Jorge Luis Borges
Wikipedia
Jorge Francisco Isidoro Luis Borges Acevedo (24. elokuuta 1899 – 14. kesäkuuta 1986), joka lyhensi kirjailijana nimensä muotoon Jorge Luis Borges, oli Argentiinan kuuluisin nykykirjailija. Borgesia pidetään laajalti maagisen realismin yhtenä huippunimenä, vaikka itse asiassa hänen kirjoilleen ei ollut kovinkaan tyypillistä sellainen kansanperinteen ja realismin sekoittaminen, joka luonnehtii esimerkiksi Gabriel García Márquezin pääteosta.
Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy erinomaisen hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa novelli oli tärkein kirjallisuudenlaji, mutta sellainen novelli, jonka raja esseeseen tai artikkeliin päin on häilyvä, ja Borges julkaisikin mielellään novellit ja artikkelit osina samoja lyhyiden tekstien kokoelmia.
[muokkaa] Henkilöhistoria
Borges syntyi Argentiinassa asianajaja- ja psykologiperheeseen ja opiskeli kotimaansa lisäksi Sveitsissä ja Isossa-Britanniassa. Englantia hän oppi jo lapsena ja perehtyi englanninkieliseen kirjallisuuteen. Euroopassa omaksumansa vaikutteet, mm. saksalaisten ekspressionistien ja espanjalaisten ultraistien taiteelliset näkemykset, hän koetti välittää kotimaansa kulttuurielämälle yhdessä muiden nuorten intellektuellien kanssa perustamansa Proa-kulttuurilehden välityksellä.
Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuksestaan Borges paneutui kaksikymmenluvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan mm. runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires ("Buenos Airesin kiihko"). Häntä kiehtoi myös kotimaan populaarikulttuuri (tango) ja slangi: hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. Kirjastonhoitajalle epätyypillisenä lienee pidettävä myös hänen kiinnostustaan alamaailman puukkomiesten urotekoihin: katuväkivalta ja puukkomurhat ovat myös aiheena eräissä novelleistaan, vaikka ne ovatkin kaukana niistä universaaleista, symbolisista ja ylevistä sfääreistä, joissa tyypillisen borgesilaisen tarinan tai esseen oletetaan yleensä liikkuvan.
Borges toimi mm. englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän oli sokea. Argentiinan politiikassa Borges vieroksui Juan Domingo Perónia, jota hän piti fasistisena diktaattorina. Siksi Perónia seurannut sotilasjuntta sai Borgesin kannatuksen, koska monien muiden argentiinalaisten tapaan hän oli aluksi taipuvainen pitämään sitä epäpoliittisena toimitusministeristönä, joka panisi maan asiat kuntoon ja valmistelisi siirtymän Perónin jälkeiseen demokratiaan. Odotukset kuitenkin osoittautuivat erheellisiksi, koska juntta itse asiassa syyllistyi marxistisen sissiliikkeen tukahduttamisen varjolla verisiin vainoihin, jotka käänsivät maailman sitä vastaan. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa ja vei häneltä ilmeisesti mahdollisuudet Nobelin palkintoon.
[muokkaa] Tuotanto
Borgesin tuotanto käsittää novellien, esseiden ja kirjallisuusarvostelujen lisäksi huomattavan määrän runoutta. Sokeudella oli merkittävä vaikutus hänen myöhempien novelliensa maailman muotoutumiseen.
Borgesin tunnetuimmat tarinat käsittelevät aikaa, äärettömyyttä, labyrinttejä, todellisuutta ja identiteettikysymyksiä. Peilien tiedetään aina herättäneen Borgesissa lapsuuteen palautuvia irrationaalisia pelontunteita, ja peilit ovatkin hänen teoksissaan pelottavia, mystisiä taikakaluja, joiden pelkkä läsnäolo luo salaperäistä tunnelmaa. Hän kirjoitti kuitenkin myös hyvin konkreettiseen argentiinalaiseen miljööseen sijoittuvia lähinnä salapoliisitarinan veroisia novelleja: kuuluisa esimerkki on Emma Zunz, jossa päähenkilö, nuori tyttö, surmaa isänsä elämän tuhonneen miehen, mutta lavastaa murhan huolella itsepuolustukseksi raiskaajaa vastaan. Emma Zunz on saksalaissyntyisen siirtolaisen tytär; hänen murhaamansa mies on juutalainen. Tässä, kuten myös novellissa El Sur ("Etelä") korostuu argentiinalaisuus erilaisten maahanmuuttajaryhmien ja kansallisuuksien yhteensulautumana: toisin kuin useimmat muut eteläamerikkalaiset maat, Argentiina ei ole intiaani- ja mestitsivaltio, vaan eurooppalaisen, erityisesti italialaisen ja saksalaisen, maahanmuuton leimaama maa.
Borgesin kuuluisin novelli on ehkä Tlön, Uqbar, Orbis Tertius, jossa salaperäisen mielikuvitusmaailman, Tlönin, oloja kuvaava yksityiskohtainen ensyklopedia muuttaa maailman, kun ihmiset eivät enää innostu todellisuudesta, vaan haluavat muuttaa maailman uudeksi Tlöniksi. Novellia on pidetty allegoriana samanaikaisista (tarina on peräisin 1940-luvulta) totalitaarisista aatteista, jotka pyrkivät muuttamaan todellisuuden omaksi kuvakseen ja saivat kannatusta olemalla sisäisesti johdonmukaisempia kuin todellisuus - aivan kuten Tlönin maailma seuraa omaa ankaraa logiikkaansa, johon verrattuna elämä ja maailma vaikuttavat kovin kaoottisilta.
Borgesia on suomennettu jonkin verran. Novellit löytyvät suurelta osin kokoomateoksista Haarautuvien polkujen puutarha ja Hiekkakirja, jotka molemmat on nimetty todellisten Borgesin novellikokoelmien (El jardín de senderos que se bifurcan ja El libro de arena) mukaan, mutta sisältävät novelleja useista eri kokoelmista. Merkillistä kyllä Tlön, Uqbar, Orbis Tertius on ilmestynyt suomeksi ainoastaan Kolmas maailma -nimisessä latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden antologiassa.
[muokkaa] Kirjoja
- Hiekkakirja (WSOY, 2003)
- Haarautuvien polkujen puutarha: esseitä, juttuja, tarinoita (Loisto, WSOY, 2001)
- Peilin edessä ja takana [teoksessa Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998] (WSOY, 1999)
- Etelä [teoksessa Fantastisia kertomuksia: antologia, toim. Sulamit & Erkki Reenpää] (Otava, 1969)
- Kuubalainen serenadi. Hän lauloi vain boleroja [teoksessa Kolmas maailma: uutta proosaa espanjankielisestä Amerikasta] (Tammi, 1966)
