Jehovan todistajien verioppi
Wikipedia
| Uskonto Osa artikkelisarjasta |
|
 |
|
|
Järjestö |
|
|
Henkilöitä |
|
|
Kriitikoita |
|
|
Kirjoja |
|
|
Lehtiä |
|
|
Muut |
|
Jehovan todistajat kieltäytyvät verta sisältävien elintarvikkeiden käyttämisestä ja verensiirroista. Tämä opetus perustuu heidän käsitykseensä Raamatun käskystä "karttaa verta". Kieltoa veren syömiseen ja karttaminen muutoin perustellaan heidän mielestään sillä, että veren käyttö on Raamatussa varattu vain syntien sovittamiseen ja näin ollen muunlainen käyttö häpäisisi myös Kristuksen vuodattaman veren arvoa, kuten Jehovan todistajat tulkitsevat mm. seuraavat raamatunkohdat: Ro 3:25; Kol 1:19,20 Hpr 9:22. Käytännön elämässä Jehovan todistaja joutuu paljon useammin tekemisiin veren syömisen, kuin verensiirtojen kanssa, mutta jälkimmäinen aihe herättää laajemmin keskustelua siihen liittyvien monitahoisten lääketieteellisten, eettisten ja juridisten syiden vuoksi. Verensiirroista kieltäydytään vaikka se saattaisi johtaa Jehovan todistaja -potilaan kuolemaan. Verensiirron tai veren pääkomponentin hyväksyminen hoidossa johtaa Jehovan todistajan erottamiseen seurakunnasta, mikäli henkilö ei kadu sitä, että hyväksyi hoidon antamisen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Veriopin perusnäkemykset
Perusnäkemyksenä Jehovan todistajilla on, että verta ei saa säilyttää myöhempää siirtoa varten. Myöskään veren luovuttaminen ei ole sopivaa. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi veren pääkomponentteja (punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä veriplasmaa). Pääkomponenteista johdettujen osasten, fraktioiden, vastaanottamista pidetään omantunnonasiana, sillä joitakin osasia saa muun muassa sikiö luonnollisesti raskauden aikana äidiltään, kuten (immunoglobuliineja). Nykylääketieteessä kokoverensiirrot ovat harvinaisempia ja yhä useammin leikkauksissa ja erilaisissa lääkkeissä käytetään jotain veren johdannaista. Jehovan todistajat voivat hyväksyä oman veren kierrättämisen suljetussa järjestelmässä, jos se ei katkaise normaalia verenkiertoa ja varastoitu veri lasketaan suoraan takaisin ilman pitempää varastointia. Omantunnon kysymys on myös, hyväksyykö lääkkeen sekoittamisen omaan vereen ruumiin ulkopuolella. Monet jäsenet kieltäytyvät kaikista veren kierrättämiseen liittyvistä hoidoista, toiset saattaavat hyväksyä jotkin niistä. Viime aikoina kokoverensiirroista on siirrytty yhä enemmän veren osakomponenttien siirtoihin ja verestä eristetään koko ajan uusia fraktioita. Jotkut esittävät, että tässä asiassa oppeja olisi muutettu vuonna 2000[1], mutta veren fraktioita koskeva perusnäkemys on ollut sama jo paljon tätä ennen.[2].
Vaikka Jehovan todistajien opillinen syy verensiirroista kieltäytymiseen onkin uskonnollinen eikä lääketieteellinen, Jehovan todistajat tunnetaan hyvin siitä, että he kertovat ihmisille verensiirtojen mahdollisista vaaroista ja heidän tinkimätön kantansa verensiirtoihin on pakottanut hoitoalan asiantuntijoita kehittämään veretöntä hoitoa ja potilaan oikeuksia päättää hoidostaan. Jehovan todistajien edustajat ovat jo kauan sitten maininneet, että plasman määrän lisääminen on tärkeä tapa hoitaa potilasta hätätilanteessa. [3] Tunnetuinpia tällaisia valmisteita on paljon myöhemmin Dopingissakin käytetty "Hemohes". Lisäksi Jehovan todistajat ovat myöhemmin julkaisseet paljon laajoja artikkeleita ja videoita verensiirtojen hoitovaihtoehdoista, joihin he ovat koonneet alan puolueettomien asiantuntijoiden mielipiteitä.[4]
[muokkaa] Veretön hoito käytännössä
Jokaisen Jehovan todistajan joka haluaa veretöntä hoitoa, tulisi täyttää itselleen Hoitotahto -niminen asiakirja, jota kannetaan taitettuna korttina mukana. Tässä juridisessa asiakirjassa vapautetaan sairaalahenkilökunta vahinkovastuusta verettömän hoidon osalta, esitetään tietoja terveydentilasta ja kanta omantunnonasioina pidettäviin ratkaisuihin, kuten fraktioihin ja eutanasiaan. Jehovan todistajien kastamattomat alaikäiset lapset voivat saada Henkilöllisyyskortti -nimisen kortin, jossa heidän tahtonsa on ilmaistu. Jokaisella suomalaisella on periaatteellinen oikeus tehdä vastaavanlainen hoitotahto etukäteen siitä, millä tavoin ja miten pitkään haluaa itseään hoidettavan, mikäli on kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan. Seurakunnan kirjantutkisteluryhmiä vetävät kirjantutkisteluvalvojat tarkistavat aika ajoin, että ne, jotka eivät ole vielä täyttäneet hoitotahto-korttia, saavat tarvitsemaansa apua sen täyttämisessä.[5]
Jehovan todistajilla on erityiset sairaalatietopalvelu ja sairaalayhteyskomitea -nimiset elimet sairaalaan joutuneiden tai muutoin verensiirto-kysymyksen kanssa tekemisiin joutuvien Jehovan todistajien tueksi. Sairaalatietopalvelut Jehovan todistajien eri haaratoimistoissa seuraavat lääketieteen kehitystä ja lääketieteellisiä julkaisuja informoidakseen sairaalayhteyskomiteoita, sairaaloita ja lääkäreitä verettömien hoitojen menetelmistä. Sairaalatietopalvelun yksi tehtävä on myös pitää sairaalayhteyskomiteat tietoisina oikeuden päätöksistä, jotka ovat suotuisia verestä kieltäytymisen näkökulmasta. [6] Seurakuntien vanhimpia kehotetaan kääntymään sairaalayhteyskomitean puoleen, mikäli joku seurakunnan jäsen joutuu sairaalaan ja esiin nousee verikysymys. [7] Sairaalayhteyskomiteoiden informaatio ja palvelut ovat vain kastettujen Jehovan todistajien ja heidän perheenjäsentensä käytettävissä.
[muokkaa] Veriopin muutokset
Jehovan todistajien oppi veren käytöstä lääketieteellisessä hoidossa on vuosikymmenten mittaan tarkentunut yksityiskohtaisemmaksi. Alun kaiken veren ja sen osasten käytön kieltävästä tulkinnasta on tultu tilanteeseen, jossa pääkomponenteista irrotetut osaset ovat yksilön omantunnon puitteissa sallittuja. Oppia on kritisoitu siitä, ettei se ole kaikilta osin johdonmukainen vaan asettaa hoitojen tarvitsijat eri asemaan menetelmästä tai tarvittavasta veren osasesta riippuen. Esimerkiksi, kun valkosolu on kielletty pääkomponentti, ei siihen sovelleta samaa sääntöä kuin joihinkin osasiin, joiden katsotaan olevan sallittuja koska niitä siirtyy raskauden aikana äidistä sikiöön. Imeväinen saa äidiltään valkosoluja tai niitä voi saada sallitun elinsiirron yhteydessä. Toisena esimerkkinä voidaan mainita opin ehdottoman kielteinen suhtautuminen verenluovutukseen, vaikka juuri luovutetusta verestä erottamalla saadaan sellaisia veren pääkomponenttien osasia, jotka ovat kunkin Jehovan todistaja -yksilön hyväksyttävissä.
Jehovan todistajien hallintoelimen entinen jäsen Raymond Franz kertoo kirjassaan Crisis of Consience päätoimistosssa vuonna 1975 tehdystä oppimuutoksesta, jossa sallittiin luovutetusta verestä erotetun hyytymistekijän käyttö verenvuototautia eli hemofiliaa sairastavien Jehovan todistaja -potilaiden käyttöön. Lääkityksen sallittavuutta päätoimistosta tiedusteleville oli aikaisemmin vastattu sen olevan sallittua yhden kerran. Kun lääkitys sallittiin jatkuvaan käyttöön, muuttunutta kantaa ei aluksi haluttu painaa Vartiotorni-lehdessä vaan asiasta aikaisemmin tiedustelleita informoitaisiin henkilökohtaisesti. Vaikka myöhemmin havaittiin, että puhelimitse asiaa tiedustelleiden yhteystietoja ei ollut saatavissa eikä heitä näin ollen ollut mahdollista informoida hoidon tulemista sallituksi, tieto oppimuutoksesta julkaistiin Vartiotornissa vasta yli kolme vuotta sen hallintoelimen kokouksen jälkeen, jossa oppimuutos tehtiin.[8]
[muokkaa] Verioppi julkisuudessa
Verestä kieltäytymiseen liittyvät asiat ovat saaneet melko paljon julkisuutta Jehovan todistajien yhteydessä. Kieltäytyminen verensiirroista on toisinaan tuottanut myös kitkaa hoitohenkilökunnan ja potilaan välillä, ja tiedetään myös tapauksia, joissa verensiirtoja on tehty vastoin aikuisenkin potilaan tahtoa. Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös heidän alaikäisille lapsilleen tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa ovat joissain tapauksissa puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta taanneet lapselle vereen liittyvää välttämättömäksi katsottua hoitoa vastoin potilaan tai holhoojan tahtoa. Sekä verensiirtojen vastustajilla että puolustajilla on vahvoja mielipiteitä kannastaan, jossa lääkärin vakaumus pelastaa elämää kaikin keinoin ja potilaan tahto elää elämäänsä vain Jumalansa hyväksymällä tavalla ovat ristiriidassa. Nykyään vallitsevaksi hoitoeettiseksi suuntaukseksi näyttää kuitenkin olevan vakiintumassa potilaan tahdonvapauden kunnioittaminen.
Jehovan todistajien näkemys veriopista perustuu heidän mukaansa Raamattuun, jossa Uudessa Testamentissa käsketään "karttamaan verta". Tokion ylioikeuden ylituomari Takeo Inaba antoi 9. helmikuuta 1998 päätöksen Japanissa, tapauksessa jossa eräälle Jehovan todistajalle annettiin verensiirto ilman tämän suostumusta, että tuomioistuin ei lääketieteen alueella kannattaisi holhoavaa eettistä ohjetta ”Shirashimu bekarazu, yorashimu beshi”, joka tarkoittaa ”pidä heidät tietämättöminä ja riippuvaisina”
[muokkaa] Elinsiirrot
Elinsiirron ottaminen on nykyisin kunkin Jehovan todistajan omantunnon mukaisesti päätettävissä oleva asia [9], vaikka sen yhteydessä elimistöön tulee runsaasti ulkopuolisia valkosoluja. Jehovan todistajat suhtautuivat elinsiirtoihin kielteisesti vuosina 1967-1980, jolloin he pitivät elinsiirtoja kannibalismina.[10]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ (June 15, 2000). The Watchtower, p. 29-31
- ↑ Vartiotorni 1/6/1990 s.30-31, Vartiotorni 1974 s.479
- ↑ "Herätkää!" Helmikuu 22, 1976
- ↑ "Herätkää!" 8/1/2000, videot "Ei verta - lääketiede vastaa haasteeseen" ja "hoito ilman verensiirtoja - potilaan tarpeet ja oikeudet"
- ↑ Valtakunnan Palveluksemme, 12/2004 s.5
- ↑ Valtakunnan Palveluksemme, 1/1991 s.3
- ↑ Valtakunnan Palveluksemme, 12/2005 s.2
- ↑ Crisis of Conscience, Julkaisija: Commentary Press, 2002, s.120-121, suomennos: JTTuki.info
- ↑ Herätkää! 22/9 1982
- ↑ Watchtower 15/11, 1967
