Jet Propulsion Laboratory
Wikipedia
Jet Propulsion Laboratory on ollut vuodesta 1958 NASAn hallitsema avaruustekniikkakeskus. Se on planeettalentojen kotipaikka, mutta sillä on enenevässä määrin kiinnostusta Maan kaukokartoitukseen. JPL:ssä toimii 6 000 työntekijää. Siellä on myös suuret satelliittien testausfasiliteetit. JPL:n vuosibudjetti oli 2000-luvun alussa noin 1,3 miljardia dollaria, josta 60% kuluu planeettatutkimukseen (tästä puolet Mars-lentoihin) ja 20% maan kaukokartoitukseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
JPL syntyi 1930-luvulla, jolloin sen tutkimusteema oli nimensä mukainen eli rakettimoottorit. Perustajiin kuuluivat mm. Frank Malina ja Martin Summerfield. Heitä tuki Unkarista maanpakolaisena tullut Theodore von Karman, joka toimi California Institute of Technologyssä (CIT, CalTech) professorina.
[muokkaa] Jack Parsons
John Whiteside (Jack) Parsons (2. lokakuuta 1914 – 17. kesäkuuta 1952) tutki rakettimoottoreita California Institute of Technologyssä 1930-luvulla ja sitä kautta hänestä tuli yksi Jet Propulsion Laboratoryn ja Aerojet Corporation-yhtiön perustajista. Hänen panoksensa oli suurin JATO-rakettien kehittämisessä lentokoneita varten.
Parsons oli okkultismin harrastaja, Theleman seuraaja. Aleister Crowley valitsi hänet johtamaan Thelemic Ordo Templi Orientis (O.T.O.) järjestöä Kaliforniassa vuonna 1941. Hän oli läheisesä yhteydessä Ron Hubbardiin vuoteen 1947 asti, jolloin Hubbard vei Parsonsin rahat ja tyttöystävän. Kostoksi Parsons ei ilmoittanut Hubbardille tämän ylennystä Yhdysvaltain laivaston lieutenant commander-arvoon.
Jack Parsons kuoli 1952, kun hänen kotilaboratorionsa räjähti.
[muokkaa] JPL:n kehittyminen
Alussa kiinteäajoaineraketteja testattiin Pasadenan laidalla sijaitsevissa kuivuneissa joenuomissa alkeellisella varustuksella.
Toisen maailmansodan aikana laboratorio kehitti Yhdysvaltain laivastolle raketteja, joilla lentokoneiden lentoonlähtömatka lyhenisi (JATO, Jet Assisted Take-Off). Toimivat JATO-raketit olivat kiinteäajoainetta polttavia, mutta myös nesteajoaineta alettiin tutkia.
Sodan loputtua JPL siirtyi suunnittelemaan Yhdysvaltain armeijalle ballistisia ohjuksia. Vuosina 1945-58 se kehitti keskimatkan ydinohjuksia. Niitä olivat mm. Corporal ja Sergent. Rakettien toimintatodennäköisyys oli 30 % luokkaa ja osumatarkkuus huono. JPL oli aikonut kehittää ohjuksia aina eversti-nimiseen ohjukseen asti. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ballistiset ohjukset siirtyivät laivastolle ja 1948 syntyneille ilmavoimille ja armeija jäi sivuun.
Kun Sputnikin lento motivoi Yhdysvaltain hallituksen perustamaan NASA-avaruushallinnon 1958, alkoivat neuvottelut siitä, mistä tutkimuslaitoksista se rakennetaan. Armeija luovutti Redstonen asevarikon Alabamasta (siitä tuli Marshall Space Flight Center) ja JPL:n. Se siirtyi NASA:lle Yhdysvaltain Maavoimilta vuoden 1958 lopussa. JPL:stä ei kuitenkaan tullut NASAn keskus (field center) vaan se on ikään kuin yksityinen laboratorio, jota hallinnoi CIT-yliopisto. Tämä piirre johti 1960- ja 1970-luvuilla NASAn johdon ja JPL:n väliseen konfliktiin, mutta JPL:n status on pysynyt alkuperäisenä.
[muokkaa] Johtajat
- Dr. Theodore von Kármán, 1938-1944
- Dr. Frank Malina, 1944 - 1946
- Dr. Louis Dunn, 1946 - 1954
- Dr. William Hayward Pickering, 1954 - 31. maaliskuuta 1976
- Dr. Bruce C. Murray, 1. huhtikuuta 1976 - 30. kesäkuuta 1982
- Dr. Lew Allen 22. heinäkuuta 1982 - 31. joulukuuta 1990
- Dr. Edward C. Stone, 1. tammikuuta 1991 - 30. huhtikuuta 2001
- Dr. Charles Elachi, 1. toukokuuta 2001 -
[muokkaa] Avaruusaluksia
- Cassini-Huygens
- Deep Impact (2005, Tempel 1)
- Deep Space 1 (1998)
- Deep Space 2 (1999, epäonnistui, Mars)
- Explorer 1-5
- Galileo-planeettaluotain (1989, Jupiter)
- Genesis (2001, paluu epäonnistui)
- Magellan (1989, Venus)
- Mariner, myös myöhemmät luotaimet, mm. Cassini, perustuvat Mark Mariner-satelliittirunkoon.
- Mars Climate Observer (1998, epäonnistui)
- Mars Observer (1992, epäonnistui)
- Mars Polar Lander, epäonnistui
- Mars Global Surveyor (1996)
- Mars Odyssey (2001, Mars)
- Mars Pathfinder (1996)
- Pioneer 3 & 4 (1958 - 1959)
- Ranger 1-9 kuuluotaimet, joiden piti tutkia Kuun pinnan kantavuutta ennen Apollo-laskutujien suunnittelua, mutta missioiden toteutus viivästyi niin kauan, että Apollo suunniteltiin muiden tietojen perusteella.
- Seasat - lyhytikäinen merentutkimussatelliitti, jossa oli ensimmäinen siviiliSAR-tutka (1978)
- Sojourner (Mars Pathfinder), Opportunity ja Spirit Mars-ajokit (Mars Exploration Rovers)
- Spitzer-avaruusteleskooppi (2003)
- Stardust (1999)
- Surveyor 1–7
- Topex/Poseidon (1992, meri), Ranskan CNES ja JPL
- Ulysses (1990, aurinko) - pääosin ESA:n missio, amerikkalaisia laitteita mukana
- Viking 1 ja 2-laskeutujat (jonkin lähteen mukaan NASA Amesin johtama hanke)
- Voyager 1 ja Voyager 2
