjoittaminen, jonka takia hänet erotettiin ja osallistua seurakunnan kokouksiin säännöllisesti. Tänä aikana kukaan jäsenistä ei saa keskustella erotetun kanssa.

[muokkaa] Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin

Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin jyrkästi seurakunnastaan erotettuihin henkilöihin ja useimmissa tapauksissa heille puhumisesta kieltäydytään kokonaan. Poikkeukset koskevat lähinnä sukulaisten kanssa asioimista välttämättömissä perheasioissa. Jehovan todistajat näkevät jyrkän suhtautumisen seurakunnasta erotettuihin ylläesitettyjen jälkeen viimeisenä keinona auttaa heitä katumaan ja noudattamaan järjestön oppeja ja moraalia. Jehovan todistajat kehottavat seurakuntalaisia suhtautumaan erittäin jyrkästi seurakunnastaan erotettujen henkilöiden tekemiin synteihin, koska heidän katsotaan harjoittaneen pahaa tietoisina siitä, mitä heidän tekonsa merkitsee. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, heille puhumisesta tarpeettomasti kieltäydytään kokonaan. Jos erotettu tulee valtakunnansalille päästäkseen takaisin seurakunnan yhteyteen, hänet ohjataan seurakunnan vanhinten luo. Seurakunnan jäsenten ei tulisi keskustella erotetun kanssa myöskään valtakunnansalilla sinä aikana, kun erotettu osoittaa katumustaan käymällä kokouksissa. Tämä aika saattaa kestää muutamista kuukausista vuosiin, riippuen täysin tapauksen luonteesta. Takaisin ottamisen jälkeen hengellisessä toiminnassa voi olla jonkin aikaa rajoituksia, mutta alkuperäistä erottamisen syytä ei koskaan tuoda julki seurakunnalle. Niinpä suurin osa seurakunnasta tietää kustakin takaisinottotapauksesta vain sen, ettei henkilö enää harjoita vakavaa syntiä. Käytännössä huomiota kiinnitetään myös siihen, ettei aiemmin erotettuna olleen ja takaisin otetun menneitä tekemisiä enää kaiveltaisi.

Humanitaariset suhteet, kuten perheenjäsenyys, kuitenkin kehotetaan erotetun henkilön karttamisesta huolimatta pitämään: "Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa." ^[10]"- - [Perheenjäsenen erottaminen tai eroaminen] merkitsee väistämättä muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa." ^[11] Mikäli erotettu sukulainen ei asu samassa taloudessa, kuten olisi esimerkiksi kotoa pois muuttaneen aikuisen lapsen suhteessa vanhempiinsa tai aikuisten sisarusten suhteessa toisiinsa, yhteydenpitoa vähennetään ohjeiden mukaan niin paljon kuin mahdollista: "Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin - -" ^[12] Itse seurakunnasta eronnutta kastettua kohdellaan samalla tavalla kuin erotettua, riippumatta eroamisen syystä tai henkilön maailmankatsomuksesta.