Juoni
Wikipedia
Juoni tarkoittaa kirjallisen teoksen, näytelmän tai elokuvan tapahtumien kulkua. Juonen avulla kerrotaan tarina. Tarinassa voi olla pääjuoni ja yksi tai useampia sivujuonia. Juoni on usein hyvin tärkeässä asemassa teoksessa (esimerkiksi trillerit, perinteiset romaanit ja elokuvat), mutta toisaalta se voi olla vain sivuseikka (useat tietokonepelit, pornoelokuvat).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aristoteleen Runousoppi
Aristoteles määritteli ensimmäisenä, miten hyvä juoni tulisi rakentaa. Juoni merkitsee Aristoteleen Runousopin mukaan kirjallisen teoksen tapahtumien järjestämistä siten, että ne seuraavat toisiaan uskottavasti. Juoni on kuin apuviiva, jota maalarin sivellin seuraa. Hyvä esimerkki tällaisesta juonesta on lineaarisesti etenevä kehityskertomus.
Aristoteles huomauttaa, että loistavat peräkkäiset puheenvuorot, joilla ei ole keskenään yhteyttä, eivät tuota yhtä suurta tunnevaikutusta kuin toisiinsa kiinteästi liittyvien puheiden ketju, vaikka itse puhujat eivät jälkimmäisessä tapauksessa olisikaan niin taitavia. Juuri Aristoteleeltä on peräisin näkemys, että tarinassa tuli olla alku, keskikohta ja loppu, ja niiden oli myös seurattava toisiaan tässä järjestyksessä.
[muokkaa] Freytagin malli
Toinen merkittävä juonirakenteen teoreetikko on Gustav Freytag, joka on analysoinut klassisia näytelmiä. Freytagin mukaan draama jakautuu viiteen osaan: esittely, nouseva toiminta, kliimaksi (tai käännekohta), laskeva toiminta ja loppuratkaisu. Hänen mallinsa esitetään joskus kaaviona, jota kutsutaan Freytagin pyramidiksi tai Freytagin käyräksi.
[muokkaa] Esittely
Ensimmäinen näytös on esittely, jossa tuodaan esiin se tausta-aineisto, joka on tarpeen tarinan ymmärtämiseksi. Tämä tarkoittaa muun muassa protagonistin, antagonistin, peruskonfliktin ja tapahtumapaikan esittelyä.
Esittely päättyy ristiriitatilanteeseen, jota ilman koko tarinaa ei olisi. Se määrittää tarinan kulkusuunnan sekä aloittaa toisen näytöksen ja nousevan toiminnan.
[muokkaa] Nouseva toiminta
Nousevan toiminnan aikana peruskonflikti kehittyy, kun tarinaan tulee mukaan uusia vastuksia, jotka estävät protagonistia pääsemästä tavoitteeseensa.
[muokkaa] Kliimaksi eli käännekohta
Kolmas näytös on koko draaman huipentuma, käännekohta, joka merkitsee muutosta protagonistin kannalta. Komediassa asiat kääntyvät parempaan suuntaan, tragediassa taas huonompaan.
[muokkaa] Laskeva toiminta
Laskevan toiminnan aikana protagonistin ja antagonistin välinen ristiriita ratkeaa. Laskeva toiminta voi sisältää viimeisen jännitysmomentin, jolloin konfliktin lopputulos on epäselvä.
[muokkaa] Loppuratkaisu tai katastrofi
Komedia päättyy loppuratkaisuun, jossa protagonistin asiat ovat paremmin kuin tarinan alussa. Tragedia puolestaan päättyy katastrofiin, jossa protagonistin tilanne on pahempi kuin alussa.
Vaikka Freytagin draaman rakenneanalyysi perustuukin viisinäytöksiseen näytelmään, voidaan sitä soveltaa myös novelleihin ja romaaneihin. Hollywood käyttää yleensä Freytagin mallia elokuvakäsikirjoitusten ohjenuorana.
[muokkaa] Syd Fieldin kolminäytöksinen rakennemalli
Amerikkalainen kirjailija ja käsikirjoittaja Syd Field on luonut ihanteellisen elokuvakäsikirjoituksen rakennemallin, jota kutsutaan kolmen näytöksen rakenteeksi. Fieldin mallissa käsikirjoitus (ja siis myös elokuva) jakautuu kolmeen näytökseen: esittely, konfrontaatio ja ratkaisu. Näytösten välissä on käännekohdat. Fieldin malli on tavallaan Aristoteleen mallin jalostunut muoto.
Fieldin mallia on kritisoitu sen jäykkyydestä, sillä hän esimerkiksi edellyttää, että ensimmäisen käännekohdan tulisi tapahtua täsmälleen 27 minuutin kuluttua elokuvan alusta.
[muokkaa] Klassisten mallien haastajat
Juonen rakentelussa ei aina noudateta klassisia malleja. Viime vuosikymmeninä esimerkiksi episodimainen rakenne on yleistynyt niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin. Juoni voidaan kertoa käänteisessä aikajärjestetyksessä (Memento) tai juoni voidaan esittää palapelimäisesti (Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta). Osa nykyisistä tekijöistä jopa pitää juonta enemmänkin taiteellista ilmaisuaan rajoittavana kuin sitä tukevana keinona. Valtavirran romaaneissa, elokuvissa ja draamoissa perinteinen juonirakenne on kuitenkin yhä vahvoilla.