Jevgeni Primakov
Wikipedia
Jevgeni Maksimovitš Primakov (ven. Евгений Максимович Примаков, s. 29. lokakuuta 1929), akateemikko, tiedustelupalvelun johtaja, Venäjän kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja, oli Venäjän ulkoministerinä 1996–1998 ja pääministerinä 1998–1999.
Primakov syntyi Kiovassa, Ukrainan SNT:ssa ja kasvoi Tbilisissa Gruusian SNT:ssa. Hänen isänsä katosi puhdistuksissa. Hän opiskeli Moskovassa idäntutkimuksen instituutissa ja keskittyi Lähi-idän asioihin. Hän oli radion ja Pravdan toimittajana Lähi-idässä 1950-luvulta 1970-luvulle. Vuodesta 1970 maailmantalouden instituutin varajohtajana NL:n tiedeakatemiassa ja vuodesta 1977 idäntutkimuksen johdossa. Vuonna 1985 hän palasi maailmantalouden instituuttiin, jossa oli vuoteen 1989.
Primakovista tuli 1986 NKP:n keskuskomitean varajäsen. Hänet valittiin 1989 Gorbatšovin uuteen kansanedustajain kongressiin, liittoneuvoston puheenjohtajaksi, NKP:n keskuskomitean jäseneksi huhtikuussa ja NKP:n politbyroon varajäseneksi syyskuussa. Vuosina 1990–1991 hän oli presidentti Gorbatšovin neuvostossa. Hän toimi NL:n erikoislähettiläänä Irakissa ennen Persianlahden sotaa ja välittäjänä Saddam Husseinin kanssa. Elokuun 1991 vallankaappauksen epäonnistuttua Primakov nimitettiin KGB:n varapuhemieheksi, direktoraatti 1. johtoon, vastuunaan ulkomaantiedustelu. Kun KGB hajotettiin, Primakov määrättiin marraskuussa 1991 keskustiedustelupalvelun johtoon, jota vastaavassa tehtävässä hän yhtenä harvoista Gorbatšovin nimittämistä Jeltsinin aikana vuoteen 1996 saakka.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin nimitti Primakovin ulkoministeriksi Tšernomyrdinin jälkeen tammikuussa 1996. Hän saavutti mainetta ammattitaidostaan, käytännönläheisyydestään ja vastustaessaan NATO:n laajenemispyrkimyksiä. Hän tuki moninapaisuutta, Venäjän, Kiinan ja Intian "strategista kolmiota" vastineena Yhdysvalloille, jota Samuel P. Huntington nimitti antihegemoniseksi koalitioksi.
Talousromahduksen jälkeen duuma esti kahdesti Jeltsinin ehdokkaan Viktor Tšernomyrdinin nimityksen pääministeriksi, jolloin Primakov nimitettiin kompromissiehdokkaana syyskuussa 1998. Hänen vaikeasta verouudistuksestaan tuli menestys. Primakov arvosteli voimakkaasti NATO:n Jugoslavian pommituksia. Jeltsin erotti Primakovin 12. toukokuuta 1999, mahdollisesti pelättyään suosittua ja ammattitaitoista kilpailijaansa. Primakov kieltäytyi myös erottamasta kommunistisen puolueen ministereitä puolueen ajaessa Jeltsinin erottamista virastaan.
Primakov ryhtyi Isänmaa – Koko Venäjä -puolueen (nyk. Yhtenäinen Venäjä) puheenjohtajaksi 1999–2001 vastustamaan Jeltsiniä joulukuun 1999 duuman vaaleihin. Primakov oli vahva ehdokas vuoden 2000 presidentinvaaleihin, mutta luopui kilvasta kaksi kuukautta ennen vaaleja oligarkki Boris Berezovskin mediakoneiston murskatessa hänet ja hänestä tuli Putinin liittolainen maaliskuun 2000 vaaleihin. Hän luopui puolueen puheenjohtajuudesta sen yhdistyessä Putinin Yhtenäisyys-puolueen kanssa 2001.
Primakov vieraili maaliskuussa 2003 neuvottelemassa Saddam Husseinin kanssa estääkseen Yhdysvaltojen hyökkäyksen Irakiin ja todisti marraskuussa 2004 Slobodan Miloševićin oikeudenkäynnissä.
[muokkaa] Lähteitä
- Profiili (NUPI)
 |
Venäjän federaation pääministerit |
| Boris Jeltsin (1991–1992) | Jegor Gaidar (vt.) | Viktor Tšernomyrdin (1992–1998) | Boris Jeltsin (vt.) | Sergei Kirijenko (1998) | Viktor Tšernomyrdin (vt.) | Jevgeni Primakov (1998–1999) | Sergei Stepašin (1999) | Vladimir Putin (1999–2000) | Mihail Kasjanov (2000–2004) | Viktor Hristenko (vt.) | Mihail Fradkov (2004–) |
 |
Venäjän federaation ulkoministerit |
| Andrei Kozyrev (1991–1996) | Jevgeni Primakov (1996–1998) | Igor Ivanov (1998–2004) | Sergei Lavrov (2004–) |
