Jevgeni Miller

Wikipedia

Jevgeni Karlovitš Miller (ven. Евгений Карлович Миллер) (25. syyskuuta 1867–11. toukokuuta 1937) oli venäläinen kenraali joka taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella.

Miller syntyi venäläis-saksalaiseen perheeseen Daugavpilsissä, Latviassa. Miller valmistui sota-akatemiasta ja palveli Venäjän keisarillisessa kaartissa. Vuosina 1898–1907 hän toimi Venäjän sotilasattaseana ulkomailla muun muassa Roomassa, Haagissa ja Brysselissä. Ensimmäisessä maailmansodassa Miller komensi Moskovan sotilaspiiriä ja sai kenraaliluutnantin arvon.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Millerin sotilaat pidättivät hänet, kun hän käski heitä riisumaan punaisen käsipannan.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Miller pakeni Arkangeliin jossa hän julisti itsensä Pohjois-Venäjän kenraalikuvernööriksi. Toukokuussa 1919 admiraali Aleksandr Koltšak nimitti Millerin valkoisten johtajaksi alueella. Arkangelissa, Murmanskissa ja Aunuksessa Millerin antibolševiikkiset joukot saivat apua ympärysvalloilta, Britannian ja Ranskan sotajoukoilta Venäjän punaisia vastaan. Britit perääntyivät hyökkäyksen epäonnistuttua Vienajoella ja Miller jäi yksin vihollista vastaan.

Helmikuussa 1920 Miller pakeni Arkangelistä Norjaan ja muutti myöhemmin Pjotr Wrangelin ja suuriruhtinas Nikolai Romanovin kanssa Ranskaan, jossa he jatkoivat bolševikkien vastaista toimintaansa.

1930-luvulla Miller nimitettiin Venäjän valkoisen emigranttiarmeijan (Русский общевоинский союз,; ROVS) komentajaksi. 22. syyskuuta 1937 NKVD:n agentti Nikolai Skoblin kidnappasi Millerin Pariisissa. Hänet kuljetettiin Le Havreen ja sieltä eteenpäin Neuvostoliittoon rahtialuksella. Hän istui lähes kaksi vuotta vankilassa Moskovan keskustassa. Hänen henkilöllisyytensä pidettiin salassa. 11. toukokuuta 1937 hänet teloitettiin ampumalla moskovalaisessa krematoriossa.