Jumalanpilkka

Wikipedia

Jumalanpilkalla tarkoitetaan tekoa (yleensä lausumaa), joka pilkkaa yhtä tai useampaa jumalaa. Historiallisesti pelättiin jumalien (kuten kristinuskon Jumalan) kollektiivista kostoa tai siunauksen puutetta sellaista yhteisöä kohtaan, jonka jokainen jäsen ei riittävästi kunnioita kyseisiä jumalia. Tämän takia rangaistukset olivat usein hyvin ankaria. Vielä nykyäänkin joissakin lähinnä islamilaisissa maissa (esimerkiksi Saudi-Arabia, Iran, Pakistan, Nigeria) jumalanpilkasta annetaan kuolemanrangaistus. Muinoin jumalanpilkka saatettiin rinnastaa muun muassa harhaoppisuuteen, ateismiin tai noituuteen, joiden koettiin vaarantavan yhteisön suhteen jumaliin. Nykyään Suomessa laki on muutettu enemmän uskonrauhaa koskevaksi.

Sisällysluettelo

1 Suomen laki
- 1.1 Jumalanpilkasta Suomessa tuomittuja
2 Kritiikki
3 Kirjallisuutta
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Suomen laki

Menneisyydessä Jumalan pilkaamisen katsottiin uhmaavan Jumalaa, ja uhmaamisen hyväksyminen voisi johtaa siihen, että Jumala hylkäisi tai suorastaan kiroaisi koko yhteisön. Tämän vuoksi Suomen laissa rikoskaari, Pahategon Caari määräsi Jumalanpilkasta kuolemantuomion vuodelta 1734 vuoteen 1823. Tämän kuolemantuomiosta luopumisen jälkeenkin Suomen laissa oli Jumalan pilkkaa koskeva pykälä, joka poistettiin vuonna 1998. Nykyisin Suomessa julkinen Jumalan, samoin kuin muidenkin uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämien asioiden pilkkaaminen loukkaamistarkoituksessa, on laitonta. Uuden lain mukaan rikettä ei teknisesti ottaen tehdä juridisesti Jumalaa vastaan, vaan uskonnon harjoittajia, joita on loukattu: rikenimike, joka seuraa uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämien asioiden julkisesta herjaamisesta on nykyisessä laissa "uskonrauhan rikkominen".

Rikoslain luvun 17 pykälän (§) 10, "Uskonrauhan rikkominen" mukaan (563/1998):

Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai

2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,

on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Suomessa jumalanpilkasta saattoi saada lain puitteissa kuolemanrangaistuksen käytännössä vuoteen 1823, teoriassa vuoteen 1889 saakka. ^lähde?

[muokkaa] Jumalanpilkasta Suomessa tuomittuja

Harro Koskinen - Sikamessias (1969)
Hannu Salama - Juhannustanssit (1968)

[muokkaa] Kritiikki

Jumalanpilkkaa on vaikeaa määritellä, koska on kiistanalaista voiko Jumalaa ylipäätään pilkata ja miten. Kritisoivia väitteitä:

Jumalan tai jumalien olemassaolosta ei ole todisteita.
Jos esimerkiksi kristinuskon Jumala on olemassa, mistä tiedämme varmasti mitä Jumala pitää pilkkaavana?
Kuuluuko jumaluuksien puolustaminen ihmisille? Eikö jumala osaa puolustautua pilkkaa vastaan parhaiten itse?
Kun jumala/jumalat yleensä ovat kaikkivoipia, lieneekö pienen ihmisen pilkalla mitään merkitystä?

Esimerkiksi Suomen Rikoslain uskonrauhapykälää voi myös syyttää yksipuolisuudesta sen suojellessa vain Jumalaa ja vain rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien pyhinä pitämiä asioita. Kysytään, miksi tietyt uskonnot ja uskonnot yleensä on nostettu erityisasemaan ja miksi esimerkiksi uskontoon liittymättömien vakaumusten herjaamista tämä pykälä ei tuomitse. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijoiden liiton lakimies Arto Tiukkanen on lausunut: "Me emme ymmärrä, miksei vastaavaa kunnioitusta suoda uskonnottomien vakaumukselle." Toisaalta on kysytty sen perään, mikä olisi sellainen esimerkiksi ateistin pyhänä pitämä kohde, joka voitaisiin vastaavasti suojata, ja jota pilkkaamalla ateistin uskonrauhaa häiritään.